Pavelin blogi

Harjottelun merkeissä meni tämäkin ilta hallilla.

Otettiin ensin seuraamista. Suorat onnistui suht hyvin mutta täyskäännös oli jotain katastrofaalista yhtäkkiä.
Se nimittäin on alkanut sujumaan paremmin jo mutta tänään Pavel ei yhtäkkiä hoksannut ollenkaan missä sen pitäis olla kun käännytään ympäri.
Koitin laastaroida asiaa kääntämällä sitä käännöksessä namilla. Sen kanssa käännös onnistuikin hieman paremmin.
No, ehkä tää tästä.
Vasemmalle kääntyvät kulmat onnistuivat suorastaan leikiten mutta yllättäin en muistanut kääntyä ollenkaan oikealle, tuli vain tässä mieleeni
Jättöliikkeinä otin seisontaa joka on mennyt ihan puihin. Pavel jopa tiivistää seuraamista seiso -käskyn kuullessaan muistamatta ollenkaan että kuuluisi seisahtua.
Koitettiin sitä jankata jonkin kerran jotta  se jäisi edes vähän muhimaan pieneen pääkoppaan.

Liikkeestä maahanmeno oli suorastaan ripeää

Estettä käytiin kokeilemassa kanssa kun sille päälle satuttiin. Ensimmäinen yritys oli täydellinen läpijuoksu, mutta kun jätettiin yhdessä nami toiselle puolelle ja kokeiltiin uudestaan rupesi jo sujumaan.
Seisonta siinäkin tulee ehkä suurimmaksi onkelmaksi: Pavel ei malta millään seista paikallaan vaan poikittaa lähinnä takapäällään kun tulen paikalle.

Pitää nyt yrittää panostaa oikein tuohon seisonnan harjoitteluun ja koittaa joitain treenejä ilman nameja

Olin tänään hyvin hyvin hyvin hyisissä tunnelmissa seuraamassa coccereiden ryhmänäyttelyä Lestillä.
Jo mennessä auto upposi metsän rajaan puiden lomaan tehtyyn parkkipaikkaan melkosen syvään kuoppaan. Jee. Onneksi se sentään lähti sieltä suht iisisti pois ilman lisäapua.

Hauskaa oli silti vaikka tosiaan kylmää oli vaikka oli toppatakki päällä. Kaiffari polonen lähes sinisenä vieressä ilman toppatakkia värjötteli, se vähän latisti tunnelmaa mutta pääsihän se sentään sitten juoksemaan kehään lämpimikseen

Tulin siihen tulokseen että kyllä tämmöset lupsakkaat luppakorvat on kivoja kavereita.
Ja Pavel näyttäis varmasti todella hienolta tuollaisissa korvissa

Päivän tähti, Helmi JUN EH, JUK 2

Tänään samaisena pahojen treenipäivänä oli liikkurien omat harkat joten me saatiin rellestää hallissa ihan niinkuin tykkäsimme ilman valvontaa

Koitin pitkää seuraamista tehden paljon käännöksiä jotta saisin mielenkiinnon pysymään yllä. Olisko tää nyt sitä sahaus-seuraamista sitten. Kehuin reilusti ja jäi kyllä positiivinen mieli. Hyvin oli Pavel kuulolla kontaktissa vaikka oikeat käännökset menevätkin ihan plörinäksi.

Pari liikkeestä seisontaa ja nekin meni ihan kivasti. Eilinen perääntulo ei nyt toistunut vaan Pavel jäi nätisti oottamaan.

Oikeastaan pyhitin tän illan kokeilulle että pysyykö Pavel käskyn alla makuulla vaikka toiset rellestävät vieressä.
Kokeilun saldona voidaan pitää sitä että pysyy ihan kiitettävästi, ohjaaja saisi vain olla luottavaisempi koiraansa. Tosin haukkuva ja riehuva koira hyvin lähellä saa aikaan hellapoliisireaktion. Niitä meidän tulee välttää.

Nastan kanssa paikallaanmakuu meni ihan kivasti. Kävin palkkaamassa välillä. Ei mitään onkelmaa mitä nyt yhdesti otti hajun jostain ja kuupaili vähän sivuun päätään.
Samaisen koiran tehdessä idioottirinkiä Pavel makasi tyynen rauhallisesesti paikallaan vaikka toiselle annettiin käskyjä suht lähellä. Siedättyy se näköjään tuohonkin niin ettei lähde jokaisen käskynantajan kelkkaan.

No sitten vain lopuksi koira tyytyväisenä autoon ja takaisin sisälle juoruamaan ja parantamaan maailmaa

Täytyy sanoa että pieni tauko kaikesta pakerruksesta selvästi on tehnyt terää niin ohjaajalle kuin itse juhlakalulle eli Pavelillekin.

Tänään hallissa meillä oli tosi hyviä ja tiiviitä pätkiä seuraamista. Maahanmenot oli suht sukkelia mutta liikkeestä seisomisessa Pavel tuli muutaman askeleen perässä ennen pysähtymistä.
Me ei olla liikettä tehty nyt pitkään aikaan joten tarvitsis varmaan kosketusalustalla hieman fiksata.

Paikallaanoloa otin tarkoituksella lähellä toista harjoittelevaa koirakkoa jotta näkisin mitä tapahtuu.
Ja olihan se semmosta että huh huh.
Aluksi Pavel kohosi kurkottamaan jotain sivultaan. Komensin uudestaan makuulle.
Seuraavaksi tyyppi kommentoi toisen suoritusta huutelemalla komentteja sieltä maanrajasta liikkumatta kuitenkaan itse minnekään.
Kai sitä on oltava vähään tyytyväinen että meni edes näin hyvin.
En uskaltanut jättää kovin kauaksi aikaa yksin vaan palkkasin niin makkaralla kuin kehumallakin hienosta paikallaanolosta.
Ehkä se tästä vielä fiksaantuu.

Sitten me vain oltiin ja katseltiin toisten toimintaa. Pavelia on opetettu rentoutumaan ihan erillisellä käskyllä joka sisältää paikallaan maassa makaamisen mahdollisimman rauhassa. Siitä saa kyllä vaihtaa asentoa ja päätä käännellä mutta pois ei saa lähteä.
No tyyppi päätteli että hän on ihan rento ja voitais lopettaa tää pötköttely kun halliin tuli uusia koiria ja niitä olis ollut kiva moikata vähän lähempää. Pavel makas ensin ihan normaalisti ja kun en reagoinut mitenkään retkahti suoraan kyljelleen jalat suorana ja huuteli että nyt ollaan rentoja olantakaa.
Onkohan se kuitenkin käsittänyt jotain väärin tuon liikkeen ideasta

Ja tän muikeahkon ilmeen saa aikaiseksi se, että morsmaikun kaivattu juoksu on alkanut tänään