Pavelin blogi

Otettiin jo aamulenkillä seuraamista. Sekä Pavel että ohjaaja olivat molemmat selvästi vireessä niin aamutuimaan ja onnistui ihan nappiin

Kaivelin kaapista vanhan paidan ja leikkelin siihen sopivia alotuksia repimistä varten. Sitten me suunnattiin kokeilemaan josko me osattais käyttää sitä. Se olikin mieluinen lelu.
Pavel veti ja repi ihan intopinkeenä kun sai otettua kiinni niistä paidassa olleista pikku suikaleista
Se meni ensin vähän hämilleen kun paita ritisi liitoksistaan mutta jatkoi sitten “tappamista” ihan kunnon puisteluilla.
Olin muutenkin aika yllättynyt siitä voimasta millä Pavel paitaan otti kiinni ja nimenomaan pysyi siinä kiinni vaikka minä pidin toisesta päästä. Seisaaltani menin ihan suoraan koiran perässä sen vetäessä.

Leikin lomassa paitariepua palkkana käyttäen otettiin seuraamista ja liikkeestä seisomista. Kääntymiset alkaa multa itseltäni sujua siten että osaan laittaa jalkojani jo ehkä oikeisiin paikkoihin joten pystyin vähän keskittymään Pavelinkin käännöksiin.
Vasemmalle kääntyminen oli ihan hyvä ja tiivis. Oikealle kääntyminen tuottaa päänvaivaa. Siinä Pavel irtoaa selvästi minusta jo ennen sitä käännöstä. Lieneekö niin että annan jotain kehomerkkejä joita se jää tarkkailemaan. Pitää seurata tilannetta.

Iltapäivällä Pavel pääsi Donnan kanssa metsälenkille. Hauskaa oli vaikka lunta oli meistä kaikista retkeen osallistujista ihan liikaa. Jos ei astunut just eikä melkein oikeaan paikkaan humpsahti melkein haaruksia myöden pehmeään lumeen. Ei se humpsahtaminen vaan se ylöspääseminen.

Illtalla käytiin treenaamassa hallilla.
Koitin ottaa täyskäännöksiä. Ne ei nyt jostain syystä mene Pavelin kaaleen ollenkaan. Se jää jotenkin kääntymisvaiheessa siihen mun eteeni hämmästyneenä että mitäs tässä nyt tapahtuu.
Sitten kun lähden tulemaan takaisin se ei osaa mennä siitä edestä omalle paikalleen sivuun vaan peruuttaa siinä mun edessäni hyvin hämmentyneen oloisena.
Koitin namin kanssa viedä käännökseen ja hitaasti kääntyä niin että Pavel pysyisi mukana. Mielestäni se yrittää nyt jostain kumman syystä kääntyä etupäällään mikä aiheuttaa sen ettei se pysy matkassa ollenkaan.

Enempää en sitten rassannut. Pavel oli tosi nälkäinen päivän koitosten johdosta ja se kiilotti ruokaa mistä ja miten vain. Keskittymiskyky ei siis ollenkaan hyvä joten miksi suotta puskea silloin.

Sanoista tekoihin.
Me päräytettiin dognessiin Kannukseen “colliemiitinkiin”.
Meidän suoritus oli melkosen pohjanoteeraus. Mua jännitti ilmeisestikin itseäni koko touhu niin että meni ihan täysin hunningolle koko homma.
Eli täytyy ottaa itseään niskasta kiinni entistä tiukempaan kun en viitsi peilistäkään jatkuvasti olla tuijottelemassa. Kuluuhan sekin

Me sitten tehtiin hommia vähän asian vierestä. Onko koiraihmiset koiriensa kanssa jotenkin koomisia vai olenko minä vain jotenkin outo kuvissa
Tässä me tehään kontaktiharjoituksia tai jotain. Ainakin syödään samaa Pirkka-verilättyä. Oli muuten hyvää

Jos colliekuvat kiinnostaa niin täällä niitä olis.

Käytiin samalla reissulla Jokkella shoppailemassakin.
Siellä oli tosi paljon kakkosen tarvikkeita jos joku tarvitsee. Mutta hintapolitiikka oli selvästi noussut ihan älyttömästi sitten viime kertaan kun siellä syksyllä ihan paremmalla ajalla vierailin.
Silloin nahkaremmin sai 4-5 € hintaan, nyt alin hintalappu 10 €.
Olisin niin halunnut tosi pehmeän ohkasen pyöreän taluttimen mutta vaikka mua välineurheilijaksi tituleerataankin 20 € kakkoslaadun taluttimesta on mullekin liikaa
Samaten syksyllä ostin patukoita hintaan 1 €, nyt ne kaikki (ja niitä oli muuten monta) olivat 7 €.

