Eläinlääkärissä
Tänään me huristeltiin Pavelin kanssa eläinlääkäriin verikokeisiin.
Aika oli yllättävän hankala järjestellä sopimaan niin lääkärille kuin itse potilaallekin kun en millään olisi ehtinyt. Ja näytteen oli päästävä matkaan heti samana päivänä Saksaan kuitenkin ettei mene pilalle.
Pavel tykkää käydä tuolla lääkärissä kun siellä saa aina herkkuja. Noinkin nirsoksi koiraksi se on todella kiinnostunut vastaanoton koirankekseistä ja kuten tänään tuli taas huomattua Pavel tuntuu olevan oikein kaikkien lemmikki napottaessaan suoraan silmiin samalla kun kuola valuu keksin perään…
Toimenpidehuoneessa Pavel määrättiin istumaan lattialle. Minä olin sen takana ja pidin kiinni ettei herra pääsisi peruuttamaan takaisinpäin.
Hoitaja meni istumaan lattialle Pavelin eteen keksien kanssa ja syötti Pavelia samalla kun lääkäri ensin puhdisti ja sitten laittoi vielä sen kanyylin (vai mikä se onkaan) paikalleen.
Pavel vain nuuskaisi että mikäs häkkyrä tuohon etujalkaan nyt laitettiin, ei huomannut ollenkaan että pistettiin saati että otettiin pullollinen verta.
Koko Pavelin huomio oli kiinnittyneenä hoitajaan jolla oli herkkuja ja joka puhutteli Pavelia.
Jee! Kerrankin joku jolla on aikaa vain ja ainoastaan puhutella Pavelia 
Lopuksi näytteenotto kohtaan laitettiin vielä side estämään veren valumista.
Kaiken kaikkiaan varsin simppeli homma tää vasta-ainetestin ottaminen. Pelkäsin pahempaa vaikka en tiennyt että verta otetaan niin iso putkilo. Olin kuvitellut suurinpiirtein jota raapenäytteen tyylistä näytteen ottoa.
EU-passin täyttäminen olikin sitten suurempi ja kinkkisempi juttu.
Pavelilla kun on rokotuksia niin Suomesta kuin Usastakin ja passin kirjoittaja tuntui olevan melkoisen ulapalla väliin mitä sinne siniseen kirjaan pitäisi merkitä.
Noh, toivottavasti se on aikanaan oikein täytetty kun se tulee testitulosten kanssa postissa kotiin.
Me on myös jatkettu kivien keräämistä.
Alan kallistua tätini esittämään väitteeseen että kiinalaiset tahallaan kaivavat ne kivet meidän puolelle palloa. Joka vuosi me nimittäin samoilta pelloilta niitä kiviä kerätään juurakoiden kanssa ja aina niitä vaan piisaa. Ja jokaisena vuonna löytyy oikein megaluokan kiviäkin joiden ylössaamiseksi täytyy käyttää traktorin kauhaa kun muuten ne ei vain nouse.
Pavel ei ole mitenkään innokas pellolla olija, kai sitä tympäsee kävellä kilometrikaupalla tasaista peltoa päästä päähän. Juurakoita ja keppejä se kyllä kantaa ja hakee mutta yleisesti sen suurin ilo tuntuu hengailla aina vähän siellä sun täällä ja lähteä sitten seuraavaan kohteeseen katsomaan josko täältä pellolta pääsis jo pois kotiin.
Mutta jos meillä on raskaat työt niin on meillä melkoset huvitkin 
Pavel on ehkä lännen nopein hanskanviejä jos sille vain antaa mahdollisuuden siihen.
