Että semmonen kisakauden korkkaus
Tänään me ajeltiin Kaustiselle toko-kokeisiin. Elämämme ensimmäisiin jossa minä osallistun kilpailijana.
Jo menomatka tuntui aivan tukahduttavan kuumalta ja kisapaikalle päästyämme huomasin että kuumuus vain jatkuu.
Kaustisen Koiruuksien kenttä on todellakin luonnonrauhassa keskellä ei mitään. Metsän keskellä oleva nurmikkoläntti jonne aurinko porotti vailla minkäänlaista estettä valtoimenaan.
Yleistä oottelua kesti semmonen puolisentosta tuntia jonka aikana yritin pitää Pavelia suht kylmänä.
Kaadoin loppuviimein pullosta suoraan vettä sen turkkiin ja hinkkasin mutta alle viiden minuutin koira oli taas kuiva ja läähätti.
Merkkialustana käytettävä tyynyliinakin sai taipua uuteen tehtävään olla litisevän märkänä Pavelin selän peittona kuumuutta estämässä.
Itse kilpailu sitten.
Meitä oli kolme koirakkoa. Donna, Pavelin kaveri oli toinen ja yksi ihan outo koira.
Luoksepäästävyys 9
Paikallaanmakuu 0
Seuraaminen remmissa 5
Ohjaaja keskeytti.
Luoksepäästävyydessä tuomarin tullessa Pavel nousi ja yritti kovasti kivuta tuomarin syliin.
En ollut edes muistanut koko tuota osaa kokeessa joten me ei kokeiltu luoksepäästävyyttä mitenkään aikaisemmin.
Pavel vain on niin ystävällinen että se varmasti menee syliin jos joku kumartuu sitä tutkimaan.
Paikallaanmakuussa Pavel nousi melkein heti vinkunansa päätteeksi ylös. Seisoi hetken paikallaan ja lähti sitten jäljen perässä pari metriä ennenkuin menin ottamaan sen kiinni.
Taluttimessa seuraaminen.
Lähtö ei onnistunut ollenkaan. Pavel jäi paikalleen. Se kuitenkin oli asiassa mukana sitten loppuviimein, tosin seurasi todella kaukana. Annoin tyhmänä seuraa-käskyjä paikoissa joissa ei olisi pitänyt ja samaten Pavel ei suostunut istumaan loppuun ollenkaan.
Taluttimetta seuraaminen.
Alku sitten taas lähti hyvin, mutta ensimmäisessä käännöksessä Pavel jäi tai se ei ilmeisesti kääntynyt ollenkaan ja jäi sinne nurmikolle haistelemaan.
Tässä vaiheessa keskeytin.
Pavel oli jotenkin NIIN poissa kuin olla ja voi. Se läähätti ja puuskutti, mikään ei oikein tuntunut menevän perille.
Loppusaldona kokemus oli kuitenkin ihan kiva. Kyllä me mennään uudestaan mutta täytyy vähän katsoa tuota säätiedotusta ensin ettei ihan hirveään helteeseen jouduta uudestaan. Minusta tuntuu ettei se ole meidän kummankaan juttu. Jos Pavelilla oli kuuma niin mulla paloi naama ja käsivarret.
Jäin vain harmittelemaan autossa kotimatkalla sitä että olis varmaan taktisesti kannattanut viedä kisa läpi kaikesta huolimatta kun kolmostuloksen saaneetkin saivat todella hienot pystit, mutta sitten taas se ei olisi ollut reilua Pavelia kohtaan.
Sillä oli tosi kuuma.
Ei mitään uutta auringon alla. Tuttuja tunteita, ja tunnelmia koirakisoista. Oikein palas vanahat hyvät ajat mieleen.
Lääke kyllä tuohon löytyy, tehokkaimmillaan lääke on kun sen itsekukin itse löytää. Pieni vihje: Kaikkea ei löydykkään sieltä peilistä. Kerran näinkin päin.
Kommentti v — 3.5.2008 @ 21.50 |Muokkaa
voihan vee… että teille kävi kanssa ikävästi.. no ei muuta ku nokka kohti uusia tuulia
kyllä se siitä yritetään niin kauan että onnistuu 
TSEMPPIÄ!
Kommentti Käpsy — 3.5.2008 @ 22.47 |Muokkaa
Voi harmi. Mutta hei, kesä on tulossa ja sitä myötä kuumuuteen tottuu… ja ainakin tulee harjoiteltuakin myös kuumassa. Kuumasta kärsivää koiraa kannattaa nestetankata ennen koetta. Sitten yleisesti, kyllä nuo nuuskuttelemaan jäämiset ovat aika tyypillisesti ohjaajan jännittämisestä ja “kisajäykkyydestä” johtuvia virheitä. Ottiko kukaan teitä videolle? Ja eihän siinä muuta, kuin että suunta on ainoastaan ylöspäin
Kommentti Anna — 4.5.2008 @ 2.07 |Muokkaa
No siis minusta itsestänihän tuntui etten jännittänyt ollenkaan.
