Pavelin blogi

Ei tarvitse laatikoita pakata - onneksi - vaan riittää kun naputtaa uuden osoitteen. Tervetuloa perässä!

Blogi ja muuta mukavaa löytyy tästä eteenpäin täältä:
http://pavelinsivut.webs.com/

Me on hiljakseen tahkottu esineruudun ihmeellistä maailmaakin.

Pavel kyllä kantaa jos minkälaista esinettä siinä ei ole ongelmaa. Se on hyvin varovainen hampaankäyttäjä ja tuntuu että se kantaa enimmäkseen huulillaan.
En oikein tiiä miten puruotetta sais paremmaksi.
Kepin kanssa tarjoaa heti vetoleikkiä ja sen kanssa ote onkin ihan hyvä mutta muut esineet saavat hyvinkin varovaisen kosketuksen. Ei tietenkään sen tarvitse purra rikki en tarkota sitä, mutta väliin tuntuu että homma olis sata kertaa nopeampaa jos tyyppi vain rouskaisisi esineeseen hampaatkin eikä vain hellästi huulia.

Meillä on ollut suoranainen palautusongelma.
Pavel lähtee nopeasti ja iloisesti heittämäni esineen perään, nokkasee siihen nokallaan nopeasti samalla kun kääntyy ja sataa mun luo. Tai sitten kesken noudon se ottaa jostain hajun ja lähtee painattamaan kohti tuntematonta.

Tässä päivänä eräänä tapahtui taas tuo yllämainittu. Karjasin sille kun huomasin että nyt lähtee mopo käsistä. Pavel jäi esineen ja mun väliin seisomaan. Tiesi kyllä että sen olis pitänyt palata hakemaan mutta jurputti ja tönötti vaan pää tanassa mun edessäni. Siinä me sitten tuumattiin reilu 10 min. molemmat tekemättä mitään. Minä katsoin Pavelin takana olevaa esinettä ja Pavel väliin esinettä ja väliin mua mutta ei lähtenyt mihinkään.
Kutsuin sen takasin sivulle ja annoin uuden käskyn, lähti salamana hakemaan ja toi loppuun asti. Iloisesti.
Samaten eri kerta tosin mutta kuitenkin, lähti hakemaan mutta pysähtyikin ihan askeleen parin päähän minusta jo menomatkalla kusemaan mennessään.
En ole lännen nopein todellakaan mutta ääntä minusta lähtee kuin pienestä kylästä jos niikseen tulee. Karjasin minkä kurkusta lähti samalla kun sukelsin kohti koiraa ja onnistuin huiskasemaan sitä takalistolle samalla kun se säikähti mun huutamistani ja lopetti mitä oli tekemässä.
Kutsuin taas viereen ja se haki ongelmitta ja iloisesti.

Molempien kertojen jälkeen olen laittanut suoraan autoon ja lähtenyt pois paikalta heti näiden jälkeen.

Tänään huomasin että Pavelin tärkein lelu, Ikean Råtta on jäänyt metsään kun sitä ei löytynyt mistään. Vähän mietin kun ajettiin paikalle missä viimeksi råtan kanssa ollaan tuttavuutta tehty että näinköhän tuota enää löytyy. Mutta olihan se siellä vielä
Heittelin sitä sitten vielä metsän puolelle ja joka kerta lelu tuotiin mulle käteen asti. Tosin ajattelin että muistutetaan nyt vielä mitä tässä tehään ja palkkasin namilla.
Mutta nyt tuntu olevan ajatukset täysin siinä mitä tehdään eikä kaikessa muussa.

Tänään me taas seurattiin orjallisesti BH-kaaviota.
Saas nähä miten sen sais itelleen taottua päähän niin ettei sitä tarvitsis kokoajan miettiä ja laskea askeleitaan.

Istumisen kanssa on edelleen ongelmaa. En vaan osaa yhdistää jotenkin liikkeenä istumista ja seuraamista.
Istuminen kutakuinkin onnistuu kun se tehdään paikallaan, mutta liikkeessä tulee mukaan heti ohjaajan vartaloavut sun muut rytminvaihdokset ja mikään ei suju.

Aamupäivällä me käytiin katsomassa Alavieskassa laukkakisoja.
On se vaan hurjan näköistä touhua kun hevoset painattaa sata lasissa ryhmänä ohi!
Pavel oli oikeastaan tosi rauhallinen hengaillessaan yleisössä.
Lapsia se selvästi tarkkaili epäilevästi kun juoksivat keppihevosiensa kanssa siinä meidän lähettyvillä mutta muuten ihan jees. Ei huutoa yhtään.
Shettikset tosin saivat osakseen kannustusta koska Paavo olis halunnut mennä Jammun kanssa juoksemaan eikä jäädä kannustusjoukkoihin aidan taakse.

