Pavelin blogi

Me käytiin Maasydänjärven luontopolulla tänään hippailemassa.
Ilma oli tosi hyvä pilvipoutainen mutta meidän onneksemme kukaan muu lenkkeilijä ei ollut innostunut lähtemään kiertämään järveä.

Pavel oli ihan innoissaan saadessaan juosta pitkospuilla. Ne on jostain syystä siitä ihan älyttömän kivoja ja mitä lujempaa niitä pitkin tormuuttaa eteenpäin sen parempi. Ja toinen mukava elementti, vetinen suo löytyi samalta reissulta myös joten Pavelin päivä oli todellakin pelastettu.

Retkellä pitää tietysti syödä eväitä ja meilläkin oli kahvia mukana kaksijalkaisille ja Pavel noolasi syömällä pullaa ja mustikoita puskista.
Se ei aluksi vissiin edes ymmärtänyt että alhaalla maassakin siis voi kasvaa jotain syötävää mutta kun sille näytti että täältä niin johan alkoi riipimään touhuissaan.

Pavel was here!

Me käytiin tänään tekemässä esineruutua ja noh, täytyy varmaan käydä toistekin kun ei se ihan niin mennyt kuin suunnittelin

Pavel otti kyllä esineitä suuhunsa mutta lähti painattamaan hepulirallia pitkin metsää esine suussaan.
Jos nyt jotain positiivista muuta kuin kuinka hervoton näky se oli painattaessaan tuhatta ja sataa metsässä niin ainakin sillä oli nyt jotain suussaan.
Aikasemmin se on käynyt tökkäämässä esinettä maassa mutta ei ole nostanut sitä.

Lelun kanssa pelleilyä pihalla vielä

Tänään treenien teemana oli selvästi se ettei sateella tarvitse tehdä mitään.

Nurmikolla vaikka olikin märkää, mutta ei vielä satanut, homma vielä jotenkin pelitti.
Pavel teki jättöliikkeitä ihan jees, mutta kun otettiin hetken kuluttua liikkurin kanssa asfaltilla seuraamista ja koko muu kaava ei mitään.
Mikään ei toiminut.
Ei maahan, ei seiso, ei seuraa ja lopuksi vielä luoksetulo oikealle puolelle.

Korjattiin ja jankattiin mutta yhä vain enenevä sade teki tepposia.

Eli mitä suurempi sadekuuro niin sitä varmemmin meidät bongaa hinkkaamasta tästä lähtein liikkeitä

Tänään Paavo Pee Pantteri täyttää vuosia peräti kaksi
Juhlia on juhlittu pitkän metsälenkin kera ja syöty pelkkää maksalaatikkoa.
Voi tätä juhlahumua

Vaikea kyllä uskoa että Pavel olisi jo niin “vanha”. Se on jotenkin kasvanut niin salassa että mulle tuli täytenä yllätyksenä tosiasia sen olevan jo täysikasvuinen. Pientä uhmaiän poikasta tosin on ollut ilmassa kevään mittaan, liekö aikuistumiseen liittyvää.

Ensimmäisen vuoden se oli, täytyy myöntää, kuin täysin pellossa kasvanut penikka ilman minkäänlaista kuria.
Meillä ei ollut oikeastaan mitään yhteistä muuta kuin se että me molemmat asuttiin samassa taloudessa ja palvottiin molemmat Masia.
Vasta Masin kuoleman jälkeen mulle itselleni jotenkin valkeni se tosiasia että penikan kanssa tosiaan pitäis tehdäkin jotain.

Tää viimenen vuosi me on uurastettu ihan kahestaan tätä arkea ja koitettu löytää sitä yhteistä säveltä.
Jollain tasolla sellaista tiettyä läheisyyttä ja sielujen sympatiaa me ei varmaan koskaan löydetä mutta kyllä me parannettu ollaan kovasti siitä mistä lähettiin.
Toisaalta taas Pavelilla on kauhea halu miellyttää ja tehdä asioita yhdessä ja minäkin olen löytänyt sen ilon tehdä yhdessä Pavelin kanssa.
Meillä on nykyään hauskaa yhdessä ja siitä on hyvä lähteä rakentamaan eteenpäin ilman menneisyyden painolasteja

Mutta joo, tänään juhlitaan rankasti ja huomenna oottaa jo arki ja reenit.

Tänään kokeiltiin miten paikkamakuu ja muut sujuu paikassa jossa juuri hetki ennen meidän tuloa oli hiimaillut tusina innokasta vierasta koiraoppilasta.

Pavel oli hyvinkin nuuskutuulella mutta en antanut sen kummemmin nuuskia vaan vaadin kontaktia.
Se onnistui ihan jees mutta koira piippas seuraamisessa mun vieressäni.

