Hitsin pimpulat että tää on vaikeeta.
Kuvat ei suostu pienennyksistä huolimatta asettumaan kunnolla niin että ne näkyisivät oikein ilman tekstiä päällänsä. Ja oli helpommin sanottu kuin tehty edes muuttaa ulkoasua 
Ehkä tähän ongelmaan löytyy vielä ratkaisu kunhan aikansa kaivelee tiedostoja 
Meiltä jäi eilen porukan reenit käymättä joten paikkasimme tilannetta omilla kotireeneillä illalla.
Otettiin tuota spiraaliseuraamista ja maahanmenoa. Olin ihan ajatellut vielä harjoitella lopuksi luoksetuloa mutta parkkikselle tulikin yhtäkkiä niin kova ruuhka että meidän oli liuettava paikalta.
Päivällä käytiin kuitenkin pikaisesti metsälenkillä hyppelemässä lumessa. Se oli kivaa kaikista retkeen osallistuneista 
Mulla on uus kamera jota en osaa käyttää. Siispä olen liittynyt siskoni ylläpitämään kamerakouluun jonka tarkoituksena on oppia ottamaan edes siedettäviä kuvia Jep jep 
Miksihän muuten kaikki menokuvat on otettu enemmän tai vähemmän oikealle päin
Kirjaimellisesti
Miksi kaikki asiat jotka keskiviikkona tuntuivat aivan ylitsepääsemättömän vaikeilta olivat ihan suorastaan lasten leikkiä seuraavana päivänä?
Seuraaminen sujui, liikkeestä seisominen sujui, maahanmeno sujui… liikkeestä istuminen sitten olikin ihan hukassa mutta se onkin taas eri juttu miksi se mättää.
Veijon johdolla harjoiteltiin seuraamista neljän koiran ryhmänä ihan lähellä toisissamme kiinni. Tehtiin yksittäis ja joukkoliikkeitä.
Spiraaliseuraaminen oli mulle ihan uusi juttu mutta voi jestas kuinka se toimi 
Tehtiin siis yksittäin isoa ympyrää jota lähettiin nopeasti spiraalimaisesti pienentämään niin että lopulta ohjaaja seisoi pyöriessään paikallaan ja koira pyöri sivulla istuen omalla paikallaan. Ja siitä toisinpäin isona ympyränä taas pieneksi. Pitää vain pitää huoli siitä että koira on oikealla kohdalla aloitettaessa koska huomasin toisten liikkeitä seuratessani että jos koira jäi liian taakse jo heti ensimmäisessä pyöräyksessä liikettä oli aika mahdoton saada onnistumaan sisäänpäin mentäessä.
Jostain syystä tuntemattomasta Pavel edisti vapaana seuratessaan askelen liikaa. Hihnassa ei tehnyt niin. Mystistä.
Veijo pisti meidät myös tiukan paikan eteen päättämään ihan simsalabim ennen neliöharjoittelua olemmeko koirakkoina tulevia tokonisteja vai pk-puolen harrastajia.
No eihän me sitä osattu heti siinä päättää joten demokratian nimissä päätettiin sitten kaikki olla pk-harrastajia jotta saadaan tehdä samanlainen harjoitus
Eli neliössä tiukkaa seuraamista, ensimmäisellä sivulla koira liikkeestä istumaan (jota Pavel ei tehnyt), ohjaaja kierroksen ympäri ja takaisin koiralle. Liikkeestä seuraaminen ja seuraavalla sivulla maahan (onnistu hyvin) ja taas ohjaaja spurttas ympäri. Seuraava sivu olis ollut liikkeestä seisominen mutta Pavel ei vielä kestä niin kauas poistumista sen jäädessä töröttämään joten jätettiin väliin.