Me mietittiin autolla ennenkuin lähettiin tarpomaan märässä heinikossa kohti katsomoa että Jammulla oli oikeastaan kaikki mahdolliset asiat mukana, Lilli Pilli chearleaderina ja Paavo Pee Pantteri torvisoittokuntana
En tiiä ratkaisiko tämä tekijä Jammun hännille jäämisen kun Lilja jäi koppiin oottelemaan meidän kaikkien lähtiessä katsomoon ja Pavel ei sitten huutanutkaan. Mene ja tiedä, elämä on täynnä muuttujia

Pavel, Anna ja Lilja. Lisää laukkakuvia voi nähdä täällä.

Meille ei kyllä mitään sen ihmeempää kuulu mutta päivitetään nyt joutessamme.
Pavel täytti elokuun alussa kolme vuotta. Kylläpä se aika rientääkin. Vastahan se oli ihan pentu. Tai onkohan tuo yhtään aikuistunut, jos se on vaan lapsenmieli aikuisen kehossa

Agility kurssi saatiin kunnialla vietyä loppuun. Nyt vaan kotona pitää kovasti harjotella kaikenlaisia juttuja. Onneksi sain sentään pari estettä joten voidaan niiden kanssa tehä jo vaikka ja mitä omalla pihalla eikä tartte aina lähteä minnekään reenaamaan.

Pavel on ehtinyt mun työpäivien aikana sitten tehdä kaikenlaista.
Äitini on ahkera sienestäjä ja on kolunnut lähimetsiä Pavelin kanssa kovasti. Ja tulostakin on syntynyt tosin sienikoiraa Paavosta ei taida tulla, äiti enemmänkin valitteli sitä että sienen nähdessään Pavel mieluummin nostaa jalkaa kuin haistelee sitä joten tarkkana täytyy olla sienestäjänkin ettei sienet tule merkatuiksi

Puimiskausikin sitten viimein alkoi ja kovasti me on pellolla koitettu häärätä. Tosin on taidettu olla enimmäkseen vain edessä, keppiä heittämässä tai muuten vain sompailemassa koneita katsellen.
Pavel on käynyt tutustumassa kuivaajan saloihinkin.
Yllättävää kyllä kuivaaja oli sille todella rankka kokemus vaikka tuttu laitoshan sen pitäisi olla.
Jyviä vain taisi olla niin vähän että ne silleen ikävästi roplottivat pohjalla laitoihin joten kuivaajan ääni oli erilainen kuin viimekäynnillä.
Sisukkaasti ukko kuitenkin kiipesi toiseen kerrokseen kuikuilemaan joskin vapisevin jaloin hihnassa. Tosin eipä sitä laarien yläpuolella uskaltaisi irti pitääkään varsinkaan kun kuivaaja on käynnissä.

Koskapa pyöräilykautta on vielä jäljellä me on huristeltu pitkin maita ja mantuja. Tosin kävi meille pyörän kanssa pieni vahinkokin: tietä oli paikattu laittamalla siihen lisää soraa. Sade oli kuitenkin pehmentänyt kuopan sorineen ihan lällyksi mutta en huomannut asiaa ollenkaan vaan pyöräilin suoraan tähän “ansaan” seurauksella että kaaduin suinpäin sivulle kun pyörä vaan upposi kuin juoksuhiekkaan. Pavel kiersi kuopan sivulta mutta säikähti kaatumistani niin että alkoi repimään itseään meistä poispäin. Minusta tuntui kuin koko oikea käsi lähtis irti sijoiltaan siinä rytäkässä.

Ja ollaanhan me saatu “perheenlisäystäkin”
Muutama viikko sitten työkaveri antoi mulle toimintakunnossa olevan akvaarion tyyliin lisää vain vesi ja kalat.
No, Nyt meillä on miekkapyrstöyhteiskunta olohuoneessa. Tosin kalojen nimi tuottaa mulle edelleen päänvaivaa. Ensimmäisen viikon puhuttelin niitä miekkakaloiksi kunnes kaveri vinkkasi että guuglaappa ne kalas. Ja tosiaan onhan noilla muutaman metrin ero pituudessa ja varmaan muutama sata kiloa painoeroa miekkapyrstöllä ja miekkalalla
Ja voipi olla että kohtapuoleen kaikuu myös pikkukoiran töppösten töminää, mene ja tiedä

Me on reenattu agia taas ihan tosissaan.
On se vaan niin hankalaa tuo ohjaaminen ja valssaaminen liitettynä käden vaihto siihen edelleen mutta kait se siitä kunhan tarpeeksi reenaa.