Jättöliikkeistä seisominen onnistui  hyvin sikäli että Pavel jäi töröttämään mun jatkaessani matkaa. En kuitenkaan uskaltanut ottaa pitkää etäisyyttä ja palasin nami oikeassa kädessä palkaten ohikävellessäni.
Maahan mentiin sitten niin sutjakasti että takapuoli jäi ylös. Mutta pysyi se näköjään niinkin paikallaan
Otin pelkkiä maahanmenoja edestä päin nähdäkseni meneekö se takapuoli maahan ollenkaan.

Paikkamakuu oli haastava hajujen takia.
Koitin palkata aina kun Pavel oli rauhallinen ja katsoi minuun, mutta kovasti se tuntui olevan kiinnostunut nuuskuttamaan ja pälyilemään.
Otin sen aikaisemmin ylös kuin muut ja jäätiin siihen sitten töröttämään ja oottamaan kun muut palaa paikalleen.

Eilen me vietettiin Pavelin kanssa “agilitypäivää” ihan kahestaan kentällä.
Raahasin agiesteet kentälle jonkinlaiseen systeemin ja menoksi

Sarjahypyt oli rautaa ja hauskoja. Pavel on tuhottoman nopea niissä ja kun seuraava este oli puomi se tuppas karkaamaan multa sinne.
Me on aikanaan hinkattu kontakteja tosissaan kun silloinkin liika vauhti oli se ongelma ja hyvin ne näkyi olevan muistissa kun Pavel jokaisen kaahotuksensa päätteeksi kuitenkin pysähtyi kontaktille oottamaan jatkaakseen sitten putkeen, sen lemppariin kautta aikain.

A ja keinu jäivät toiseen kertaan oottamaan apuohjaajaa.
A-este oli todella liukas enkä uskaltanut ottaa sitä jos siinä olis jotain sattunut ja keinun kanssa meillä oli viime syksynä ongelmia.
Siihen tarvitaan joku toinenkin auttajaksi etten yksinäni tee lisää hallaa koko esteelle.

Leikittiin kovasti kanssa uusilla karvaleluilla

Heh, tän piti olla oikein toko-vkonloppu Pavelille ja mulle

Perjantai-aamuna sain viestiä töihin että lähtisinkö Tornioon seuraksi näytelmiin. No kyllähän se passaa ja kun suunnitelmaan kuului vielä shoppailua Haaparannalla niin vielä parempaa

Lauantai meni siis täysin muissa hommissa kuin treenatessa mutta koitettiin me sentään tänään sunnuntaina tehdä jotain mikä edes muistuttaisi tokoilua.

Kotona ensin otettiin vanhat kunnon pihatreenit liikkeinä liikkeestä seisomisen harjoittelu ja paikallaan makuu.
Liikkeestä seisominen alkoi sujumaankin muutaman toiston jälkeen.
Pitää vielä harjotella lisää, mutta Pavel jäi joka kerta kiltisti odottamaan. Ja mun tarttee muistaa olla antamatta käsiavuja.

Paikallaanmakuuseen saatiin sitten ihan häiriökoirakin mukaan.
Laitoin Pavelin maahan ja olin itse kauempana kun vanharouva Lumppa hippasi paikalle ja jäi seisomaan samaan linjaan Pavelin ja mun kanssani siihen keskelle.

En tiiä mistä se edes hoksasi meidän olevan takapihalla kun se nukkui niin rauhallisesti autotallin edessä etupihalla meidän aloittaessa. Ja reilun 12 vee iän saavuttaneena sillä ei enää kuulo ole mitenkään hyvä ja unikin on todella sikeää.

No siinä Lumppa kuitenkin meidän välissä seisoi niin etten nähnyt Pavelia. Kävin kuitenkin ihan rauhallisesti palkkaamassa vieressä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan eikä Pavel hötkyillyt maatessaan. Oli kuitenkin selvästi tosi tarkkana mitä tapahtuu mutta ei noussut paikaltaan.
Harjotus piti sitten aika pikaseen keskeyttää normaalisti ettei mitään tapahdukaan joten kesto jäi todella lyhyeksi.

Otin illalla lenkillä vielä samat harjotteet pyörätiellä.

