Seuraa johtajaa…
Ajattelin tänään jo ennakkoon että otan hallille mentäessä oikein tehostettuja seuraamisia.
Meillä on ollut melko erikoinen “korvat ei ole kotona” viikko. Lieneekö syynä lähistöllä rienaavasti käyttäytyvä naapurin juoksuinen narttukoira mutta meidän pikkumies ei oikein ole ollut oma itsensä.
Alun kuikuilun ja piippauksen jälkeen päästiin itse asiaan.
Seuraaminen meni itseasiassa ihan kivasti, käännökset onnistuivat ja kaikkea mutta vedin ilmeisesti vähän överiksi ja liikaa joten se paras terä katosi.
Jäähyillessä katseltiin Donna touhuja.
Seuraavaksi kokeiltiin seuraamista toista koirakkoa vastaan sivuttaen ensin ohjaajat vastakkain ja sitten koirat. Se meni todella hyvin. Pavel oli vain ja ainoastaan keskittynyt minuun.
Seuraamme liittyi kolmas koirakko ja kokeiltiin pysähtymistä samalle linjalle niin että me tulimme Pavelin kanssa vastaan muita. Se onnistui siihen asti ihan kivasti kunnes Pavel hoksasi uuden koiran sivullaan. Pysähtyminen meni pitkäksi, mutta onnistui sitten lopulta kuitenkin.
Kävin juottamassa Pavelia vessassa ennen kotiinlähtöä ja pitihän se ovenpieli sitten poislähteissä komeasti merkata 
Eikä tietenkään pörssiromahdusta mukana joten olen dognessille velkaa yhdet.
Summa summarum.
En nyt vielä ihan epätoivoon vaivu, ei tää niin paha tilanne ole ehkä kuin musta tällähetkellä tuntuu. Ehkä me vielä noustaan täältä aallonpohjalta ylöspäin 
Jotenkin minusta tuntuu että hallintapuoli meillä mättää eniten. En luota koiraan. Ehkä. Ja ihan selkeästi häiriö reenin puutetta.
Täytyy vielä kehaista että sen verran kuitenkin Veijon kehuista innostuin että lähetin sen kolmen nahkan juoksukuvan collieyhdistykselle jos se kelpaisi niille jonnekin täytteeksi ja tänään kun avasin sivut se oli niiden etusivun kuvana 
Laitan loppukevennykseksi vielä kuvan lauantailta.
Tää oli melkein voi sanoa tehtävä mahdoton, saada kaikki viis tallilla olevaa koiraa samaan kuvaan, yksi jäi vain ulkopuolelle
Sulla on täällä paljon muitakin ihan huippu otoksia-joten ei muuta ku pukkaat niitä menemään urakalla sinne collie yhdistyksen sivuille!!Jep!
Kommentti Päivikki — 12.3.2008 @ 23.07 |Muokkaa
Voi ei, onko nuo jotain hormoonimopseja
Tuosta koiraan luottamisesta versus hallinta: Agitreenejä vetäessäni joudun parillekin ryhmäni koirakolle huomauttamaan siitä, että taatusti se koira karkaa käsistä jos ohjaaja kokoajan odottaa että se karkaa. Mutta kun he ohjaavat ylpeänä ja rinta rottingilla “kyllä me tää osataan” mentaliteetillä, koirat ei karkaa koskaan.
Itse olen huomannut totiksessa saman ilmiön: olen epävarma ja koko ajan vahdin koiraa ettei se vaan tee mitään ylimääräistä, koiraan tarttuu epävarmuus ja se sitten purkautuu nuuhkimisena ja vilkuiluna. Kun keskityn ohjaamiseen/käskyttämiseen ja unohdan houkuttelun, koirat seuraa heti paljon tormakkaammin.
Koiralta ei voi vaatia yhtään enempää kuin mitä itse antaa
Kommentti Anna — 13.3.2008 @ 9.31 |Muokkaa