Pavelin blogi

Kesä parhaimmillaan, juhannuskin tuli ja meni ihan huomaamatta ohitse.

Me käytiin Pavelin kanssa tyypillisesti grillaamassa mökillä mutta koska sää ei tänä vuonna suosinut uiminen ja muutenkin ulkona olo oli pois suljettua.
Siispä me vain syötiin hyvin ja hengailtiin sisällä

Juhannuksen jälkeisellä viikolla Paveliin iski ilmeisestikin oksennus- ja kuratauti jota nyt on liikkeellä.
Kurataudin kanssa aina pärjää mutta tuo oksentaminen on tosi syvältä. Mietin jo keskiviikkona että pitääkö tässä lähtiä eläinlääkärille nesteyttämään mutta tosi huonon yön ja vielä huonomman aamun jälkeen Pavel alkoi selvästi toipumaan eikä oksentanut enää. Kuralla se kyllä oli vieläkin mutta sen kanssa pärjää aina.
Ja kun toipuminen lähti käyntiin niin pikanahan tuo sitten parani ja virtaa on kuin pienessä kylässä

Mitään muuta ja ihmeellistä meille ei sitten kuulukaan. Tästä eteenpäin aletaan tuunaamaan sitä mitä tuunattavissa on mailman näyttelyyn ja ens viikolla ollaankin varsinaisella road tripillä:
Mennään autolla ja laivalla ja yövytään hotelleissa ja mökeissä Ruotsin puolella. Jännittävää koska en ole tehnyt muuta kuin autolla-ajoa koiran kanssa aikaisemmin.

Vähän jännittää mun vähäisten rahavarojeni puolesta, se mailman näyttely kaikkine lisukkeineen taitaa olla koiraihmiselle melkoinen shoppailijan paratiisi.
Onneksi on kuitenkin Pavel mukana niin voi aina sovittaa paikanpäällä että onko panta sopiva ja sopiiko se turkin väriin …mutta eihän se tietystikään estä ostamassa siltikään…

Piika kävi tänään röntgenissä ja oli röntgattu tyhjäksi
Aina ei voi onnistua mutta harmittaa toki kovasti.

Nyt kun en enää ole niin huonossa kunnossa etten jaksa tehdä sen vuoksi mitään alkaa sitten työ haitata harrastuksia.
Liiat poissaolot töistä aiheuttavat selvästi kukkarossa pientä vajetta joten pakko painaa pitkää päivää vaikkei jaksaisikaan ja sijaiskärsijäksi joutuu Pavel koska mulla ei kertakaikkiaan ole enää voimia pitkien työpäivien jälkeen reenata sen kanssa.

Joten Pavel on sitten hionut sosiaalisia taitojaan yhdessä kavereidensa kanssa ja antanut mun huilata.
Myy, Donna ja Pavel seikkailevat laskettelurinteen maastoissa hippaa

Tänä nimenomaisena maanantaina vihdoin ja viimein uskaltauduin treeneihin Pavelin kanssa. Tosin mulla oli ventolinea taskussa kaiken varalta mukana mutta hyvin selvittiin ilman

Alku oli vähän semmosta höseltämistä kun pitkästä aikaa oltiin tekemässä jotain porukassa. Pavelia kiinnosti niin kovasti kaikki koirat.
Mutta sitten alkoi työnteko ilmiselvästi maistua niin ohjaajalle kuin ohjattavallekin.

Seuraamisia otin pieniä pätkiä. Kontakti pysyi mielestäni tosi hyvin.
Oikealle menevissä käännöksissä Pavel jäi, mutta vasempaan tehtäessä tuli tosi hyvin kontaktin kanssa mukana. Samaten rytminvaihdokset tuntuivat suorastaan innostavan koiraa tekemään paremmin.

Liikkeestä maahanmeno onnistui nyt paremmin kuin noin kuukausi sitten kun sitä viimeksi tehtiin. Nyt liike oli nopea ja ennenkaikkea koko Pavel meni maahan eikä vain etupää kuten viimeksi.
Tosin ohjaaja jäi vähän liiaksi tuumailemaan taaksepäin että menikö se koira nyt maahan vai ei.

Paikallaanmakuu sitten.
Töpeksin itse alun oikein kutsumalla omalla käytökselläni Pavelin nousemaan ennenkuin olin ehtinyt edes lähteä paikalta pois.
Uudelleen maahan ja siinä pysyi. Hirvittävän rauhaton se on makuulla ollessaan. Mietin että Pavelin ääretön uteliaisuus oikein tässä kohtaa korostuu kun sen pitää koittaa katsella kaikkea mahdollista siinä maassa maatessaan ja kurotella päätään.
Mutta kuitenkaan se ei noussut itse kun vierustoveri nousi ja lähti, mutta yleisen rauhaton vaikutelma jäi päällimmäiseksi.

Paljon me ei tehty mutta yleisen tyytyväinen olen suoritukseen tältä päivältä.

Ainiin, reeneissä oli myös aihetta juhlaan kun Leena ja Dina saivat vkonloppuna TOKOn SM-kilpailuissa voittajasta 282.5 pistettä ja hienosti joukkue tuli neljänneksi
Tosi hyvät kakkukahvit Leena meille tarjosikin kun ollaan koko kevät tuollaisiin suorituksiin niitä sparrattu (kröhöm).

