Kaupunki käpöttelyä
Pääsin tänään töistä vähän suunniteltua aikasemmin ja suuntasin Pavelin ja kameran kanssa metsälenkille.
Pavelin kirmatessa puiden välissä kuin heikkopäinen tulin miettineeksi että sehän osaa kulkea täällä vaikka silmät ummessa sokkona. Masikin osasi. Siitäpä mieleeni tuli pirullinen suunnitelma viedä maalaistollo oikein remmilenkille kaupunkiin.
Niin me sitten suorastaan ruuhka-aikaan ( 
) zippailtiin pitkin Ylivieskan katuja. Autoja oli liikenteessä enemmän kuin kaksi joten saatiin oikein kaupunkitunnelmaa.
Olisin kuvitellut että Pavel olis edes vähän ollut h-moilasena uudesta ympäristöstä mutta mitä vielä. Autolta kun lähettiin herra nosti pään ylväästi pystöön ja alkoi lönkyttelemään hitaasti mun vierelläni hihna löysällä.
Pyöräilijöitäkin tuli vastaan eikä sanonut niille mitään. Oli kuin ei edes huomaisi. Joko Pavel on oppinut että pyöriä ei tarvitse haukkua ja piirittää tai sitten se kuitenkin oli niin paljon jännityksissään ettei alkanut hummaamaan.
Pavelista ei kyllä olis kaupunkikoiraksi kun sen pissarakko ei kestä niin paljoa merkkaamista joten kyllä me taidetaan jatkossa tyytyä vain lähimetsikköön ja peltoihin 
Mutta tulipa käytyä ja kivaa oli.