Pavelin blogi

Harjoiteltiin hallilla hyppyjä pääasiassa mutta mukaan mahtui myös paljon muutakin.

Mun suuri ongelma on käsimerkit. Nytkin se näkyi selvästi sillä ettei Pavel lähtenyt hyppäämään kun kädet oli seläntakana piilossa.
Käytiin yhdessä viemässä namia esteen taakse ja palattiin takaisin hyppypaikalle ja kyllähän meni iloisesti yli
Nyt pitää tosissaan ruveta harjoittelemaan tuota esteen ylitystä kontaktialustan kanssa.

Seuraamiset onnistuivat kohtalaisesti siten että laitoin kädet selän taakse. Tosin mulla on sellainen tunne itselläni että nojasin melkoisen vahvasti eteenpäin kävellessäni…
En päässyt ikkunapaikalle joten en voinut tarkistaa asiaa. Käännökset olivat hyviä ja teräviä.

Jättöliikkeissä tapahtui jotain vallan kummallista.
Pavel lähti seisonnasta mun peräänin askeleen pari
Sellaista ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin. Samaten kun kävelin sen taakse se kääntyi kohti minua paikallaan. Kummallista.
Koitin puuttua nyt siihen varastamiseen, eli että Pavel pysyisi seisaallaan vaikka olenkin vieressä ja istuu vasta sitten kun saa luvan. Nojoo ehkä se joskus.

Liikkeestä istuminen tuntui olevan ihan uusi asia koiralle vaikka muistan selvästi meidän sitä harjoitelleen useastikin.

Ja paikallaanmakuukaan ei nyt onnistunut oikein toivotulla tavalla. Pavel oli todella todella rauhaton. Se haukahteli ja vingahteli, nuuskutteli ja puuskutti ja lopuksi nousi ylös ja lähti tulemaan kohti.

Ainiin ja vielä se karkaskin kahesti multa toisten koirien tykö. Ei mennyt sikäli kovin putkeen tää harjoituskerta mutta kaikesta huolimatta jäi varsin positiivinen kuva.
Pavel osaa kyllä kunhan minä vain ymmärrän pysyä ajatuksissani sitä edellä ja ennakoida

Kyllä kaverin kanssa on kivempaa tehdä lenkkejä

Saatiin Pavelin kanssa kutsu kunnon metsälenkille maastoon jossa en ole käynyt koskaan aikaisemmin. Ja tottahan sinne piti lähteä kun ilma oli hyvä ja seura kelpaa meille aina
Pavel ja Donna melskasivat kyllä monta kilometria pitemmästi kuin me ihmiset leikkiessään hippaa ja seuraa johtajaa pitkin maita ja mantuja.

Tää oli niin kivaa että meidän täytyy ehdottomasti ottaa uusiksi
Ja koska mun on pakko oppia käyttämään tuota kameraa otin sen tietysti metsään mukaan
Lisää kuvia täällä.

Pääsin tänään töistä vähän suunniteltua aikasemmin ja suuntasin Pavelin ja kameran kanssa metsälenkille.
Pavelin kirmatessa puiden välissä kuin heikkopäinen tulin miettineeksi että sehän osaa kulkea täällä vaikka silmät ummessa sokkona. Masikin osasi. Siitäpä mieleeni tuli pirullinen suunnitelma viedä maalaistollo oikein remmilenkille kaupunkiin.

Niin me sitten suorastaan ruuhka-aikaan ( ) zippailtiin pitkin Ylivieskan katuja. Autoja oli liikenteessä enemmän kuin kaksi joten saatiin oikein kaupunkitunnelmaa.

Olisin kuvitellut että Pavel olis edes vähän ollut h-moilasena uudesta ympäristöstä mutta mitä vielä. Autolta kun lähettiin herra nosti pään ylväästi pystöön ja alkoi lönkyttelemään hitaasti mun vierelläni hihna löysällä.
Pyöräilijöitäkin tuli vastaan eikä sanonut niille mitään. Oli kuin ei edes huomaisi. Joko Pavel on oppinut että pyöriä ei tarvitse haukkua ja piirittää tai sitten se kuitenkin oli niin paljon jännityksissään ettei alkanut hummaamaan.

Pavelista ei kyllä olis kaupunkikoiraksi kun sen pissarakko ei kestä niin paljoa merkkaamista joten kyllä me taidetaan jatkossa tyytyä vain lähimetsikköön ja peltoihin
Mutta tulipa käytyä ja kivaa oli.

Jo on surkea viikko!
Nyt jo toisen kerran reenit peruuntuivat hallilla. Nyt tosin syynä on tää Suomen ihana talvi joka viimeinkin viskasi lunta niin vauhdilla kovassa tuuleessa että tietkin tukkeutuivat.
Kyllähän minä mutta kun muut eivät päässeet

Eikä ulkonakaan viitsinyt alkaa reenaamaan kun tuuli pyöritti lunta niin ettei hengittämään pystynyt kuin hetkittäin. Joten me Pavelin kanssa siestailemme vielä tämänkin illan.

