Pavelin blogi

Tiistaina oli niin kaunis päivä että me lähettiin retkelle

Suunnattiin ensin katsomaan Lystiä joka on täälläpäin lomailemassa.
Lysti on Pavelille jonkin sortin sukulainen, taitaa jäppinen olla iso-setä tai vastaavaa.
Paikalla oli myös toinen samanikäinen nahkaneiti jonka nimen kuulin monesti mutta mun harvaan päähäni se ei jäänyt.

Tyypeillä kuitenkin oli ihan valtavan hauskaa juostessaan ympäri pihaa ja peltoa

Aikamme Lystin lomakodissa vierailtuamme saapastelimme autoon ja jatkoimme matkaa kohti uutta kyläpaikkaa.
Siellä olikin Pavelin vanha tuttu Murri-koira jonka kanssa paini maistui vallan mainiolle aurinkoisessa säässä.
Hauskaa oli meilllä kaikilla ja kotiin tultaessa autosta kuoriutui varsin väsynyt nuorimies

Kotiintultaessa odotti vielä yksi hieno uutinen:
Kennelliitto lähestyi meitä virallisella lonkkalausunnolla.
Pavelin lonkat ovat siis A/A
ja kyynärät 0/0
Ja kuten kuvasta yllä voi havaita myös hampaat ovat hyvässä kunnossa, ei ole käynyt hammaspeikko kylässä kuin emännän suussa.

Käytiin aamuvenyttelyksi heittelemässä vähän erilaisia kepakoita ja esineitä jorpakkoon.
Pavel on todella hyvä löytämään esineen mutta se hakemispuoli on sitä että se juoksee suoraan kohti kohdettaan, koskettaa sitä pyörähtäessään ja lähtee samantein pois.
Eli se tietää homman juonen mutta se ei ota sitä mukaansa.

Heitin tuon kolmipäisen ojan taakse ja käskin Pavelin hakemaan.
Se juoksikin suoraan siihen kohti, kosketti samalla kun pyörähti ilmassa ja palas täyttä riemua mun tyköni.
En ole mikään kovistelija luonnoltani mutta multa paloi täysin käämit joten komensin vähän kovemmasti hakemaan.
Hetken emmittyään Pavel lähtikin takaisin ja toi kuin toikin esineen mun jalkoihini.
Ja voi että kuinka kehuin ja paijasin ja annoin vielä kokonaisen verilätynkin
Vähän oli äijä polleena

Enempää me ei asiaan puututtu tänään kun tuuli meinas viedä meidän lelun kokonaan mennessään.

Tänään olisi pitänyt olla Bh-koe, epävirallinen sellainen mutta kuitenkin. Sitä kuitenkin jouduttiin siirtämään joten hengailtiin hallilla sitten ihan omin nokkinemme.
Täytyy tunnustaa että olin melkosen väsy joten kokeiltiin vain käännöksiä jotka menivät ihan pipariksi sekä seuraamista josta yllättäin löytyi kaikkien muiden kuvassa näkyvien virheiden lisäksi vielä yksi tosi yllättävä sellainen lisää.
Pavel poikittaa seuratessa, mutta se poikittaa eripäin kuin tavallisesti on totuttu näkemään.
Tää tuli aika yllätyksenä koska en ole ollenkaan huomannut sen tekevän niin. Mutta ei kai se muuten huuppa-ukko oliskaan jos ei se jotain tuollaista keksisi tehdä.
Miten tuollainen vastapäinen poikittaminen sitten on tullut ei mitään hajua.

Liikkeestä istumista jankattiin vähän. Jotenkin tosi turhauttavaa sekä minusta että ilmeisesti koirasta kun se osaa, muttei vain tee. Siitä näkee jo kauas että liike ei ole mieluinen.

Kokeilin myös palkan laittamista istuvan koiran taakse. Kaikki meni tosi hyvin siihen asti kunnes Pavel yhdisti namin ja sen tulon siihen että heitän sen vieressä ollessani Pavelin taakse. Siitä se lähti kuin raketti kohti palkkaansa eikä pysähtynyt vaikka olisin mitä tehnyt. Ja tämä tapahtui siis ennen kuin edes oltiin tehty mitään liikettä.
Pitänee keksiä tuohonkin jotain

Muita illan tuotoksia voi ihailla täällä. Kiitos Maaritille kuvaamisavusta

Pitkästä aikaa olin taas mukana sunnuntaitreeneissä bordercollieiden kanssa.
Oli kyllä tosi kivaa ja opin taas todella paljon!