Keinu tuottaa edelleen ongelmaa.
Sen harjotteluun tarvii kyllä toisen ihmisen ettei tule takapakkia tehtyä vahingossa kun Pavel selkeästi ei yhtään siitä pidä.

Kokeilin aamulenkillä pitkän suoran seurauttamista.
Laitettiin bileet pystöön kahen askeleen jälkeen ja seuraavat kymmnen ja seuraavat kolmenkymmen askeleen päässä. Olipa kerralla tarkkaavainen koira eikä haitannut vaikka laskin käteni ihan suoraksi sivuille.

Tänään taas kursseiltiin agilityä.
Rata oli pitkä noin niinkuin meidän radaksi. Kaikki hyppyjä ja putki.

Harjoteltiin taasen kovasti erilaisia lähestymistapoja ja kyllä ne nuo jalat vaan tuntuu olevan eriparia mun mieleni kanssa
Nimittäin vaikka kuinka ajattelen miten homman teen sutjakasti kääntäen itseni ja koiran niin toteutus ei sitten toimikaan yhtä vikkelään.

Itse rata meni kutakuinkin kommelluksitta kunhan vauhtiin päästiin.
Kotiläksyksi saatiin renkaan kanssa tutuksi tulemista ja pituuden hyppäämistä + ohjaamista oikealla kädellä.
Mulla on hyvä vasen koukku

Eteenmenoa harjoteltiin kolmella esteellä. Aluksi ei tahtonut ollenkaan luonnistua kun Paavo päätti kahen esteen jälkeen mennä oikoen kohti palkkaansa mutta sitten kun jotenkin hiffasi mitä siltä halutaan alkoi sujumaan.
Saa nähä osataanko me päineen tehä kunnollinen harjotus niine ettei tyyppi karkaa palkalle ennen aikojaan.

Ja vielä väliajalla harjoteltiin nauhakujalla keppejä.
Kyllä se pikkuhiljaa selvästi alkaa sujumaan vaikka onkin suhteellisen turhauttavaa alkaa aina alusta kun tyyppi hyppii yli.
Mutta nyt huomattavasti vähemmän kuin esim. alkukesästä ja saadaan ihan puhtaitakin keppikujia

Kotipihalla tottisteltiin vielä sen verran että otettiin istumisia jos jonkinlaisia. Ehkä se siitä kunhan tarpeeksi tahkotaan.
Oon tehnyt ilmeisesti liikaa täyskäännöksiä oikealle kun vasemmalle ne ei nyt ollenkaan suju mun ajatuksenjuoksussa vaan tulevat lähinnä U-kirjaimen mallisina.

Sunnuntaina kun vettä satoi vaakatasossa tuulen mukana me päätettiin ottaa porukalla BH-treeniä.
Kai se sanonta ettei kukaan oo niin hullu kuin koiraharrastaja pitää todellakin paikkansa

Pavel ensimmäisenä paikkamakuuseen.
Meni ihan jees, ei piippausta ei mitään. Vähän se siellä siirteli päätään kun satoi ihan kaatamalla mutta muuten oli rauhallinen. Menin kuitenkin varmuuden varaksi lähes viereen seisomaan että ehdin tehdä kiinnioton jos nousee tai lähtee muutenkin liipanteeseen kun suorittava koira teki luoksetulon.

Tein koko kaavion läpi yhteen kertaan remmin kanssa.
Pitkällä suoralla ote vähän herpaantui ennen käännöstä mutta muuten meni ihan hyvin.
Olisi pitänyt palkata ehkä aikasemmin mutta kokeilin tuota seuraamisen herpaantumista.
Muuten homma pelitti ihan kivasti. Olin oikein positiivisesti yllättynyt.

Istuminen ei suju vieläkään liikkeestä. Mun pitää pysähtyä ja sitten sanoa vielä paikka tai muuten se lähtee perään.
Pitää nyt jotenkin tässä kokeilla eri metodilla istuttamista tai jotain. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan.
Minusta istuminen vaan on jotenkin tosi vaikea liike tehdä liikkeestä.

