Kitee-Juurikka-Rääkkylä-Eno-Öllölä
Maanantai alkoi puolustusministerin matkassa Kiteellä. Kääriäinen ei yllättäen puhunutkaan paljon puolustuksesta, vaan keskittyi puheessaan yleisiin vaalitavoitteisiin. Puolustus kuitenkin puhutti ministerin lähdettyä ja paikallaolijoiden kesken todettiin, että aluelllinen puolustus on Suomelle elintärkeää. Yleisestä asevelvollisuudesta ei tule luopua, eikä palkka-armeijaa perustaa. Silloin alueellinen puolustusajattelu murtuu ja tilalle astuu strategisesti tärkeiden kohteiden suojaamiseen perustuva ideologia. Eli Suomeksi sanottuna elinkeino- ja väestökeskittymät. Mahtaako Pohjois-Karjala tuollaisessa ideologiassa olla puolustamisen arvoinen? Mielenkiintoinen kysymys on myös se, mitä vastaan pitää puolustautua. Naapurin epävakaa poliittinen kehitys vai terrorismi on se uhka, jota vastaan pitää varautua. Vai onko suurin uhka maailmanlaajuinen sosiaalisen eriarvoisuuden kasvaminen, josta mm. terrorismi nousee? Sosiaalista eriarvoisuutta vastaan taistellaan eri aseilla kuin puolustusvoimien aseilla, siksi Suomikin kantaa oman vastuunsa kehitysapupolitiikassa. Kehitysavun nostaminen 0,7 prosenttiin bkt:sta on kova tavoite, mutta siihen on pyrittävä.
Keskiviikkona ehdokaskiertue rantautui Kiteen Juurikkaan Tuulan pitopalveluun, jossa keskustelu sivusi bioenergiaa, työvoima- ja koulutuspolitiikka ja vähän juuri ilmestynyttä Kurosen kirjaakin. Kukaan paikalla olleista ehdokkaista ei tunnustanut lukeneensa sitä ja hyvä niin. Tällaista kirjallisuutta julkaistaan vain ja ainoastaan rahan toivossa, ja jos lukijat päättävät äänestää euroillaan, voisi kustantamisen kynnyskin vähän nousta. Joensuussa lehtitietojen mukaan oli keskiviikkoon mennessä myyty kyseistä “kaunokirjallista” tuotetta viisi kappaletta.
Torstaina oli tämän viikon toistaiseksi mielenkiintoisin kokous Rääkkylässä. Keski-Karjalan seutuvaltuusto kokoontui päättämään yhteiseen sosiaali- ja terveyshankkeeseen lähtemisestä. Keski-Karjalassa ollaan löytämässä yhteinen sävel palveluiden kehittämisen suunnasta, mutta Rääkkylän varauksellinen suhtautuminen yhteiseen hankkeeseen aikeuttaa epävarmuutta. Itse näen asian niin, että muut Keski-Karjalan kunnat ovat lähdössä yhteistyöhön palveluiden kautta, mutta Rääkkylä menisi jo pidemmälle, eli kuntaliitoksiin. Siihen ei henkistä valmiutta Kesälahdella ja Tohmajärvellä ole. Tämä hanke meidän on kuitenkin PARAS toteuttaa, sitä lakikin edellyttää. Toivottavasti Rääkkylän epäilyt omasta osallistumisesta hälvenevät ja päästään tekemään hartiavoimin töitä seutukunnan palveluiden turvaamiseksi.
Tänä aamuna “piipahdin” aamukahvilla Enossa sikäläisen kunnallisjärjestön tilaisuudessa. Siellä tuli terve muistutus meille ehdokkaille, että maataloutta tulisi nostaa enemmän puheissa esille. Totuushan on, että Keskusta puolueista varmimmin ajaa puhtaan lähiruoan ja elinvoimaisen maaseudun asiaa. Meistä Pohjois-Karjalan ehdokkaista yksi on maanviljelijä, mutta kaikilla juuret ovat tavalla tai toisella kiinni maaseudussa. Sieltä olemme henkisen perinnön saaneet ja niillä arvoilla asioita ajamme. Keinot, joilla maatalouden asioita ajamme, on kirjattu vaaliohjelmaan. Sieltä mm. löytyy 141-tuen jatkon ja Makeran turvaaminen, byrokratian vähentäminen ja lukuisia muita yksityiskohtaisia toimenpiteitä, joita Suomen Keskusta mahdollisissa hallitusneuvotteluissa ajaa.
Tänä iltana tiedossa vielä tupailta Öllölässä, joka nykyisin Joensuun kaupunkiin kuuluu. Toivottavasti siellä olisi tilaisuus kysellä toisinpäin, eli haluaisin tietää, miten öllöläläisten elämään kaupunkilaisuus on vaikuttanut.