Täten julistimme itsellemme treenivapaan keskiviikon koska halli oli varattuna muuhun käyttöön sinne ei voinut mennä ja nää Suomen talven ensimmäiset pakkaset -10° C tuntuvat melkosen kylmiltä.
Siispä rennosti käymme vain lenkillä pikaseen ja hautaudumme sohvaan.

Syöminen on koiran parasta aikaa

Tänään kokeiltiin seuraamista siten että laitoin käteni selän taakse ja pidin oikein kiinni että varmasti pysyvät siellä
Seuraaminen itsessään onnistui hyvin, mutta Pavel irtosi ihan liikaa. Ihan kuin se ei olisi tiennyt mitä sen oikein pitää tehdä kun ei ole kättä ohjaamassa menosuuntaa.
Vasemmalle käännyttäessä se sitten sulavasti jäikin kävelemään mun taakseni nuuskien käsiä josko sieltä jotain palkkaa irtoaisi.

Sisko oli tehnyt Pavelille dameja jostain jämäkankaista ja voi että meillä oli hauskaa kun leikittiin niillä
Hauskimmaksi leikiksi ikinä osoittautui viime kerralla Laakon Tiinalta saamani ohje leikkiä itse lelulla ja estää koiran pääsy siihen käsiksi.
Heittelin siis damia niin että Pavel näki ja tiesi kokoajan missä lelu on mutta se ei itse päässyt siihen käsiksi. Heitin damin eteenpäin ja salamana nappasin koirasta kiinni ettei se päässyt loikkaamaan leluun kiiinni. Ja rauhoittumisharjoutus välissä niin taas jaksoi riehua

Käytiin kummitytön kanssa lenkillä hiekkamontulla ja siinä samalla Pavel sai loistavaa liikuntaa ihan itsekseen juoksemalla ylös ja alas rinteitä.
Otin siellä juoksun lomassa luoksetulon ja kyllä se ilopomppu on tainnut tulla jäädäkseen. Tai sitten vauhtia oli vain liikaa

Yhä enenevässä lumisateessa kokeilin spiraalit molempiin suuntiin ilman narua
Hieman hengasi etäällä minusta mutta muuten meni hyvin. Ulospäin suuntautunut jopa paremmin kuin sisällepäin mikä on loistojuttu koska “ulospäin” kääntymiset on meidän heikkouslistalla.

Loppuun vielä meneekö tässä posettamisessa vielä kauan kun lumi menee mun silmiin -ilme 

Eilisen katastrofin välttämiseksi aloitettiin kisavalmistelut jo aiemmin päivällä käymällä pitkällä ja melkoisen raskaalla lenkillä pellolla joka lumisohjon vuoksi oli suorastaan raskas kävellä. Pavel metsästi lumipalloja ja juoksi muutenkin kuin heikkopäinen ympäri kenttää.
Samaten se keksi lenkillä siinä yhdessä ja ainoassa tokoliikkeessä mikä otettiin kivan lisäefektin, nimittäin luoksetulossa voi siinä samalla kun pitäis istahtaa ohjaajan eteen ponkasta täysiä päin ohjaajaa. En ole tiennyt että Pavelin kokoisessa koirassa voi olla niin paljon voimaa mutta voi pojat kun kävi kipeää selkään

Möllitokosta sitten.
Meidän “luokka” oli mukautettu alokasluokka eli tuomari katsoi vain koiraa ja jätti huomioimatta ohjaajan.

Alotettiin luoksepäästävyydellä ja hampaiden näytöllä jossa viimeisimmässä Pavel suorastaan koitti hypätä tuomarin syliin. Oli se vain niiiiiin ihana ihminen kun tuli niin lähelle.
Pisteitä 10/10

Paikallaan olossa jätin hihnan paikalleen kun se oli vähän rauhatonta alussa ennen ko. liikettä. Kävin myös kerran palkkaamassa koiran luona. Jälkeenpäin ajatellen ihan hyvä ratkaisu. Hihnan tosin olisi voinut jättää pois mutta hajut veivät jälleen. Ei Pavel lähtenyt minnekään, se on siinä suhteessa varma, mutta kurkotteli.
Pisteitä 27/30

Taluttimessa seuraaminen. Pelkäsin jo etukäteen että matkat ovat liian pitkiä ja Pavel tylsistyy kun en ole koskaan tuollaisia matkoja seurauttanut mutta ihmeen hyvin se handlas. Vasemmalle kääntymisessä irtosi melkosen pahastikin mutta muuten kulki mielestäni suht hyvin. Oli kuitenkin todella skarppina koko seuraamisen.
Pisteitä 17/20