Maahanmeno ja luoksetulo olivat ihan jees. Luoksetulon kokeilin vähän uhkarohkeasti eteen ja tulihan Pavel kuin tulikin reippaasti Meillähän normaalisti mennään suoraan sivulle.
Sivulletulon kanssa töppäsin sitten itse, joten sitä mun pitää itse harjotella.

Henkilöryhmän kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Pavel ei ottanut minkäänlaista katsetta sivulleen eikä mitään muutakaan turhia. Ja teki ihan kunnollisen pysähdyksenkin siihen keskelle ilman että edes huomasi olevansa ihmisryhmän keskellä.

Oikeastaan olen koko harjotuksesta tosi positiivisesti yllättynyt.
Meni noin niinkuin ensimmäiseksi kerraksi tosi hyvin ja saattaapi olla että uskallaudun ilmottautumaan jopa kokeilemaan miten se menisi tuomarin edessä kunhan tässä vielä vähän reenataan lisää.
Mutta mistä ohjaajalle saatais jäitä hattuun hermoilun takia :schock:

Blogin kirjottaminen on vähän jäänyt muiden asioiden alta mutta on me silti jotain tehty tällä välinkin.

Perjantaina meillä oli ensimmäinen jatko agilityn tunti ja heti alkuun piti tehdä kaksi rataa.
Ensimmäisessä oli kaksi estettä, puomi, este, putki ja vaihtoehtoinen lopetus esteille.
Toisen radan alku oli tosi kinkkinen, kolme estettä oli kuin neliössä josta yksi sivu puuttuu. Mun jalat ei oikein tomineet sitten A ja lopuksi este.

Me käytiin sateella harjottelemassa viikolla esteitä ja siinä kävi vähän ohrasesti just A:n kohdalla. Pavel liukastu ylösmentäessä ja niinhän siinä sitten perjantaina kävi että kun olis pitänyt mennä sen lempiesteelle A:lle se painoikin suoraan kentän toiseen päähän poissa silmissä poissa mielestä mentaliteetillä.
No takasinhan se joutu ja kun ensimmäisen kerran meni esteen yli hihnassa oli taas kuin ei mitään olisi koskaan tapahtunutkaan ja suoritti iloisesti.

Sille jää nuo kopsut tosi kovasti mieleen tietyissä asioissa ja sitten kun se kuumuu tarpeeksi on ihan sama mitä tapahtuu se ei ei vissiin edes tunne niitä saati muista.
Minunhan se pitäisi osata lukea mitä sen päässä liikkuu mutta kun itseäkin suoritus jännittää jää vähän aina paitsioon tuommoset.

Käytiin sitten vielä eilen lauantaina harjottelemassa samat radat rauhassa läpi ja niinhän sitä saatiin ohjaajallekin jonkinmoisesti töppöset kuriin ettei ihan solmuun mene.

Videotallennus reeneistä olis kyllä kovasti pop.
Kaveri nimittäin meinas että hyppäsin käsillänikin esteitä kun ohjasin Pavelia

Olipa taas lomamatka
Lähettiin perjantaina puolen päivän jälkeen ajamaan kohti Poria. Tottakai oli kuuma, onhan heinäkuussa aina kuuma ja aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta.

Olen Pimp my ride tässä viikon aikana useaankin otteeseen ja sen tuloksena takapaksissa Pavelin osastolla on uuden uutukainen “koiraverkko” kompostiverkon palasesta ja siihen kiinnitettynä häkkituuletin. Tuulettimeen sai vielä varaosina semmosen kylmäkallen joka viilentää puhallettavaa ilmaa entisestään.
Joten vaikka kuuma olikin ajaessa tuuletin edes vähän teki Pavelin matkasta miellyttävämpää.

Ja eihän me tosiaan päästy kuin Jalasjävelle asti kun alkoi jo taivas pudottaa vettä niskaan.
Ajettiin kohti Poria valtavassa letkassa autoja ja keskinopeus oli väliin enemmän 40 kuin 60.