Lauantaina oli niin mukavan lämmin päivä joten ajattelin ulkoiluttaa keuhkojani vähän metsässä.
Pavel oli ihan ratki riemuissaan päästessään juoksemaan kaikille risteileville poluille ja kiipeilemään kiville.
Outoja mielihaluja silläkin

Pienen metsäkaistaleen jälkeen ruvettiin patikoimaan pitkospuita pitkin kohti suolla olevaa laavua. Pavel pinkoi eestaas ja kävi välillä ottamassa lisävauhtia hepulin muodossa suoltakin. Se oli viime vuonnakin ihan fixaantunut suohon. Mitä vetelämpää sen parempaa siitä on juosta täysiä läpi.
Minä sen sijaan en ollut ottanut ollenkaan huomioon kuinka kylmä suolla oikeastaan tähän aikaan vuodesta vielä voi olla. Meinasin jäätyä pystöön vaikka tosissani yritin käpötellä menemään.

Pavelia oli muuten niin hauska tarkkailla kun se viipotti pitkin pitkospuita:
Sen piti välttämättä aina juosta just oikeaa lautaa, ja väliin kun vahingossa juoksikin pitkin molempia yritti polo vaihtaa askelten tahtia ihan tosissaan pästäkseen taas oikealle puolelle

Tuumailua polun varressa

Tänään me huristeltiin Pavelin kanssa eläinlääkäriin verikokeisiin.
Aika oli yllättävän hankala järjestellä sopimaan niin lääkärille kuin itse potilaallekin kun en millään olisi ehtinyt. Ja näytteen oli päästävä matkaan heti samana päivänä Saksaan kuitenkin ettei mene pilalle.

Pavel tykkää käydä tuolla lääkärissä kun siellä saa aina herkkuja. Noinkin nirsoksi koiraksi se on todella kiinnostunut vastaanoton koirankekseistä ja kuten tänään tuli taas huomattua Pavel tuntuu olevan oikein kaikkien lemmikki napottaessaan suoraan silmiin samalla kun kuola valuu keksin perään…

Toimenpidehuoneessa Pavel määrättiin istumaan lattialle. Minä olin sen takana ja pidin kiinni ettei herra pääsisi peruuttamaan takaisinpäin.
Hoitaja meni istumaan lattialle Pavelin eteen keksien kanssa ja syötti Pavelia samalla kun lääkäri ensin puhdisti ja sitten laittoi vielä sen kanyylin (vai mikä se onkaan) paikalleen.
Pavel vain nuuskaisi että mikäs häkkyrä tuohon etujalkaan nyt laitettiin, ei huomannut ollenkaan että pistettiin saati että otettiin pullollinen verta.
Koko Pavelin huomio oli kiinnittyneenä hoitajaan jolla oli herkkuja ja joka puhutteli Pavelia.
Jee! Kerrankin joku jolla on aikaa vain ja ainoastaan puhutella Pavelia
Lopuksi näytteenotto kohtaan laitettiin vielä side estämään veren valumista.

Kaiken kaikkiaan varsin simppeli homma tää vasta-ainetestin ottaminen. Pelkäsin pahempaa vaikka en tiennyt että verta otetaan niin iso putkilo. Olin kuvitellut suurinpiirtein jota raapenäytteen tyylistä näytteen ottoa.

EU-passin täyttäminen olikin sitten suurempi ja kinkkisempi juttu.
Pavelilla kun on rokotuksia niin Suomesta kuin Usastakin ja passin kirjoittaja tuntui olevan melkoisen ulapalla väliin mitä sinne siniseen kirjaan pitäisi merkitä.
Noh, toivottavasti se on aikanaan oikein täytetty kun se tulee testitulosten kanssa postissa kotiin.

Me on myös jatkettu kivien keräämistä.

Alan kallistua tätini esittämään väitteeseen että kiinalaiset tahallaan kaivavat ne kivet meidän puolelle palloa. Joka vuosi me nimittäin samoilta pelloilta niitä kiviä kerätään juurakoiden kanssa ja aina niitä vaan piisaa. Ja jokaisena vuonna löytyy oikein megaluokan kiviäkin joiden ylössaamiseksi täytyy käyttää traktorin kauhaa kun muuten ne ei vain nouse.

Pavel ei ole mitenkään innokas pellolla olija, kai sitä tympäsee kävellä kilometrikaupalla tasaista peltoa päästä päähän. Juurakoita ja keppejä se kyllä kantaa ja hakee mutta yleisesti sen suurin ilo tuntuu hengailla aina vähän siellä sun täällä ja lähteä sitten seuraavaan kohteeseen katsomaan josko täältä pellolta pääsis jo pois kotiin.

Mutta jos meillä on raskaat työt niin on meillä melkoset huvitkin
Pavel on ehkä lännen nopein hanskanviejä jos sille vain antaa mahdollisuuden siihen.

Tänään oltiin hengailemassa Nivalassa raveissa.
Pavelin kanssa ollaan kuljeksittu nyt tuommosissa yleisötapauksissa jotta alkais sekin homma mennä putkeen.

Eikä meillä mitään ongelmia ollutkaan. Päivä oli todella lämmin vaikka pilvinen olikin ja Pavel loikoili heinikossa mielellään katselemassa hevosten menoa radalla.

Ainoa paha paikka oli kun tuli ponilähtö. Pavel, mieleltään poni itsekin päätteli että hänenkin pitäisi olla radalla juoksemassa eikä katsomossa. Joten pientä ulvontaa siitä seurasi mutta pian se kuitenkin lakkasi kun herra huomasi ettei pääse vaikka kuinka itkee serenadia mollissa.

Totokin meni melkosen penkin alle joten vielä joutuu rauhautumaan töihinkin
Katsojat