Pavelin blogi

Otettiin yhteistreenit Donnan kanssa tänään jotta saatiin paikallaoloon vieruskaverikin.
Alku meni hyvin, mutta puolenvälin jälkeen alkoi Pavel piipaamaan ja takapää nousi.
Kiirehdin hätiin ja koira pysyi maassa.

Katoin nyt tarkoituksella Pavelin yli horisonttiin ja vilkaisin vain silmäkulmastani sitä. Samaten koitin katsella sivulle mahdollisimman paljon. Huomasin kuitenkin että Pavel tuijotti herkeämättä minua silmiin joten hyvinkin mahdollista että rauhaton käytös nimenomaan johtuu siitä että olen tuijotellut ja paineistanut sitä tiedostamattani.

Ihan hyvä fiilis kuitenkin jäi, jospa se tästä vielä viikossa hyväksi muuttuis

Seuraaminen oli irti huomattavasti tiiviimpää kuin mitä keskiviikkona hallilla. Pellolla oli selviä hirvenjälkiäkin ja kuulin että vähän ennenkuin olin antanut maahan käskyn Pavel oli haahuillut maasta ilmeisesti just jälkeä mutta kokosi kuitenkin itsensä ja teki mitä pyydettiin. Itse en koko episodia edes huomannut joten tarkkana saa olla.

Jättöliikkeissä maahan meni nyt koko koira, mutta kiinnitin todella paljon huomiota siihen maahanmenoon.
Seisominen ei ollut yhtä hyvää, jäi kuitenkin töröttämään paikalleen mutta liikkui eteenpäin mun tullessani kohti.

Luoksetulo oli ihan bingo. Meinas puskea kylmän hien päälle kun Pavel tuli niin lujaa käskyn jälkeen kohti mutta en sitten hievahtanutkaan paikaltani. Ja mitä se sitten teki mun kohdallani, pyörähti todella sievästi suoraan edestä sivulle istumaan yhtenäisellä liikkeellä.
Jestas!

Tässä seuraamiskuva aikaisemmin viikolta. Seuraamista me on ilmeisesti jankattu liikaa. Pavel selvästi on ruvennut vain jolkottelemaan ja kerran jo tiiviiksi saatu liike on taas ihan hajallaan. Tai se on melkosen kuusalla mitä teen ja mitä tehään, mutta koira itsessään saattaa olla puolen metrin tai metrinkin päässä minusta tuossa sivulla.
Ja kättä ei parane liikutella juuri ollenkaan tai rakoa syntyy entistä enemmän.