Seisomista ja seuraamista
Taas se on viikko vierähtänyt ja me hippastiin Dognessin halliin taas harjoittelemaan.
Alotettiin ihan perusperus seuraamisilla. Älytöntä miten huonosti meni! Jotenkin niinkuin ei pysynyt “paketti” kasassa ei sitten millään.
Syy on tietysti minun itseni sillä olin ilmeisesti ihan muissa maisemissa ajatusteni kanssa kuin mitä olisi pitänyt.
No, saatiin kuitenkin muutama ihan kohtuu pätkä tehtyä. Mun piti kyllä harjoitella jotain siksak kaaviota tai jotain mutta unohin senkin ihan tyystin.
Oikealle menevät käännökset on huonoja. Pavel irtoaa ihan liikaa, tai en tiedä että ymmärtääkö se edes sitä että sen pitää seurata käännöksessä mukana. Se sitten hipsuttelee tulemaan kyllä tehtyään komean kiepin jossain.
Pitää huomenna kokeilla josko saatais vähän terävyyttä tuohon hommaan.
Pylvään kierrossa muuten seuraaminen tiivistyi huomattavasti.
Seisominen meni sitävastoin ihan kivasti. Nyt koitin muistaa ettei missään nimessä menty vapautuksessakaan eteenpäin ja annoin palkankin niin ettei Pavelin tarttenut koukistella. Hyvä minä. Ja hyvin meni 
Tein pari onnistunutta pysäytystä ja jätettiin se sitten hautumaan aikaa parempaa oottaen.
Tämän päivän teemana oli estehyppy. Viime torstaina Pavel hyppäsi mielestäni esteen todella hyvin ja ennenkaikkea iloisesti. Tänään se hätinä suostui suostuttelun jälkeen hyppäämään ja senkin se teki niin että jalat osuivat lautoihin.
En tiiä voisko tuo johtua siitä että viimeksi se veti melkoista sutia siinä matolla. Siitä tais jäädä ikävä muisto että käy kipeää.
Pysähtyi kuitenkin ihan kivasti esteen taakse ja jäi odottamaan kunnes pääsin vierelle.
Lelun kanssa toimi paljon paremmin kuin makupalan.
Täytyy nyt jotain keksiä tähän onkelmaan koska Pavel oikeasti tykkää kovasti hypätä. Tuo esteen kieltäminen ei oikeasti kuulosta ollenkaan siltä. Aika ennenkuulumatonta kyllä.
Lopuksi vielä otin luoksetulon. Pavel selvästi arasteli lattiaa eikä tullut mitenkään nopeasti luo, mutta parasta kaikesta että se istui suht suoraan mun eteeni
Sisko oli mukana kuvaamassa ja tätyy totuuden nimessä sanoa että väliin pelotti katsoa kuvia itsestään tekemässä. Siis ihan kammottava minkälaisia virheitä sitä tekee! Ei kai se ole ihme jos koira ei tee kun itse oikeasti tekee mitä ihmeellisimpiä virheitä 
Ne kädet ja ennenkaikkea kaikki ne kummalliset kumarrukset sinne tänne.