Me ollaan myös harjoteltu leikkimistä. Minä en edelleenkään osaa sitä hommaa.
Se on jotenkin todella tönkköä, mutta nyt meillä on semmoset pienet samanlaiset vinkulelut joiden kanssa olen kokeillut kahden lelun leikkiä. Siis niin että kun heitän toisen olen valmiina heti toisen kanssa heittämään sen Pavelin tuodessa ensimmäistä.
Ongelmana on vain se ettei Pavel monestikaan tiputa sitä ekaa vinkua vaan lähtee sen kanssa toisen luo.
Vetoleikkiäkin on harrastettu mutta siinä olen vielä huonompi. Suorastaan pelottavan huono

Ajettiin Pavelin kanssa pitkästä aikaa Lohtajalle treenaamaan.
Mitään oikein tarkkaa suunnitelmaa ei ollut mitä haluaisin tehdä, vaan aattelin että kyllä se siellä sitten lutviutuu ja niin tekikin

Ensin otettiin tervehtimistä. Harjoteltiin monesti makupaloilla ja lopulta alkoi sivulla olokin lutviutumaan niin ettei Pavel väistänyt.
Täytyy kyllä tunnustaa että mua hirvitti kun Veijolla oli niin suuria nappuloita että näinköhän ne Pavelille kelpaa vai sylkeekö se ne paluupostissa pois mutta hyvin uppos ja olis menny enemmänkin

Ryhmässä paikkamaakuuta.
Tätä todella täytyy harjotella.
Laitoin Pavelin maahan käskynalle mutta kiinni kuitenkin takana olevaan paaluun.
Jalkojen väliin palkka ja kun Pavel otti katsekontaktin -> palkka ja pois.
Laskin kahteenkymmeneen ihan siinä kolmen metrin päässä ja kävelin taas Pavelin viereen reilusti, laitoin palkan ja katsekontaktista sai ottaa-> menin pois.

Mitä aikaisempiin harjotuksiin vertaa, Pavel oli huomattavasti rauhallisempi huomattuaan että maassa ei olekaan mitään kammottavaa ja että siinä voi makoilla hyvinkin rauhallisesti. Vikisi se ja käänteli päätään niinkuin ennenkin muttei ollenkaan ollut minusta nyt semmonen rauhaton.
Vaikein liike koko harjotuksessa oli palata sitten koiran luo, palkata se ja jäädä siihen vierelle olemaan niinkuin koiraa ei vieressä oliskaan.
Se on hankalaa

Seuraamista otettiin liikkurin kanssa pitkät pätkät.
Pitää vain muistaa olla reipas ja kävellä normaalisti. Paljon helpompaa sanottuna kuin tehtynä.
Siis mää en käsitä mikä kauhea epävarmuus minuun iskee kun Pavel on vieressä kävelemässä. Jotenkin en vain osaa kulkea normaalisti ollenkaan kun mun pitää olla kokoajan tietoisena siitä missä se kulkee vaikka tosiasiassa se tulee mun vierelläni paljon paremmin kunhan en kokoajan jännitä.

Jättöliikkeistä maahanmeno meni ihan kivasti. Pavel meni suht ripeästi jopa maahan ja pysyi siellä.
Seisomisessa se lähti perään.
En tiiä että kävelinkö sitten ihan liian lujaa ja se ei kertakaikkiaan ehtinyt mukaan koko liikkeeseen, luultavasti, mutta jotain siinä tapahtui.
Meidän pitää palata askel harjotuksissa taaksepäin ja harjotella pysähtymistä liikkeessä.

Este meni vallan mainiosti
Pavel oli todella innokas ja selvästi odotti että liikkuri antaa merkin käskyttää. Seisoi hienosti esteen taakse hypättyään reippaasti yli.

Luoksetulo tehtiin kanssa jota en muista millon oltais viimeksi tehty.
En jotenkin edes ehtinyt pelätä ettei se tulekaan luo kun liike jo aloitettiin samoilla tulilla ja hyvin Pavel tuli. Olin oikein yllättynyt

Kokonaisvaikutelma oli ihan jees, ehkä me tästä vielä niihin kisoihin joskus kunhan saadaan varmuutta vielä rutkasti liikkeisiin.

Pitkän tauon jälkeen paikkamakuu seurassa.
Pavel pysyi maassa mutta huuhaili taas päänsä kanssa miten sattuu. Pitäisi saada se jotenkin keskittymään vain minuun niin ettei se toivottavasti lähtisi siitä kun alkaa tuntumaan pitkästyttävältä tai joku ihana haju tulee nokkaan.
Koitin nyt opettaa sitä sillein että laitoin lihapullan nokan alle ja luvalla sai ottaa siitä sitten.

En tiedä että tekikö tuo nami edessä sen ettei haahuillut tai kääntyillyt. Oli tosi rauhallinen lukuunottamatta päätään. Kehuin kyllä reilusta rauhallisesta olosta

Seuraamista otettiin liikkurin kanssa.
Jotenkin se on erilaista kuitenkin kun toinen katsoo kuin mitä yksikseen tekee.
Hyvin Pavel seuras, mutta käännöksissä hätiköin minä ja juoksemisessa Pavel irtosi varmaan reilun metrin päähän minusta.
En ole muuten koskaan palkannut sitä juostessa, joten kun harjottelin sitten neuvon saatuani uudestaan palkkaamalla samalla kun juostiin, homma pelas.