Piti oikein ruveta tänne postaamaan kun lukasin Päivikin blogista miten hurjasti tyypit tekee töitä.
Ehkä mun vanha mottoni:
“Vain lahjattomat harjoittelee” ei pidäkään paikkaansa.

Tarttee ottaa nyt itsestään oikein kunnon niskalenkki ja alkaa reenaamaan oikein kieli keskellä suuta tää viikko ja kokeilla. Ennen se kieli on ollut enemmän sielä posken puolella

Tänään Pavel oli talkoissa tekemässä hevosten hiihtoesterataa. Sievissä on kohta kilpailut.
Minä laistin velvollisuudet ja kellottelin sen aikaa sohvalla viltin alla. Mutta onhan se hyvä että joku perheestä kuitenkin oli paikalla.
Laitoin sille kolme lihapullaa matkaevääksi ja täytyy sanoa että olo oli kuin olisi esikoistaan vienyt ensimmäiselle luokalle kouluun kun saattelin Pavelin tienvarteen josta se noukittiin kyytiin.
Hyvä ettei itku päässyt kun katoin miten sen korvat lopsotti auton takaikkunasta matkalla kohti seikkailuja

En tiiä mistä johtuu mutta olen taas nähnyt painajaisia siitä ettei Pavel jostain syystä hengitä kun se nukkuu. Ne oli pitkän aikaa pois eikä mitään ikäviä juttuja tullut mieleen mutta nyt taas tuntuu että vaara vaanii joka tilanteessa ja paikassa.
Tai kai se johtuu siitä että Fobba täyttäisi 2 vee parin päivän päästä

No joo mutta ilosempiin aiheisiin.
Eilen metsälenkillä onnistuin nappaamaan Pavelista lähes täsmälleen samantyylisen kuvan kuin silloin ihan ensimmäisinä päivinä kun se oli tullut Suomeen
Vähän nauratti. Samalla tavalla luntakin naamassa kuin pentuna.

Muoks. sen verran että tässä vertailuksi se pentukuva

Tänään kauniin päivän kunniaksi lähdettiin lähimetsään tallustelemaan. Siinä aikamme sipparoituamme päätettiin ensisijaisesti juoksuttaa hyvin virtaista koiraa mutta toisekseen kokeilla josko se osaisi hakea piiloon mennyttä ihmistä

Olosuhteet olivat sikäli melkoisen rankat että paikaksi valitsemamme pläntti on melkoista metsää, eteläänpäin oleva jyrkkä rinne ja lunta ihan tolkuttomasti.

Sisko piiloontui rinteen alla olevalle pellolle hankeen milloin minnekin ja minä sukelsin metsässä puiden ja kantojen taakse minkä ehdin. Ja Pavel juoksi ja etsi meitä ihan tosissaan.
Kaikilla oli kivaa

Hyvin se etsi. Oli tosi määrätietoinen hakiessaan piilossa olevaa, tosin jälkikoira tuli esiin ja nokka painui maahan kun silmämääräinen haku ei tuottanut haluttua tulosta heti. Eikös hakukoiran tulisi ensisijaisesti hakea ilmavainulla?
Mitäpä tuota suotta sekoittamaan.

Hauskaa kuitenkin katsella “työtä” tekevää koiraa vaikka olihan se hieman hankalaa touhua oksien raosta tirkistellä maanrajasta ja samalla koittaa olla mahdollisimman hiljaa.

Kuumeessa on paha tehdä mitään huomasin.
Olen ollut huono koiranomistaja ja ulkoiluttanut enimpia virtoja koirasta juoksuttamalla sitä auton kanssa peltotiellä. Mutta muuhun en todellakaan ole pystynyt ja kuitenkin kun me ollaan suht aktviisesti tehty kaikkea alkoi Pavel olla jo siinä pisteessä että hyppii seinille pelkillä pissalenkeillä talon ympäri.

Ja olenpa kehuskellut kaikille sitäkin kuinka helppo ja kiltti tää amerikan ihme on verrattuna edelliseen nahkaani. No, ainakin se on osannut aloittaa tuhoamisen aina sieltä kalliimmasta päästä:
Sairastelun saldona kaksi käyttökelvottomaksi syötyä kännykkää.

Tänään me uskaltauduttiin sen verran jalkapatikkaan että käytin koiria lähimetsässä hiippailemassa.
Lumppa toimi oivana houkuttimena juoksemaan ympäri ämpäri kuin päätön kana joten meidän ei tarvinnut tehdä Lumpan kanssa muuta kuin pällistellä polulla Pavelin juoksua tekemättä itse yhtään mitään