Pavelin blogi

Ohjaajan sairastuminen selvästi haittaa harrastustoimintaa. Nyt viikon laakereilla lepäämisen jälkeen mekin herätään taas toimimaan.

Kävelin Pavelille semmosen reilun 100 m pitkän jäljen ja vaikka siitä piti tulla suora se oli sitten ihan jotain muuta johtuen näennäisen kuivan pellon yllättävistä vesilammikoista ja muista hetteiköistä. Mutta takaisin ei palata kun kerran on lähetty joten jälki oli sitten semmonen kuin se oli.
Aluksi laitoin joka kolmannelle ja lopulta joka seitsemännelle askeleelle makupalaa.

Jäljen vanhentumista odotellessa muisteltiin vähän mieliin miten sitä seuraamista ja sivulletuloa oikein tehtiinkään. Pavel oli kyllä edelleen niin tyttöjen höyryissä että keskittyminen oli ihan täys nolla alussa mutta kyllä se siitä sitten lähti paranemaan kunhan vähän hiillosti.
Olisin ottanut enemmänkin tottista mutta kunto ei tosiaankaan kestä mitään hirveitä tällähetkellä ja nokka alkoi valumaan kuin vuotava vesihana jossain ensimmäisen ja toisen maahan -käskyn vaiheilla.

Päästiin ajamaan jälkeä suht tyyneen ilmaan ja ensimmäinen pätkä oli selvästi ihan liian helppo. Pavel vain suurinpiirtein hölkkäsi rataa läpi. Eikä makupalatkaan kelvanneet. Otti kyllä suuhunsa mutta sylki ulos samantein.
Käännöksen jälkeen selvästi rauhoittui ja etsi hyvinkin tiiviisti nokka maassa jälkeä mutta edelleenkään makupalat ei nousseet vaikka näin selvästi niitä maassa kävellessäni perässä joten oikeilla jäljillä oltiin.

Ja sitten tapahtui jotain outoa mitä ei ole tapahtunut vielä koskaan. Pavel otti suunnan ihan eripäin kuin mitä tiesin jäljen olevan ja lähti menemään tiiviisti jotain tuntematonta kohti. Palautin sen takaisin mutta se lähti uudestaan samalle jäljelle jonka tekijä paljasti itse itsensä nousemalla mun kummastellessani Pavelin outoa käytöstä pellon ojasta ylös. Mummun kissa.
Eli harhajälki oli paljon mielenkiintoisempi kuin oikea jälki.

Ja talven aikana ei ole kadonnut mihinkään se tosiasia ettei tuo vedä ajaessaan. Ja samalla tavalla poikittaa väliin kuin ennenkin mutta se ei näy haittaavan itse työskentelyä.

Huomenna on vuorossa jälkisulkeiset. Jäljestetään valvotussa kissattomassa ympäristössä vain suoraa viivaa. En tiiä pitäiskö sinne sitten laittaa ollenkaan makupaloja kun ne ei kerran kiinnosta.