Pavelin blogi

Itsenäisyyspäivää juhlistaaksemme suuntasimme jälleen kohti reenihallia.

Otettiin ihan ensimmäisenä repimisleikkejä ja päästin reilusti Pavelin irti heti alkuun.
Jos eilen me ei oltu vireessä niin tänään ainakin yritettiin.
Seisominen alustan kanssa meni todella hyvin. Tein itse ensimmäisellä kerralla mokan palkkauksen suhteen ja Pavel istui ennen aikojaan. Toisella kerralla meni jo paremmin ja päästiin loppuun asti ilman kommelluksia.
Seurautin muutaman kerran kosketusalustan yli vielä ettei siihen tullut hidastetta ja kokeilin seisomista sitten vielä kerran. Hyvin meni.

Kohti tiiviimpää seuraamista otos nro 1:
Selviteltiin syytä mistä väljyys minun ja koiran kohdalla johtuu ja tulimme siihen tulokseen että vika on minussa. Minä painostan sitä liikaa kumartumalla sitä kohti. Näin ainakin itse kuvailisin tilannetta. Tosin Pavel ei oikein kestä sitä että siihen kosketaan joten se pyrkii ottamaan sivuaskeleen samalla kun tulen lähemmäs sitä ja korjaamaan tilannetta sille edullisempaan suuntaan.
Harjoittelemme siis siten nyt tulevaisuudessa niin että pidän remmin tiukalla oikealla kädellä, pidän siten Pavelin kokoajan oikeassa kohdassa ja seurautan vain muutaman askeleen kerrallaan. Yritän myös “häiritä” sitä nojaamalla polvellani siihen. Jospa tää tästä alkais sujumaan.
Pylväiden kierrolla taas tiivistyi ihan itsestään mutta kyllä se vanha seuraaminen ihan liian väljää oli. Katsekontakti on mielestäni kuitenkin hyvä.
Hyppäytin ihan ohimennen sitten kerran esteen ylikin niin että nakkasin lelun toiselle puolelle. Nyt hyppäsi hyvin heti kerralla. Ei komahtanut lautoihin eikä koittanut kiertää kuten eilen. Toivottavasti tästä jäi hyvä muisto ettei este ole paha.

Ihan viimeiseksi otettiin hakua
Jätin koiran Päivikin hellään huomaan ja kävelin itse piiloon hallin keittiöön. Tulihan se sieltä ihan suoraan mun luokseni pimeään keittiöön kun näki minne menin.
Seuraavaksi Päivikki piti Pavelille seuraa niin ettei se huomannut minne menin piiloon.
Olin kokoushuoneessa ihan hipi hiljaa pimeässä piilossa nurkassa.
Kuulin kun Pavel juoksi ja etsi hallin puolella. Se kävi kokoushuoneessa etsimässä, mutta katsoi ylimalkaisesti mun ylitseni eikä huomannut mua nurkassa ollenkaan. Käytyään mutkan taas hallin puolella se tuli takaisin ja haisteli ilmaa siinä ihan mun vieressäni. Sitten se yhtäkkiä hoksas kääntää päätään niin että näki mut.
Tähän oli hyvä lopettaa.