Pavelin blogi

Tulipa vain mieleeni että olen ehkä surkein koiranomistaja tällä planeetalla.

Lähettiin näyttelymatkalle Rovaniemelle lauantaina.

Matkalla pysähdyttiin monta kertaa kokeilemaan josko Pavelin suoli suostuisi toimimaan mutta koira hummaili ihan tyytyväisenä omiaan eikä meinannutkaan että olisi hätä.
Eikä vielä näyttelypaikallakaan mutta sitten se piippaus alkoi

Huomasin asian tilan vasta siinä vaiheessa kun meidän piti mennä kehään. Koitin käydä jos päästäisiin vielä ulos mutta hallin uloskäytäviä oli tukittu joten ei päästy pikapikaa minnekään vaan meidän oli palattava kehään.

Pavel on ehkä siistein mun ikinä tuntemani koira. Se ei kertakaikkiaan voi tehdä tarpeitaan sisälle joten kun sillä oli niin kova hätä se huusi suoraa huutoa ja vääntelehti.

Tässä kuitenkin arvostelu minkä nuorimies sai. Tuloksena oli H.
Eikä me parempaa tulosta oltais saatu vaikka tilanne olisi toinen ollutkin. Niin paljon huonoa

18 kk tricolour. Levottomasti käyttäytyvä nuori uros.
Hyvä sukupuolileima. Turkki ei parhaimmillaan. Hieman romanof-kuonoinen ja kallo-osastaan hieman syvä. Hyvät korvat, pienet silmät.
Hyvä purenta. Sopiva luusto, hieman suora edestä.
Hyvä runko ja takaosa.
Puutteellinen otsapenger, pään tulisi olla kokonaisuudessaan jalompi.
Käytöksestä puuttuu rodunomainen jalous.

Näytelmän jälkeen me suunnattiin sukulaisten hoiviin syömään. Siellä oli vastassa kaksi pulia joiden kanssa päästiin sitten vielä lenkillekin Rovaniemen hienoihin maastoihin.
On ne kivoja koiria Tosin niiden sielunelämä ei kyllä ihan avautunut Pavelille