Tässä se sitten on, treenipäiväkirja
Pitkään mun on jo pitänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja ruveta pitämään jonkin sorttista treenipäiväkirjaa meidän harjoittelusta mutta koskaan homma ei oikein ole tullut harjapäälle. Ennenkuin nyt.
Olin tänään pk-toimitsijakurssilla ja siinä aamulla ajellessani paikanpäälle sain väläyksen että nyt tai ei koskaan.
Päivän sitä asiaa kun päässään pyöritteli oli iltasella toimintasuunnitelma jo lähes valmis.
Kuka minä olen ja kuka on koirani?
Olen himpun päälle kolmikymppinen koiraharrastaja noin niinkuin lyhyesti ja ytimekkäästi.
Aina mulla on ollut koiria mutta nyt vasta ensimmäinen ns. virallinen harrastuskoira.
Pavel ( Wild wind’s Illusion ‘n Dream) saapui ihan amerikasta asti täyttämään suurta mustaa aukkoa joka mulla oli koiran kohdalla.
Yhteinen taival ei todellakaan ollut ehkä aloitukseltaan se kaikkein optimaalisin harrastusta ajatellen mutta tottavieköön se tais olla ainut asia mikä sillä hetkellä piti mut järjissäni.
Ja kaikesta menneestä johtuen Pavel oli pitkään, koko talven lähinnä semmonen surukoira jota vain halittiin ja käytettiin ulkona kävelyllä.
Meidän yhteiset treenit tosimielellä alkoivat vasta tuossa kesällä joten meillä todellakin on paljon opittavaa ja kiinniotettavaa ehkä koiran ikään nähden. ja kun vielä ohjaajakin on ihan noviisi niin työnsarkaa riittää…
Tässä vielä aloitukseen kuva itse sankarista Pavelista