Paikallaanmakuu tehtiin myös joukkoliikkeenä kaikki neljä koirakkoa. Luulempa melkein että se on varma liike. Pavel on todella varma siinä suhteessa että se jää ja pysyy paikallaan. Pahaksi onneksi me taidettiin vain olla just siinä hallin keskellä missä se ihanainen nainen oli edellisenäkin iltana sekoittanut Pavelin pään joten omiaan se touhus liikkeen ajan. Ei kuitenkaan koittanutkaan nousta tai lähteä.
Yksikseen harjoittelin taas seurauttamista ja ennenkaikkea pysäyttämistä ihan seinään kiinni niin että seinä on koiran toisella puolella kiinni siinä ja minä toisella. Me ollaan tosin harjoteltu tätä aika paljon mutta hyvin se meni vaikka itse sanonkin. Paimennuksen takia Pavelin täytyy mennä ahtaisiin väleihin ja just kiertää lampaat ihan seinää myöten.
Kaukoja istu ja maahan otin muutaman. Liike on nopeutunut huomattavasti. Samaten istumaan nouseminen ei enää vaadi kahden askeleen eteenpäin tuloa.
Päivän suuri pommi oli se että seuraavalla kerralla meillä on möllitokot hakuporukkaa vastaan. Aika iso IIIK!
Ryhmä Rämän on syytä harjoitella jos se enää mitään auttaa…
Taas me otettiin suunnaksi koirahalli tarkoituksena hieman reenailla illan ratoksi.
Tosin meidän suoritus oli molempien jotain ihan ala-arvoista…
Mun tekosyy on se että mun olkapää ei toden totta kestä edelleenkään lääkkeistä ja stripped batterystä huolimatta ylimääräistä rasitusta ja Pavelin tekosyy oli naiset. Niin tyypillistä.
Hallissa oli mitä ilmeisemmin ennen meitä ollut juoksuinen narttu. Voi niitä hajuja mitä siellä oli.
Seuraamisesta oli kyllä tiiviys ja helppous kaukana. Meidän välissä oli suorastaan valtameri kun ikkunoista touhuamme tarkkailin. Homma tiivistyi kun käytiin kokeilemassa miten nurkkatyöskentely sujuu. Samaten seurautin kulmasta suoraan sohvalle, siitä alas, tiukka kurvi vasempaan ja oikeaan ja puupenkille. Tosin penkki aiheutti aluksi hieman rutinoita kun sinne ei voi seurata mutta lopulta kaikki meni hyvin. Pavel seurasi suorastaan tarkkaavaisesti.
Eli täytyy vissiinkin alkaa tehdä harjoituksista hyvinkin erilaisia niin saan herran mielenkiinnon nousemaan. Tuo eri korkuisilla tasoissa seuraaminen hyvin on suuri harppaus. Ennen joulua se ei oikein luonnistunut.
Sitten me vain istuskeltiin ja rauhoituttiin katsomaan mailman menoa ja toisten touhuja. Todella nopeasti Pavel rauhoittui ja laittoi ihan kyljelleen maate. Ei piipannut.
Eikä reagoinut mitenkään toisten haukkumiseen eikä lelun perässä säntäilyyn. Todella positiivista kehitystä tällä rintamalla.
Leikittiin vähän vetoleluilla nurkassa mutta tällä kertaa hallissa oli niin paljon koiria ettei tila oikein antanut myöten millekään isommille riehumisille.
Kaukokäskyt onnistuivat ihan jees. Ollaan hiljalleen harjoiteltu istumista ja makaamista. Pitäis se seisominen ottaa siihen vielä kunhan saadaan se niinpaljon varmaksi liikkeeksi ensin yksin harjoiteltuna.
Todella paljon parannettavaa jäi omaan suoritukseen. Tein varmaan kaikki ne virheet joista olen koittanut päästä eroon. Oikein tympäsee mutta kai tää tästä vielä joskus.
Vielä yks juttu. Harmittaa kun ei pääse näiden ilmojen takia kuvamaan minnekään oikein kunnolla. Aina on liian pimeää. Ja toisekseen näiden kuvausapulaisten kanssa homma on vielä kaksin verroin vaikeampaa