Ihan ensimmäiseksi treenattiin käännöksiä. Ensin kokeilin jalkojen asentoa ihan ilman koiraa ja kun löysin edes vähän raajojeni asentoa kokeilin samaa koiran kanssa.
Jotenkin se siinä “loksahti” mun päässäni paikalleen ettei kääntyminen ole mitenkään salatiedettä jota vain harvat ja valitut osaavat tehdä vaan kyllä sitä tavan pulliainenkin osaa kunhan vähän keskittyy.
Sitä vain jotenkin menee ihan lukkoon kun laitetaan rasti lattiaan ja sanotaan että käänny siinä. Siis miten ne jalat asettuivatkaan

Paveliakin piti vähän opettaa. Vaikka se ihan viisas onkin on meidän projekti sitäkin varten

Eli opeteltiin samaista kääntymistä, varsinkin täyskäännöstä siten että palkkaan takajalkojen ristikkäinmenosta.
Me on jankattu sivulle tuloa ja sivun paikkaa niin että istuminen tuntuu Pavelista kaikkein parhaimmalta vaihtoehdolta kääntymisessä.
Palkan ajoittaminen oli kuitenkin lähes ylivoimainen tehtävä mulle. Palkkasin ja kehuin aika monesti ihan väärin, yleensä siinä kohtaa kun Pavel seisoi ja oli just vasta ottamassa ristikkäisiä askelia takana. Tuota tarttee nyt kyllä pohtia.

Palkan paikkaa vaihtamalla saatiin takapää kuitenkin töihin ja loppukevennyksenä tehty vasemmalle kääntyvä neliö olikin ihan jees suoritus meiltä molemmilta.

Täyskäännöstä en vielä uskaltanut. Niin urhea en ole.

Tää siskon ottama kuva jotenkin niin kuvaa tilannetta:
Virtaa on kuin pienessä kylässä edelleen joten me lähetään hienon ilman kunniaksi vielä potkukelkkailemaan

Tää kieli ei ihan taivu noutokapulan ympärille sanoo testiryhmämme jäsen Paavo kokeiltuaan sitä tänään.

Kuinka hankalaa tiukka vasemmalle tehtävä käännös voi olla?
Mun mielestäni ei ollenkaan ole ollut hankalaa kääntyä ennenkuin tänään alettiin opetella tekemään sitä oikein.
Mitä siihen nyt on tullut vähän kummallista koukkaamista käännöksessä mutta kuitenkin on käännytty.

Aluksi mun vauhtini siis loppui harjoituskäännöksissä maahan laitetun merkin kohdalla ihan täysin. En saanut millään pidettyä vauhtia päällä kun piti niin kovasti keskittyä siihen kääntymiseen.
Harjoittelin ja harjoittelin.
Pavel meinas jo aivan kanssa äityä reuhaamaan että mitäs kummaa tässä nyt oikein tehään näin oudosti näitä mutkia.
Taukoillessani vasta Paten ja ohjaajansa kääntymisiä seuratessani ja muiden penkillä istujien kanssa jutellessa asia jotenkin selventyi mun päässäni.
Oikea jalka silleen jännästi “heitetään” käännöksessä.
Seuraava harjoitus menikin heti paremmin. Meidän tarttee harjoitella käännökset näillä opeilla nyt tiiviiksi ja teräviksi.

Koska meillä oli kokonainen tunti aikaa olla hallissa ja tilaa oli me tehtiin kuljailumielessä vähän agilityäkin.
Kepakot alkaa jo sujua
Putki on edelleen Pavelin kestosuosikki. Sen pitää päästä sinne hillumaan aina kun se vain on mahdollista. Nytkin oli kaksi erillistä putkea vierekkäin, toinen oli uun mallisena ja toinen suorana niin että pökkäsi tähän uun malliseen. Pavel kävi ensimmäiseksi kokeilemassa sen suoran ja kun ei päässytkään siitä teki ees taas uun.
Rengas ei meinannut olla mieleinen vaan Pavelin mielestä olisi pitänyt päästä hyppäämään sivuilta läpi. Hetken asiaa neuvoteltuamme ulostuloaukko kuitenkin kirkastui myös Pavelin päässä.

