Leikkimistä ja rauhoittumista
Täytyy sanoa että olen suorastaan lusmuillut joulunajan ja nää välipäivät.
Meidän treenaaminen on ollut ihan minimissään jos sitä nyt edes siksi voi kutsua. Siispä tänään oli taas pienen itsetutkiskelun paikka ja ihan aiheellinen kyllä.
Meidän ongelma, ehkä se suurin ja perustavaa laatua oleva on se, etten oikein saa Paveliin kontaktia. Se kyllä tekee, mutta se ongelma tulee esiin siinä vaiheessa kun koira on irti ja kentällä on jotain todella paljon mielenkiintoisempaa kuin minä. Siinä kaikkoaa korvat ja se lähtee viipottamaan sinne mikä kiinnostaa. Nyt kuitenkin on ollut pitemmän aikaa havaittavissa parannusta, Pavel on pysähtynyt ja palannut takaisin kyllä kun olen käskenyt mutta kuitenkin jotain perustavaa laatua häikkää tässä meidän suhteessa on.
Niinpä sitten tänään härkää taas vaihteeksi sarvista ja harjoittelemaan.
Ensin me harjoiteltiin Lean ja Leenan johdolla leikkimistä vinkulelulla. Yhdellä. Se ei mennyt kovin hyvin, en osannut eikä Pavelia sitten pahemmin kiinnostanut.
Seuraavaksi Pavel vain laitettiin maahan makaamaan vailla mitään aktiviteettia. Rauhoittumaan.
Kun se lakkas piippaamasta ja lopetti levottoman pyörimisen vapautin sen ja kokeiltiin uudestaan leikkimistä vinkuleluilla. Tällä kertaa mulla oli niitä kaksi samanlaista.
Meni jo vähän paremmin, Pavel oli paljon enemmän kuusalla että tässä nyt tapahtuu jotain kivaa ja muakin oli opastettu tauon aikana siihen miten tulee käyttäytyä ja mitä äänensävyä käyttää.
Kokeiltiin niin että kun heitin yhden vingun Pavelille toiseen suuntaan lähdin samalla poispäin koirasta sen toisen lelun kanssa. Kun Pavel toi lelua mun kohdalle nakkasin toisen menemään ja tehtiin ns. lelujen vaihto Pavelin lähtiessä hakemaan sitä vasta heitettyä tipauttaen suussaan olevan.
Tää ei kuitenkaan oikein ollut Pavelin juttu. Kun se taas oli laitettu makaamaan vailla mitään äksöniä (meillä on uusi sanakin siihen 
) päätettiin kokeilla josko se saalistaisi mieluummin räteillä. Se vois olla sähäkämpi kun huomaisi saaliin lähtevän karkuun.
Tässä se sitten meni lörinäksi.
Pavel ei ollut kiinnostunut ei mistään ei kenestäkään muusta kuin Leenan takista 
Tyttöjen hajut vain tais nyt olla liikaa nuoren miehen päälle ja sietokyvylle. Se haki minut kyllä piilosta kun menin pusikkoon, kävi niin lähellä että hipas minua, mutta palasi sitten kiireesti Leenan takille nuuskuttamaan.
Rauhotettiin vielä kerran makuulle vailla mitään toimintaa.
Joka kerran Pavel rauhoittui nopeampaa kuin edellisellä kerralla. Meni nopeammassa tahdissa kyljelleen rauhallisesti nukkumaan ilman piippausta mikä kaikille Pavelin tunteville varmaan on tuttu ääni 
Vapautuksen jälkeen ikäänkuin palkaksi otin seuraamista ihan yhden kahden askeleen verran ja muutaman sivulletulon. Ja ihme kuinka kuulolla Pavel oli!
Se oli oikeasti tosi topakkana kun Hän nyt tässä on tekemässä töitä Mamman kanssa.
Koitti se siitä livetä Leenan takin luo mutta oli kuitenkin selvästi enemmän tietoinen minusta, minä olin kiinnostavampi, kuin aikaisemmin.
Laitoin Pavelin autoon Lean ohjeiden mukaan ihan vain viemällä sen sinne ilman mitään kommervenkkejä. Jätin sen sinne ja suljin oven. Kävelin auton keulan luo ja vähän Pavel huuteli, mutta lakkas tosi nopeasti. Palasin takasin autoon ja lähdettiin sitten kotiin. Tuli hyvä mieli. Ehkä tää tästä
Sikäli me on kuitenkin menty suuri harppaus tälläkin saralla eteenpäin. Pavelin voi kuitenkin päästää irti oikeastaan paikassa kuin paikassa, ei se sentään ihan päättömästi lähde nostelemaan paikalta. Nytkin koko meidän harjoituksen ajan vähän matkan päässä meistä oli pelaamassa sitä ihme frisbee korista monen frisbeen voimin eikä tuo meinannutkaan mennä sinne. Siinä muuten laji josta minä en ymmärrä hölkäsen pöläystä.
Tässä tää päivän sankari. Kuolapelle parin päivän takaa metsälenkiltä.