Kuitenkin huomasin itsekin miten mun ääni esim. muuttui käskyissä kehässä ihan selvästi että se siitä jännittämättömyydestä
Kommentti pavelinjutut — 4.5.2008 @ 8.36 |Muokkaa
Harmi, ettei tulosta tullut, olisitte sen kyllä ansainneet!
Mutta nyt on kokemusta kisasta ja seuraavaan lähdette paljon viisaampina. Tsemppiä jatkoon!
Kommentti Päivi — 4.5.2008 @ 8.37 |Muokkaa
No, salaisuuden verhoa sen verran: Sivusta katsottuna tereenit ovat olleet aivan tasottoman helppoja!
Kisa on aina kisa, joten harjoitusten pitäisi vastata vähintään kaksinkertaista kisarasitusta, silloin aletaan olla siinä tilassa, että joskus voipi jopa kisassa onnistua.
Kommentti v — 4.5.2008 @ 16.11 |Muokkaa
mää jo ihmettelin mitähän V tarkoitti. Hällä ku on aina välistä hyvinkin “salaperäisiä” neuvoja ja vihjeitä, tai ainakaan ne ei mulle oikein aukene
mut sehän ei oo mitään uutta että mulla sytyttää hitaasti 
Kommentti Käpsy — 4.5.2008 @ 18.12 |Muokkaa
Täh, selevää suomiahan tämä. Jos treenaa koiran niin, että se esim. tekee viisi peräkkäistä virheetöntä toistoa liikkeestä maahanmenossa, on sillä paljon helpompi, varmempi lähteä kisaan, kun jos näistä vaikka kaksi postaisi. Kisassa kumma kyllä, koira usein valitsee sen, ei toivotun harjotteen. Ja jos harjoituksissa ei ole pystynyt kommunikoimaan koiralle tarpeeksi selvästi, teit väärin.. Voi sankari luulla “ai näinkin tämän voi tehdä”. Mutta kun kaikki kisaliikkeet ovat vähintään tuossa viiden varman luokassa, on ohjaaja kuin kuningas kun hän menee kentälle. Varmuus siirtyy myös koiraan. Mutta ajatus, “jos se nyt sattuisi tekemään,” usein tuhoaa koko systeemin. v
Kommentti v — 4.5.2008 @ 22.52 |Muokkaa
v puhuu asiaa (vaikka en tunnekaan, toki maine on kaikunut tänne keskiseen suomeen asti
). Lisäksi myös niitä häiriöitä kannattaa harjoitella potenssiin x, ei se ainakaan yhtään haittaa vaikka koira pysyisi siellä paikkamakuussa vaikka kaikki muut ryhmän koirat singahtaisivat keskelle kehää.
Kommentti Anna — 5.5.2008 @ 0.24 |Muokkaa
Ei aina mee putkeen..terveisin nimim.kokemusta on:). Uusia haasteita kohti vain ja kannattaa pistää Veijon vinkki korvan taa..sama nimittäin koskee meikäläistä. Jatketaanpa harjotuksia!
Kommentti Päivikki — 5.5.2008 @ 23.49 |Muokkaa
Joo tää ei todellakaan ollut mikään maata kaatava juttu.
Harjottelut jatkuu. Minähän olen niin noviisi että mun kokemukseni koulutuksesta on vain pienen pieni pintaraapaisu jos sitäkään joten kaikki vinkit ja neuvot on syytä kuunnella
Kommentti pavelinjutut — 6.5.2008 @ 6.20 |Muokkaa
Naa… aina pitää myös suodattaa niitä neuvoja. Eihän maailma koirakisoihin kaadu? Vai… Taisi se joskus kaatua.
Mutta tästä on hyvä jatkaa. Silloin pitäisi hikoilla, jos nuo todella tehokkaat ja rankat harjoitukset olisivat takana päin, ja tulos.. hmm.. Mutta tuosta on kiva jatkaa melkein uskallan sanoa, puhtaalta pöydältä.
Muistan erään “nahkan” omistajan taannoin, Pahojen alkuajoilta, hänkin kamppaili alkuvaikeuksien kanssa, kunnes valaistus tuli. Otti itseään, ei koiraa niskasta kiinni, tulosta alkoi tulla heti. Niin siinä helposti käy.
Kommentti v — 6.5.2008 @ 7.25 |Muokkaa