Treeniä tauon jälkeen
Tänä nimenomaisena maanantaina vihdoin ja viimein uskaltauduin treeneihin Pavelin kanssa. Tosin mulla oli ventolinea taskussa kaiken varalta mukana mutta hyvin selvittiin ilman 
Alku oli vähän semmosta höseltämistä kun pitkästä aikaa oltiin tekemässä jotain porukassa. Pavelia kiinnosti niin kovasti kaikki koirat.
Mutta sitten alkoi työnteko ilmiselvästi maistua niin ohjaajalle kuin ohjattavallekin.
Seuraamisia otin pieniä pätkiä. Kontakti pysyi mielestäni tosi hyvin.
Oikealle menevissä käännöksissä Pavel jäi, mutta vasempaan tehtäessä tuli tosi hyvin kontaktin kanssa mukana. Samaten rytminvaihdokset tuntuivat suorastaan innostavan koiraa tekemään paremmin.
Liikkeestä maahanmeno onnistui nyt paremmin kuin noin kuukausi sitten kun sitä viimeksi tehtiin. Nyt liike oli nopea ja ennenkaikkea koko Pavel meni maahan eikä vain etupää kuten viimeksi.
Tosin ohjaaja jäi vähän liiaksi tuumailemaan taaksepäin että menikö se koira nyt maahan vai ei.
Paikallaanmakuu sitten.
Töpeksin itse alun oikein kutsumalla omalla käytökselläni Pavelin nousemaan ennenkuin olin ehtinyt edes lähteä paikalta pois.
Uudelleen maahan ja siinä pysyi. Hirvittävän rauhaton se on makuulla ollessaan. Mietin että Pavelin ääretön uteliaisuus oikein tässä kohtaa korostuu kun sen pitää koittaa katsella kaikkea mahdollista siinä maassa maatessaan ja kurotella päätään.
Mutta kuitenkaan se ei noussut itse kun vierustoveri nousi ja lähti, mutta yleisen rauhaton vaikutelma jäi päällimmäiseksi.
Paljon me ei tehty mutta yleisen tyytyväinen olen suoritukseen tältä päivältä.
Ainiin, reeneissä oli myös aihetta juhlaan kun Leena ja Dina saivat vkonloppuna TOKOn SM-kilpailuissa voittajasta 282.5 pistettä ja hienosti joukkue tuli neljänneksi
Tosi hyvät kakkukahvit Leena meille tarjosikin kun ollaan koko kevät tuollaisiin suorituksiin niitä sparrattu (kröhöm).