Voi Plaah!
Olipa sitten itsekin treenit taas.
Mentiin Pavelin kanssa Dognessiin ja kuten jo vähän uumoilin automatkalla kävi herra melkoisilla ylikierroksilla heti alkuun.
Kävin sen kanssa reippaan 10 min lenkin heti suosiolla alkuun jotta enin höyry ehtisi vähän liueta pois mutta niin vain sitä riitti sisälläkin vielä reilusti.
Otettiin siis ihan perus rauhottelua ja lopulta kun kontakti onnistui siirryttiin keskemmälle hallia tekemään harjoituksia.
Seuraaminen oli ihan ok ja kiinnitin erityisesti huomiota Pavelin “vireyteen” ennenkuin edes aloin seuraamista vaatimaan.
Käytiin “hakemassa lampaat” hallin sivulla olevasta pikkukopistakin seuraamalla ja hyvin Pavel istui seinän ja minun väliini nurkassa vaikka vastapäinen seinä olikin melkein nenässä kiinni. Tästä on hyvä jatkaa sitäkin harjoitusta lampaita ajatellen.
Otin myös liikkeestä seisomisen alkeita. Hohhoi 
. Jospa se siitä joskus kirkastuisi.
Mulla oli näyttelyremmi matkassa ja harjoiteltiin samalla juoksemista sekä tietty sitä patsastelua. Päivi oli niin ystävällinen että lupas kopeloida tyypin läpi ja pienten alkukahnausten jälkeen sekin onnistui sangen mainiosti noin niinkuin meiltä.
Mää olen itse sitä mieltä että vain lahjattomat treenaa mutta kai meillä on jotain hiomista esiintymisessä koskapa Päivi suositteli ilmoittautumaan joulukuun ekana olevaan mätsäriin.
Illan päätteeksi kävi vielä ilmi että agiharkkoihin ei ollut jäämässä kuin kaksi koiraa joten me saatiin Pavelin kanssa vielä sitten jäädä sinnekin. Lähinnä kai esteiden kantoapu oli se ylin tarkoitus mutta tehtiin me pari kertaa kunnon suorituskin 
Putki se on edelleen suuri lemppari samaten kuin ohjaajan suurin murheenkryyni on kepit.
Tää kuva on muuten otettu heinäkuussa. Jos me saatais meidän seuraaminen edes puoliksikaan yhtä hyväksi kuin mitä Pavel seuraa Jammua niin me oltais jo aika pitkällä.