Sitten me harjoteltiin jalkojen välistä pujottelua.
Meidän äherrys oli ilmeisen hauskaa kaikista läsnäolijoista. Kummallista

Pimeässä huoneessakin me käytiin tutkailemassa mörkömäistä pölynimuria joka oli erehtynyt sinne kuleksimaan.

Ens viikolla BHn kenraaliharjotukset. Sain tänään kaavion piirrettynä ja opastusta miten tulee toimia. Alkoipa ihan jännittämään valmiiksi.

Tämmönen löytyi surffatessa ja pitihän tätä kokeilla

Pavel on siis tämän mukaan Paapero ja Lumppa Laca.
Kaikkea ne keksii.

Meidän pitäisi pikkuhiljaa uskaltautua käyttämään sitä vasta hankittua noutokapulaa…
Käytiin nyt kuitenkin harjoittelemassa noutamista ihan lelulla ja sellaisella vielä joka näkyy jos sen hukkaa jonnekin.
Olin yllättynyt kuinka paljon oli lunta
Ja vettäkin tihuutti hiljalleen kokoajan. Onneksi päästiin kotiin ennenkuin isompi sade yllätti.

Tarkotuksella tuo lelu on tuollainen kumman mallinen jotta näin miten heppu sitä kantaa. Ja pienen hapuilun jälkeen löytyi otekin millä kolmisakaraa voi kantaa ilman että se tökkii ikävästi suuhun
Ja samaten Pavelin täytyi ankarasti miettiä kantamista siinäkin suhteessa kun sillä on tapana roikottaa kaikkea pitäen vain huulillaan hellästi kiinni. No tuota lelua oli vähän hankala roikottaa vaikka sitäkin heppu kokeili ja oli oikeinkin hämmästynyt kun kovassa vauhdissa ote irtosi

Jos kuvien katselu kiinnostaa niin täällä on samasta aiheesta lisää.

Käytiin ennen treeniä hakemassa haukkukeitaasta noutokapula. Elämämme ensimmäinen
Nyt kun vain tietäis että mitä sillä tehään…

itse hallissa me oltiin ikäväksi yllätyksekseni reeniryhmämme ainoita.
Kuulin ikävän uutisen ettei Tinkaa enää ole
Olen niin äärettömän pahoillani ja surullinen.

Seuraaminen kädet seläntakana meni suht mallikkaasti. Käännökset on hieman hankalia mutta parannusta on tapahtunut ja paljon.
Jättöliikkeissä edelleen joku mättää. Istuminen ei onnistunut ja seisominenkin vasta muutaman hapuilun jälkeen. Paikallaanmakuu meni taas häneksi.
Olen pienessä päässäni pähkäillyt että tuohon paikallaanmakuun postaamiseen saattaa olla syynä se, että olen ruvennut menemään liian kauaksi koirasta. En ole nyt kummallakaan kerralla jolla Pavel on noussut ylös käynyt palkkaamassa sitä kesken kaiken joten ehkä se odottaa sitä ja kun kehua ei tule se nousee?

Esteellä harjoittelin niin että käytiin jokatoinen kerta viemässä yhdessä nami esteen taakse. Johan hyppäsi iloisesti ilman käsimerkkejä
Ja Veijolta tihkui myös hyviä ohjeita esteen jälkeiseen elämään eli seisomiseen siellä odottaen minua.

Kuivaharjoittelin pk-liikkeitä sitten liikkeenohjaajan kanssa ilman koiraa. Voi miten tyhmä tunne sahata pitkin pitkää suoraa ja antaa käskyjä
Toisaalta sangen hyvä harjoitus jossa tuli taas ilmi että ilman koiraakin annan vartalokäskyjä ja niistä menisi kokeissa todella paljonkin pisteitä ihan turhaan.
Harjoittelua harjoittelua.

Vielä loppuun täytyy mainostaa että me käytiin eläinlääkärissä hakemassa rokotuksia ja odotushuoneessa oli tietysti kissoja heti monta odottamassa vuoroaan.
Pavel kuikuili ja ulvahteli haluten mennä kissakoppien luo mutta rauhoittui kuitenkin loikoilemaan viereeni suht nopeasti ja oli hiljaa. Olen todella ylpeä
Kissanomistajan kommenttikin oli todella positiivinen, noin iso koira ja noin rauhallinen ja mukava.
Mukavan allekirjoitan mutta että rauhallinen