Joitain jättöliikkeitä tein, maahan meni taas ripeästi ja pysyi siellä. Seisominen oli vähän niin ja näin kun lähti laahustamaan perään.

Harjottelin sitten vielä pissareissulla yksikseen taaksepalkkausta taas.
Se on jotenkin mulle itselleni kauhean vaikea asia ymmärtää joten sen opettaminen koirallekin on vähän niin ja näin, mutta eiköhän me tästä

Täytyy nyt näiden edellä jo mainittujen hyppyongelmien jälkeen laittaa ihan semmonen normi päivän normi toimintakuva.
Meillä ei ollut oikein mitään tekemistä ja tuusattiin siinä poniaitauksessa pitäen poni pontevalle samalla seuraa.

Pavel ja Jammu on sillä tavalla taitavia molemmat että yhdessä niistä tulee todellinen kauhukaksikko

Tarkoitus oli vain hyppäyttää Pavelia sarjaesteitä pitkin muutama kerta mutta Jammu päättikin liittyä seuraan.
Onkohan tämä nyt sitten poni- vai koira-agilityä ja kukakohan näistä on ohjaaja valmentaja

Aitauksessa on esteet molemmilla pitkillä sivuilla ja tyypeillä riitti virtasta kiertää kehää monesti hypäten samalla esteitä. Myös kääntymiset tai onko ne agilitykielellä siirymisiä sujuivat tyypeiltä näin mallikkasti ja kommunikaatiokin pelaa:

Sain värvättyä kuvaajan kerrankin paikalle joten oli pakko kokeilla onko seuraaminen mun osaltani yhtään parantunut
Lisäksi otettiin kääntymisiä ja hyppyä sekä jättöliikkeitä.

Seuraaminen
Kun siihen oikein keskittyy ja luottaa ylempien voimien pitävän koiran oikealla paikalla mun vieressäni voin ilmeisesti pysyä suorassa kaatumatta Pavelin päälle. Ehkä.
En oikein tiedä että missä hiivatissa me tätä suoruutta oikein voitaisiin harjotella kun on vielä niin valosaa ettei näyteikkunoissakaan ole valoja iltaisin. Omaa peilikuvaa ei siis näy missään.
Mutta parempaan ollaan menossa kokoajan.
Seurautin aika pitkiä pätkiä siksakkeja. Jospa se kestävyys joskus tulisi.

Käännökset
Aluksi kaahotin taas ihan lujaa eikä Pavel ehtinyt millään mukaan ja jäi ihan täysin matkasta kääntymisissä.
Yllättäin vasemmalle kääntyminen oli helpompaa niin minulle kuin koirallekin kun saatiin sopivat askelmerkit sopimaan.
Täyskäännöksen kanssa oli vähän hapuilua mutta molemmin puolin mutta saatiin se lopulta fiksailtua niin että onnistumisiakin saatiin

Jättöliikkeitä
Liikkeestä maahanmeno ei suoriutunut mitenkään ripeästi ei millään muotoa. Mutta kun Pavel kerran maahan meni se myös siellä pysyi siihen asti kunnes käskin istumaan sivulle.

Liikkeestä seisominen sitävastoin kaikkien odotusten vastaisesti olikin tänään oivallinen liike. Tosi rapsakka ja tarkka.
Meille tuottaa edelleen hankaluuksia Pavelin ennakoiminen istumaan mun mennessäni sivulle mutta tässäkin on tapahtunut huimaa parannusta.
Palkkasin mennessäni jo ennen sivullemenoa ja toistin käskyn seiso.
Aluksi menikin ihan hyvin mutta tyhmyyksissäni tein ilmeisesti liian monta toistoa samalla kaavalla ja Pavel puutui täysin koko töröttämiseen.

Este
Tein tänään esteen niin että laitoin pyyhkeen näkyvyyden heikentämiseksi.
Siinä kävi vähän niinkuin uumoilinkin, Pavel hyppäsi matalalta esteeltä tosi laiskasti, meni yli kuitenkin kun määrättiin mutta kun esteessä ei ollut mitään haastetta vauhtiakaan ei ollut.
Kun sain hiekkaämpäreillä korotuksen tehtyä Pavel ensin kieltäytyi hyppäämästä ja kun viimein hyppäsi kaatoi koko esteen.
Toistona sama ja hyppäsi paljon paremmin, mutta tyyli oli jotain ihan uskomatonta.
Sellainen rämäpää kuin se on hypätessään pyyhkeen laitto näkyvyyden estämiseksi selvästi toi varovaisuutta peliin.
Täytyy todellakin nyt kun kentälle päästään hypätä kunnon esteestä ja näitä “sokkohyppyjä” ehdottomasti lisää.