Me vietettiin Pavelin kanssa pari todella kuumaa päivää Jyväskylässä Salme Mujusen tokokurssilla.
Pavelin kanssa otettiin aluksi seuraamista. Se sujuikin varsin mallikkaasti mutta ne käännökset!
Tai vois kai sanoa että mitkä käännökset, kun minä en todellakaan hallitse jalkojani ja seuraaminen lopahtaa niissä aina ihan perusteellisesti ja Pavel jää haahuilemaan kauas taaksen kun jatkan eteenpäin.
Harjoteltiin siis sitä.
Tai no, onhan tää meidän perusasento edelleen varsin vino, mutta en mielestäni enää kaadu niin pahasti Pavelin päälle kuin mitä esim. keväällä tein.
Minä hätäännyn kääntyessä ja kaahaan suorastaan ne menemään kun tiedän että siellä on ongelma.
Hitaasti ja aloittamalla kääntymisen valmistelu vähän pienemmällä askeleella samaten kuin käännöksen jälkeen saatiin jo aikaan paljon. Pavel tiedosti että nyt tapahtuu jotain ja sille jäi aikaa myös kääntyä.
Ja samaten kun ajattelen vähän miten jalkani laitan pystyn paremmin tukemaan koiraa käännöksessä.
Nyt vaan tarttee olla tosi tarkkana rytmin kanssa ettei nopeudelle tapahdu muutosta koska yksi askel on jaettu ennen ja jälkeen käännöstä.
Oikealle menevät käännökset onnistuvat paremmin, vasemmalle kääntyviä on syytä vielä fixailla hieman. Mutta ihan suuremmoinen muutos jo nyt 
Pavelin katse pysyy kokoajan ylhäällä eikä se etäänny tai jää käännöksessä jälkeen kuten ennen on tapahtunut.
Täyskäännöksen kanssa me tuskailtiiin tovi jos toinenkin mutta lopulta mun aivoni sisäistivät muistikaavion askeleille yy, aura ja tee. Nuo ovat siis jalkojen paikat suhteessa toisiinsa käännöksessä.
Ja alkoi sujumaan.
Seisomista ja maahanmenoa tehostettiin pienellä leikillä. Pavel seisoi mun edessäni ja minä peruutin. Maahan käskyllä maahan ja palkka heitettiin sivulle vapauttaen samalla koira.
Tässäkin muistisääntönä se että odotetaan käskyn jälkeen koiran kyynärät maahan, kiitos ja palkka.
Eli kuin laskettaisiin kolmeen, kyynärät hyvä ja palkka.
Jes! Tämmösiä muistisääntöjä jopa minä urpona ohjaajana voin muistaa.
Näitä aina viiden sarjoina palkka valmiina kädessä.
Seisomisen kanssa tehtiin niin että Pavelille annettiin käsky seiso!
Olin sen edessä ja siitä pieniä askelia sivulle ja aina palkka edestä samalla kun seisotetaan.
Pavel ei vielä kestä isoja askelia eikä täysin kyljen puolelle meneviä vaan se kääntyy. Mutta pienillä askelilla jos tästä edetään kohti kestävämpää seisomista.
Samalla periaatteella sitten kun Pavelilla on istuminen ja maahanmeno ihan täysin selvillä näitä yhdistellään.
Noutoa me ei olla koskaan harjoiteltu kun minä en osaa ja se on jotenkin tuntunut muutenkin tosi hankalalta ja vaikealta asialta.
Lähettiin harjottelemaan ihan toisinpäin kuin olin ajatellut koko homman edes tapahtuvan.
Ensin istuin tuolissa selkä suorana ja Pavel mun haarojen välissä. Se ei oikein uskaltanut istua vielä ensimmäisenä päivänä mutta toisena se jo istui varsin mallikkaasti siinä.
Siitä sitten navasta lähtein vedettiin treeniliivin vetskarin mukaan Pavelin päätä ylös ja syötettiin samalla niin että saatiin se tulemaan ihan lähelle ja olemaan kaula ja leuka täysin mua vasten.
Pavelille ainakin piti puhua hyvinkin rauhottavasti ja matalasti. Sen ei aluksi tuntunut yhtään hyvältä olla niin lähellä.
Aina kun se yritti nousta mua vasten tai herpaantu, laskettiin käsi ja noukittiin pää uudestaan ylös.
Toisella kädellä syötettiin etusormen ja peukun välistä ja toisella kädellä syötettiin toiseen käteen nameja. Viimesen namin tullen vapautettiin taas sivulle viskaamalla.
Samaten alettiin laittamaan Pavelin kuonolle kättä ja totuttamaan sitä siihen että suuhun laitetaan jotain.
Mulla oli aluksi liian leveä ote eikä Pavel nähnyt mitään joten se peräänty, mutta kun lopulta onnistuin tekemään rauhallisesti ja varmasti liikkeet Pavelkin rauhoittui.
Tästä sitten jatkettiin sillä että aukaisin oikealla kädellä Pavelin suun työntämällä sormen sen etuhampaiden väliin.
Kapula olis seuraavana vuorossa mutta me ei vielä olla siinä vaiheessa. Ohjeet saatiin kyllä miten tästä eteenpäin joten eiköhän tää tästä lähde
Oli monentasoista koirakkoa paikalla joten seurattavaa ja opittavaa oli todella paljon molempina päivinä.
Kuvia täällä.
Erityis kiitos vielä Camping Sinerheimolle kaikesta
