Pavelin blogi

Me on alotettu tää kesänodotus ihan kaikella rintamalla.
Tänään käytiin tekemässä kevään ensimmäinen pyörälenkkikin

Tein reilun 100 m pitkän suoran jäljen ilman minkäänlaisia kaarteita. Tai siis niin suoran kuin nyt pystyy kävelemällä huonolla suuntavaistolla varustettuna tekemään.

Laitoin nakkeja epämääräisin väliajoin kasoiksi matkanvarrelle. Ehkä noin 7 ja 12 askeleen välein kuitenkin ja kävelin hieman lyhyemmillä askelilla kuin normaalisti kävelen. Tosin taisin unohtaa töpöttelyn joskus puolen välin jälkeen ja kävelin loput ihan normaalisti.

Jälki ehti vanhentua semmosen reilun puolisen tuntia kun me käytiin välissä pyöräilemässä.
Pyöräilyyn keli oli mitä mainioin muuten, ei liian lämmin. Tosin mulla oli mummulta pyörä lainassa ja siinä penkki niin matalalla etten meinannu millään pysyä Pavelin kannoilla veivatessani suunnilleen polvet suussa menemään.

Ja itse se jälki sitten.
Alku, semmoset varmaan 50 m meno oli ihan mahotonta. Ajoi hyvin nokka maassa ja oli selkeästi kuusalla siitä mitä oli tekemässä mutta juoksi. Ei siis vetänyt eikä mitään semmosta, mutta semmonen Pavelimainen rauhallisuus puuttui kokonaan.
Haistoi jokaista nakkikasaa matkan varrella muttei ottanut suuhunsa.

Puolenvälin jälkeen rauhoittui ajamaan ihan kävelyvauhtia, vieläkin kyllä oli kiire muttei enää niin kova. Otti muutaman kasan ja söikin. Ja ehti jopa seisahtumaan välillä.

Meidän lopetuskasalle oli käynyt sitten ohrasesti, harakat nauro paskasesti joen rannalla puissa joten eipä jäänyt paljon arvailujen varaan kuka ison kasan oli käynyt ryöväämässä. En huomannut asianlaitaa ennenkuin oli liian myöhäistä ja Pavel ajoi jo mun paluujälkiäni ennenkuin huomasin pysäyttää sen.
Positiivista kuitenkin että se lopetti ajamisen mun kehuihini eikä haahuillut sitten enää minnekään siitä.

Summa summarum.
Tänään meni selkeästi paremmin kuin eilen vaikka tuo kiire olikin uusi juttu kokonaan.
Pitää varmaankin tehdä makkararuutua tai joitain tuohon alkuun jotta sais alunkin tasaiselle vauhdille.
Mutta ilmeisesti nää mun tekemäni jäljet on kuitenkin ihan liian helppoja. Pitäisköhän tässä nyt lisätä vanhenemisaikaa vai alkaa tehdä kulmia enemmänkin? Pavel ei ainakaan väsy ja lopeta kesken joten pituuttakin vois varmaan lisätä.
Hmm.

Niin ja olihan meillä tietysti paikalla virallinen valvojakin, mummun kissa Uuno. Se oli tarkistuslaskennan tuloksena sisällä kun tein jäljen mutta se ehti tulemaan kuitenkin pensaan alle kuikuilemaan meidän touhuja kun alotettiin Pavelin kanssa jäljen ajaminen.