Taluttimetta seuraaminen oli se liike jota pelkäsin kaikkein eniten. Ajattelin että Pavel lähtee sen siliän tien kun päästän sen hihnasta irti mutta ei, Siinä se skarppina napotti mun vieressä ja odotti että mitäs kivaa tehtäis?
Seuraaminen sujui todella mallikkaasti. Olen edelleen ihan ällikällä lyöty että Pavel osas niin hyvin ja että vielä mun kanssa.
Ainoa että juoksun jälkeisessä kävelyssä me oltiin jo lähellä seinää ja Pavel päätteli ettei tahdo kävellä päin sitä joten se hidasteli ja sitten jäi seisomaan. Mutta tuli kuitenkin sitten kun kutsuin.
Pisteitä 36/40

Maahanmeno liikkeestä sujui just niin kuin olin ajatellutkin sen sujuvan. Hyvin. Kosmeettisena virheenä se meidän ongelma jossa Pavel ennakoi ja nousi istumaan ennen käskyä.
Pisteitä 19/20

Luoksetulo. Näin tästä painajaisia suorastaan ja mun mielikuvissa Pavel toisti keskiviikkoiset lähtemällä kyllä matkaan mutta jäämällä haistelemaan jonnekin välimaastoon. Mutta oikeasti yllätyin todella. Pavel lähti ehkä nopeiden ikinä meidän koko harjoitteluaikana luokse ja tuli tosi iloisesti loppuun asti. Tosin olihan siellä lopussa se ilopomppu jolla varmaan oikeassa kulmassa saa kivasti leuat paikaltaan tulevaisuudessa. Sivulle käskyn jouduin toistamaan.
Pisteitä 25½/30

Seisominen liikkeestä meni ihan hyvin. Tiesin jo ennakkoon kyllä että Pavel jää paikalleen varmasti mutta tiesin myös ettei se kestä sitä että meen sen viereen seisomaan ilman että se istuu.
18/20

Hyppy oli Pavelista vähän liiankin hauskaa sillä se meinas iloissaan hypätä heti kun mentiin hyppypaikalle. Käskytettynä meni kuitenkin ihan yhtä iloisesti ja jäi seisomaan esteen toiselle puolelle. Istui samassa kun pääsin viereen ennen käskyä.
16/20

Kokonaisvaikutelma 9½
Pavel oli mielestäni todella keskittynyt tekemisiinsä ja meihin kokoajan ja mikä parasta se oli tosi iloinen. Palautetta sain itse siitä että mun pitää pitää huoli siitä että Pavel on todella keskittynyt meihin ja meidän tekemisiin. Mun otteeni herpaantui muutaman kerran ja se kyllä näkyi selvästi. Jämäkkä käsky epätoivotusta toiminnasta olisi ollut parempi kuin hiimailu koiran perässä. Tunnustan kyllä kaikki virheeni.

Kokonaispisteitä siis huimat 178/200 ja viides (5) sija
Taidan olla edelleen shokissa.

- kuvan lisäys -

Oon kyllä melkosessa shokissa ollut kun tuota ylempää olen kirjoittanut kirotusvireistä ja ajatuskatkoista päätellen mutta en nyt jaksa puuttua niihin sen enempää.
Tässä seuraamista ilman talutinta. Mun käsi muuten ei ole taskussa vaikka se ehkä siltä näyttääkin.

Loppuja kuvia ja tunnelmia voi käydä tiirailemassa täällä.

Luoksetuloharjoitus yksittäisliikkeenä koko treeniporukan silmien edessä…

Jep jep

Jo pelkästään halliin meno sai Pavelin ihan hullaantumaan. Joku ihana siellä oli kulkenut pitkin maita ja mantuja jättäen mitä ihanimpia hajuja jälkeensä.
Korvat katosivat ja alahuuli lerputti hajujen tahtiin.

Ja se luoksetulo, niin mikä luoksetulo?

Mutta paljon viisaampana taas lähdettiin hallilta pois. Paljon on uusia ohjeita ja ideoita päässä muhimassa.  Jospa tää tästä taas alkais luistaa.

Meillä on huomenna ne kisat ja voi kai sanoa että tämän päiväisen mahalaskun jälkeen ei enää tunnu missään

Mua jännittää jo valmiiksi ihan sikana ne meidän “kisat”.
Harjoteltiin tänään pikkupätkä liikkeestä seisomista. Menee aina siihen asti hyvin kunnes kävelen Pavelin luokse takaisin jolloin se alkaa nostella jalkojaan.
En oikein tiedä että mistä se nyt yhtäkkiä tuommosen on keksinyt koska aikaisemmin se on todella pysynyt paikallaan hyvin. Tosin istunut se on melkein joka ikinen kerta ennenkuin ehdin antaa käskysanaa. Olisko tää nyt sitten lieveilmiö siitä?

Me on harjoteltu omaksi iloksemme myös noita kepakoita. Putki on ehkä se mieluisin kuitenkin ja esteet kun saa painaa täysillä samalla pompotellen ylös alas mutta nää kepakot tuottaa harmaita hiuksia.
Minä olen liian hidas ja Pavel oikoo