Lohtajalla pitkästä aikaa
Kentällä oli tuttu joukko paikalla ja reenailtiin niitä näitä.
Ensimmäisenä joukkoliikkeenä paikallaanmakuu joka me ryssittiin oikein kunnolla.
Pavel nousi kolme (3) kertaa yhden paikkamakuun aikana ylös 
En tiiä mikä sitä viiras.
Sain kyllä hyviä vinkkejä joista ainakin yksi taitaa päteä meidän tilanteessa ihan täysin. Tuijotan Pavelia silmiin tiukasti ja herkeämättä kokoajan. Se ottaa pulttia siitä. Täytyy kokeilla makuuttaa sitä niin että katson sen yli jonnekin horisonttiin.
Ja muitakin ohjeita täytyy kokeilla kyllä.
Este meni hyvin. Lähti hyppäämään hyvin ilman käsimerkkejä, mutta mutta se esteen jälkeinen elämä. Huoh. Pavel seisoo siellä esteen takana ihan nätisti vain siihen asti kunnes tulen itse esteen taakse. Se istahtaa heti siinä samassa ennen käskyä.
Paljon tuli miettimistä ja tekemistä lisää meidän treeniohjelmaan.
Pavel muistuttaa vielä että keppiä ei tarvitse syödä vaikka sitä suussa kantaakin. Ihan liian hapokasta.
Käytiin tekemässä jälki jossain pellolla jossainpäin Lohtajaa.
Pavel ja Pate saivat vauvajäljet ja Tarmo sitten vähän vaikeamman.
Jälki oli noin 50 m pitkä suora jossa joka kolmannella tai viidennellä askeleella nameja.
Tamppasin jäljen oikein topakasti maahan.
Ajoi ihan kivasti muuten mutta vauhtia oli edelleen ihan Pavelille liikaa. Haisteli ruokaa mutta söi vain harvoja ja valittuja nameja. Ja oli muuten varmasti nälkäinen joten siitäkään ei voi olla kiinni.
Mutta paremmin tää pikkujälki meni kuin mitä pari aiempaa joten kyllä me varmaan tästä vielä jaloillemme päästään kunhan saadaan lisää harjoitusta.
Kuvamateriaalia meidän harrastuksesta. Itse en ole itseäni kuvannut vaan se oli Käpsy, en vain jaksanut alkaa säätämään kuvankäsittelyohjelman asetuksia nimen kohdalta.