Joskus kuuden jälkeen me päästiin perille majapaikkaan vihdoinkin. Sadekin näytti siltä että vois ehkä vähän tauota siitä kaatosateesta jota väliin tuli.
Mua vähän hermostutti ennakkoon se majapaikka. Se kun näytti kuvissa mun varatessa vähän semmoselta tankki täyteen -sarjan hommelilta ja kun hintakin oli kuitenkin paljon edullisempi kuin esim. Yyterin lomamökeissä joissa ei edes ole sähköä saati juoksevaa vettä aloin luomaan vähän kauhukuvia paikasta.
Mutta huoli oli turhaa, motelli oli tosi kiva, siisti ja ennenkaikkea vaikka olikin vilkkaan tien varressa siitä pääsi ihan loistaviin lenkkimaastoihin (mitä nyt kaupungissa voi) ihan suoraan kävelemällä

Me vietettiinkin Pavelin kanssa niin perjantai-ilta kuin lauantai aamukin metsässä pururadan tyyppisellä polulla ja hauskaa oli molemmilla
Jos jollakulla on Poriin asiaa ihan yökuntiin niin voin kyllä suositella tuota motellia
Paljon oli koiravieraita paikalla muitakin ja taisivat suureksi osin olla menossa samaiseen näyttelyyn kuin mekin.

Aamulla olisin halunnut lähteä käymään Yyterin kuuluisilla hiekkarannoilla mutta aikaa ei ollut tarpeeksi. Illalla se vähän jäi kun kokoajan tihkuutti vettä ja ajattelin että meren rannalla on vielä ikävämpi ilma.

Itse Porin näyttelypaikka oli raviradalla. Navigaattorin mukaan matkaa ei pitänyt olla kuin 10 min mutta erinäisten liikennejärjestelyiden takia me tultiin paikalle vasta alle puoli tuntia ennen kehän alkua.
Selvittiin kuitenkin paikalle ja kohtahan meidän pitikin jo mennä kehään.
Tuomarina Sergio Pizzorno, Uruguay
(Ihan hirveen pitkä ja hoikka mies joka ei puhunut mitään)

Pavel sai ihan kelpo arvostelun:
Exellent type & propostios. Good head and expression. Needs well defined stop and more power in underjaw. Exellent bone and substance (?)
Exellent top- and underline. Little loose movement in front legs. Very good movement.
Exellent temperament.
AVO EH3

Taas tuli opittua jotain näyttelymaailmasta. En tiennyt että koiran pitää jotenkin esittää korvansa :schock:
Eiks se nyt riitä että ne on siellä päässä.

Vähän meidän kehän jälkeen alkoi ihan älytön vesisade. Ukkoskuuro kesti semmosen viitisen minuuttia ja kasteli todellakin_kaiken_.
En viitsinyt jäädä läpimärkänä enää kiertämään ostospaikkoja vaan suuntasin nyt yhdellä lisääntyneen koiramääräni kanssa kohti autoa ja Seinäjokea jonne tiputin matkan varrelle Lystin väkensä luo.

Ja kun ajelin reippaasti kohti kotia alkoi taivaskin selkeämään ja täällä kotona näkyi ihan sinistä taivastakin. Kannatti käydä lomalla kokemassa ukkosta

Meille tuli tässä yks ilta Pavelin kanssa niin huonot välit että se otti ja meni olohuoneeseen sohvalle nukkumaan yöksi
Tavallisestihan tuo siis nukkuu makkarissa joko sängyn vieressä lattialla tai yleisemmin sängyssä jalkopäässä.

Kaikki alko siitä kun koiraystävät Nada ja Lysti kävivät tässä meillä ohikulkumatkalla hetken lepuuttamassa.
Pavelista oli niin ihanaa kun oli tyttöjä ja sai leikkiä ja vehdata niiden kanssa. Nada opetti myös Pavelille että kun kärpänen menee tarpeeksi läheltä kuonoa sen voi näppärästi napata kiinni.
Tyttöjen lähdettyä jatkamaan suurta roudtrippiään (Helsinki-Oulu-Västrås-Tukholma-Turku-Helsinki) Pavel jäi itkemään surkeuttaan tänne mun kanssa. Ihan yksin jäi polonen eikä ketään kaveria.

Päivän pari Pavel tuumaili ja sitten yks ilta se kokeili miten niitä kärpäsiä jahdataan. Hitaasti ja varmasti se jolkutteli illan täällä sisällä kärpäsen jälkiä ja napsi suullaan aina kun tuli tarpeeksi lähelle.
Sitten yhtäkkiä sitä lykästi ja se onnistui saamaan kärpäspaistin.
Tosin Nada oli vain unohtanut mainita Pavelille, tuolle suurelle kulinaristille, että kärpäset eivät ehkä ole niitä kaikkein maukkaimpia suupaloja
Pavel yökkäili oikein nielaistuaan saaliinsa.
Samassa se huomasi että makkarissa on toinenkin kärpänen mutta sen näkeminenkin teki suurelle saalistajalle niin pahaa että sen oli pakko vaihtaa huonetta oikein.

Kaikkien keppien kantaja Paavo Pee Pantteri: