Outin arkea

Se on taas avantouintipäivä. Kevät oli jo pitkällä, päivät lämpimiä ja aurinkoisia. Tällä hetkellä lunta sataa pyryttämällä ja lämpötila on nollan tienoilla. Kurakelit tulivat siis takaisin. Vaaleista on kulunut jo pari viikkoa ja kovin kaukaiselta alkaa tuntua jo koko prosessi. Valtakunnan tasolla on kova työ käynnissä, hallitustunnustelut on käynnistetty ja puolueet ovat antaneet Vanhaselle (tai Laaniselle) omat vastauksensa hallituskysymyksissä. Mielenkiintoista seurata hallituksen rakentumista, kun omalla vaalityöllä on ollut vaikuttamassa neuvotteluihin. Jos Pohjois-Karjalassa olisi paikat jakautuneet toisin, olisivat Keskusta ja Kokoomus yhtä suuret eduskuntapuolueet ja sitä mukaa neuvotteluasetelma ihan toinen. Yksi jännitettävä asia on oman ministerin saaminen maakuntaan. Keskustalla on hyvänä ehdokkaana Anu Vehviläinen, mutta Vihreiden hallitustaival voi myös avautua ja sitä kautta Cronbergin paikka ministerinä. Varsinainen jättipotti olisi, jos molemmista ministeri tulisi. Ei taida olla mahdollista edes hurjissa unelmissa. Maakunnan asioiden kannalta on kuitenkin hyvä, että kansanedustajamme pääsevät mahdollisimman näkyville ja keskeisille paikoille vaikuttamaan. Toivon myös samanlaista yhteistyötä eri puolueiden edustajien kesken, mitä Matti Väistö kuvasi ensimmäiseltä vaalikaudeltaan. Silloin maakunnan etu ajoi ohi hallitus-oppositio asetelman, aloitteita tehtiin yhteistyössä. Löytäköön meidän tämän hetken kuusikkomme vastaavanlaisen maakuntahengen.

Vaaleista on nyt viisi päivää, ja joka päivä henkilökohtainen tulos muuttuu paremmaksi. Olin ensikertalainen, lähdin mukaan myöhään (elokuussa), rahaa oli hyvin rajallisesti ja olen tuntematon. Siihen nähden sain ääniä jokaisesta Pohjois-Karjalan kunnasta, menestyin vaalipäivänä ennakkoäänestystä paremmin (ilmeisesti ilmoittelu tehosi), ja olen saanut todellisia kannattajia, jotka ovat löytäneet minut näiden vaalien aikana. Eli teemani ovat puhutelleet. Siltä tämä alkaa vaikuttaa, että neljän vuoden päästä uusitaan. Mutta silloin pitää tehdä moni asia paremmin. Tukiryhmän merkitys on suuri. Suuri ja hiljainen äänestäjäkunta pitää omana tietonaan ehdokkaansa, mutta seassa pitää olla niitä, jotka uskaltavat sanoa ketä äänestävät. Ja osaavat hyvin perustella, ketä äänestävät. Nyt periaatteessa jokaisessa kunnassa minullakin on joku äänestäjä, pitää heidän joukostaan löytää ne, jotka ääneen alkavat kertoa minusta. Toinen asia on kampanjapäällikkö. Minulla ei sellaista ollut. Hyvä kampanjapäällikkö hoitaa kaiken sälän, joka kampanjointiin liittyy, niin että ehdokas voi keskittyä ihmisten kohtaamiseen. Ihmisten kanssa oleminen on minun vahvin alueeni, osaan kuunnella. Mielestäni hyvän kansanedustajan pitää osata kuunnella kentällä ja puhua eduskunnassa. Sitähän se kansanedustaminen perimmiltään lienee. Ja kolmas harkittava asia on mainostoimisto. Selkeä kohderyhmä ja kokonaisvaltainen mainossuunnitelma takaisi rahojen tehokkaamman käytön.

Mutta onneksi eduskuntavaaleihin on vielä se neljä vuotta. Tässä välissä on kunnallisvaalit, ja niihin aion asettua ehdokkaaksi ilman muuta. Tohmajärven kunta elää mielenkiintoisia vaiheita tämän PARAS-hankkeen keskellä, haluan olla mukana tekemässä päätöksiä, joilla kuntalaisten palveluita hyvin järjestetään.

Mutta kaikkein mukavin uutinen meidän perheestä on se, että kuuden vuoden tauon jälkeen perheeseemme tulee koira. 15-vuotias kissamme jouduttiin lopettamaan kuukausi sitten ja koiramme kuolemastakin on jo se kuusi vuotta. Nyt on Rääkkylässä Riikolan kennelissä Manta-rouva synnyttänyt viisi pentua, joista yksi on varattu meille. Valkoinen Jack Russell- terrieripoika muuttaa meille toukokuun puolivälissä. Ihanaa pentuaikaa tiedossa!

Kaija antoi minulle seuraavan suosituksen ilmoittelua varten:

Onpa siinä Outissa virtaa!

Outin puolesta kampanjoidessani olen usein kuullut ihmettelyä siitä, kuinka energinen ja jaksavainen ihminen Outi on. Itsekin olen usein ihaillen seurannut sivusta, kuinka hänellä riittää vielä neljän lapsen äitiyden sekä opettajana ja yrittäjänä toimimisen lisäksi virtaa niin paljon kaikkeen muuhun.

Vuosien varrella Outin on voinut nähdä rientämässä politiikan pariin,  harrastajateatteriin, hoitamaan Tikkalan kylätoimikunnan asioita… Kaikki tuo vie hurjasti aikaa eikä siitä palkkaa makseta. Tällaiset ihmiset tuntuvat olevan näinä päivinä suorastaan katoava luonnovara. Onhan se niin mukavaa huolehtia vain siitä omasta pienestä navastaan.

Outi ehtii  siksi, ettei hän jää paikalleen jahkailemaan asioita. Hän osaa nähdä asiat selkeästi eikä hän takerru joutavanpäiväisiin pikkuasioihin. Tällainen kristallinkirkas ajattelun ja toiminnan selkeys on hänen ominaispiirteensä.

Kun hän on hoitamassa yhteisiä asioita, hän on täysipainoisesti siinä - jaksaa kiinnostua, innostua, perehtyä. Kun hän on kotona, hän on täysillä läsnä oleva vohveliraudantuoksuinen äiti, joka vaikkapa telmii hangessa ja ottaa ilon irti perheestään. Outi osaa todella elää hetkessä. Vahvana tukena ”kotirintamalla” toimii aatteen merkeissä tavattu Jussi-puoliso.

Outin juuret ovat syvällä Pohjois-Karjalassa. Aate on omaksuttu jo äidinmaidossa. Kun tietää, mistä on kotoisin, kuka on, mitä tekee ja missä on, ei tarvitse hötkyillä sinne sun tänne. Elämän tärkeitä asioita ei vaihdeta kuin paitaa.  Tämä varmuus antaa myös voimaa hoitaa yhteisiä asioita

Nostan  hattua Outille!  Olen sydämestäni kiitollinen siitä, että hän tekee  työtä niin minun kuin meidän muidenkin pohjoiskarjalaisten puolesta. Me kaikki emme ole yhtä jaksavaisia. Niin moni meistä vain jurnuttaa ja jupisee.

Minä kävin jo äänestämässä Outia. Käy Sinäkin!

Kaija Siltovuori

ystävä ja aatesisar

Seuraavan tekstin paikallisyhdistyksen varapuheenjohtaja Matti Majoinen kirjoitti minulle ilmoittelua varten:

Kaikki peliin Keski-Karjalan puolesta!

Keski-Karjalassa on eletty useita vuosia niukkuuden aikaa. Valitettavasti niin monet uutiset ovat sisältäneet vain yritysten lomautuksia, supistuksia tai pahimmillaan tuotannon lopetuksia.

Jokaisessa kunnassa olemme äärimmilleen kamppailleet saadaksemme kuntataloutemme plusmerkkiseksi. Osa vaadittavista ratkaisuista on meidän itsemme päätettävissä , pääosa on ollut kuitenkin ” korkeammassa kädessä” eli valtion ja kuntien välisestä kustannusten jaosta.

Kansanedustaja Matti Väistö on tehnyt  5-kautta erinomaista työtä Keski-Karjalan ja samalla koko Pohjois-Karjalan eteen.

Hänen työlleen tarvitaan nyt keskustalaista jatkajaa samalta seutukunnalta , – henkilö, joka tuntee alueen mahdollisuudet ja vahvuudet, alueen ihmiset ja heidän tarpeensa.

Näissä vaaleissa tarvitsemme todella eduskuntaan Keski-Karjalan puolestapuhujaksi aidon henkilön, sellaisen, joka tuntee pienen ihmisen ja perheen arjen, henkilön, joka tuntee myös kuntien tämänpäiväisen talousahdingon.

Outi Forsblom on monessa yhteydessä korostanut Keski-Karjalan yhteistyön tärkeyttä  ja välttämättömyyttä. Keskustan Tikkalan paikallisyhdistyksen puolesta voin ylpeänä esitellä kaikille henkilöille Keski-Karjalassa yhdistyksemme puheenjohtajaa – meidän Outia valittavaksi eduskuntaan.

Matti Majoinen,

Everstiluutnantti evp, Tikkalan paikallisyhdistyksen varapuheenjohtaja

Ehdokkaat ovat pitäneet kampanjan huipennuksiaan. Vehviläisellä oli Carelia-sali täynnä kuulemassa Petri Laaksosta, Reijonen tanssitti Kareliassa sunnuntaina.

Oman kampanjani huipennus hiipi salakavalasti yllättäen maanantaina Värtsilässä. Paikallisyhdistys piti vuosikokoustaan, jonka jälkeen sain esittäytyä ja kertoa omista teemoistani. Paikalla oli n. 10 henkeä, heidän joukossaan everstiluutnantti Matti Majoinen Onkamosta, poliisi Matti Partanen Kaurilasta ja opettaja Juhani Hartikainen Tikkalasta, kaikki jo eläkkeellä työelämästä. Kampanja-ajan ehdottomasti sykähdyttävin kokemus oli heidän laulama Jaakko Tepon Hilima ja Onni. Kolme komeaa miestä, elämänkokemuksen kyllästämillä kumeilla bassoilla loivat haikean kuvan maaseudun muuttumisesta konelypsyn ja kynsilakan aikaan. “Hajanaisten kenkies lotinaa navetalta kuule enää en”… Voiko tuon vahvemmin kaipausta ilmaista? Voi Onni Laukkanen, minkä teit. Jaakko Tepon sanoitukset ovat rautaa ja paranevat joka kuuntelukerralla. Tämä samainen miestrio esitti harmonikan säestyksellä muitakin lauluja jotka tukivat sopivasti puhettani. Kodin kynttilät, On suuri sun rantas autius ja viimeisenä komea Partasen karaokeversio Mustalaisruhtinattaresta jätti hyvän maun suuhun tästä kampanjasta, huipennusta kerrakseen.

Illan keskustelu keskittyi Venäjän tilanteeseen ja Niiralan kehittämiseen. Paikalla olleiden voimalla todettiin, että tavaraliikenne ja sen lisääminen voisi olla se Niiralan kehittymisen alkusysäys. Rajan pintaan on houkuteltava yrityksiä, joille on hyötyä sijainnista. Turha on yrittää kilpailla kaupallisilla palveluilla lähikaupunkien kanssa.

Vaikka henkinen huipennus on kampanjassa jo koettu, ei fyysistä kampanjointia ole tarkoitus vielä lopettaa. Tiistaina aion olla pari tuntia Joensuun kävelykadulla, perjantaina Kiteen torilla ja lauantaina Joensuun torilla. Sovitut sisätilaisuudet on pidetty, seuraavaksi jalkaudutaan turuille ja toreille. Töihinkin jo palasin, joten toreille ehtii vasta iltapäivästä. Ja pitäisihän sitä äänestämässäkin käydä jossain välissä. Huomenna on viimeinen ennakkoäänestyspäivä, taitaa jäädä oman äänen antaminen varsinaiselle vaalipäivälle. Silloin voi hyvillä mielin todeta, että ihan kuin itseään äänestäisi.

Hyvän olon sunnuntai kääntyi sitten mokailun maanantaiksi. Ei mitään pahaa mokaa, mutta kuitenkin harmittava kömmähdys. Olin illaksi menossa tupailtaan Kontiolahdelle ja olin kirjannut itselleni alkamisajan väärin. Eli olin tunnin myöhässä liikenteessä. Toisekseen eksyin ja jouduin soittelemaan tupaillan isännältä lähempiä ajo-ohjeita. Väki perillä oli kyllä ymmärtäväistä ja hyväntahtoista, mutta itseltäni meni pasmat sen verran sekaisin, etten mielestäni pystynyt antamaan parastani paikalla olleille. Onneksi ilta ei minun varassani ollut, pääesiintyjä oli kansanedustaja Eero Reijonen, jota ihmiset olivat pääasiassa tulleet tapaamaan. Illan keskusteluissa sivuttiin PARAS-hanketta, kaivoslakia ja ministerikysymystä, johon Reijonen antoi kysyjille vastauksen. Tavoite on saada Pohjois-Karjalaan ministeri ja kieltämättä Reijonen läpimennessään on vahva ehdokas valtioneuvostoon. Mutta ei ainoa. Vehviläisellä on varmasti myös sanansa sanottavana, mikäli hän menee läpi näissä vaaleissa. Eli meissä ehdokkaissa pohjaa riittää ministeriöihin asti.

Kampanjan aikana olen oppinut käyttämään netin karttaohjelmia apuna perille löytämisessä. Kansalaisen karttapaikkaan olen syöttänyt tupaillan osoitteen ja ylimalkaiset ajo-ohjeet mieleeni painettuna olen luottanut siihen, että tiet ja osoitteet on merkitty maastoon. Tiet ovatkin mutta talojen numerot ovat joskus vähän hakusessa. Maanantaihin mennessä olen joka paikkaan löytänyt ilman neuvovaa paikanninta. Ja aion löytää loputkin vaalitilaisuuksien pitopaikat.

Tiistai-iltana oli Leinovaaran vuoro Kiteellä ja siellä olimme kansanedustaja Hannu Hoskosen kanssa. Hannun kanssa kiertäessä olen huomannut, että hänessä on karismaa, joka tulee parhaiten esiin tupailloissa. Juttua riittää ja hauskoja tarinoita kaupanpäälle. Ihmiset kokevat Hannun läheiseksi kansamieheksi, ymmärrän kyllä hänen kannatuksensa. Kiertueella Hannun kanssa on ollut hauskinta, tosin kaikkien ehdokkaiden kanssa en ole tilaisuuksia pitänyt.  Leinovaarassa keskustelut sivusivat edelleen Keski-Karjalan sosiaali- ja terveyshanketta, Puhoksen voimalaitoshanketta, jonka tiimoilta erityistä närää herätti eteläsuomalaiset valittajat. Kohtuuttomaltahan se tuntuu, että satunnaiset mökkiläiset pystyvät jarruttamaan tämän suuruusluokan voimalaitoshanketta. Puhos tarvitsee energiansa ja jätteenpoltto paikanpäällä olisi myös ympäristön kannalta kestävämpi ratkaisu kuin sen kuskaaminen halki Suomen Riihimäelle. Puhoksen teollisuusalueen nykyiset voimalaitokset alkavat tulla tiensä päähän, olisi järkevää rakentaa yhteinen uusi viimeisimmällä tekniikalla varustettu laitos, päästäisi niistä entisistä savupiipuista eroon.

Tämä sunnuntai oli hyvä päivä. Aamusta kampesimme ystäväperheen äidin ja kahden lapsen kanssa Tohmajärven laturetkelle. Hiihdettiin Kemien liikuntahallilta Akkalaan kolmen aikuisen ja kolmen lapsen kanssa. Sää oli pilvinen ja tyyni, keli oli luistava nuoskakeli. Vaalikampanjaa teimme ladullakin sen verran, että hiihdimme mainosliivit päällä. Eihän tuo tuntunut ketään pahasti häiritsevän, iloisia ilmeitä useimmilta sai osakseen, kun joukkomme ladulla eteni. Hiidon jälkeen tieni erkani Ruppovaaraan kahvitilaisuuteen ja sielläkin oli miellyttäviä yllätyksiä vastassa. Ensimmäisessä paikassa tarjottiin laturetken näännyttämälle ruokaa ja varsinaisessa vaalitilaisuudessa oli puolestaan mukana ilahduttavasti myös nuorempaa väkeä. Nuorin oli 8 kuukauden ikäinen. On erittäin hyvä asia, että nuoret perheet ja työssäkäyvät lähtevät mukaan poliittisiin tilaisuuksiin ja toimintaan. Ruppovaaran parasta antia oli tutustuminen Kiteen kaupunginvaltuutettuun ja kokemuksien vertailu näiden kahden naapuruksen kesken. Totesimme, että kirjastoautoyhteistyö on ollut hyvä esimerkki onnistuneesta palveluiden yhdistämisestä. Laatu nousi ja kuntakohtainen hinta laski. Tohmajärven kirjastoauto kiertää Kiteellä ja Tohmajärvellä, henkilökunta on Kiteeltä. Kirjastoauton valikoima laajeni ja henkilökunta on ammattitaitoista. Tämä on pieni asia kuntien taloudessa, mutta aika merkittävä periaatteellinen juttu. Kaikki paikalla olleet olimme Keski-Karjalan yhteistyön kannattajia. Kovasti myös kannustin paikalla olleita viemään sanaa tuttaville, lapsille, naapureille ja muille äänestämisen tärkeydestä. Alhaiset äänestysprosentit antavat viestiä siitä, ettei meille ole kovin tärkeää se, kuka asioista pääsee päättämään. Pohjois-Karjalan tulevaisuuden tekijät valitaan kahden viikon päästä, eikä ole yhdentekevää, keitä he ovat.

Onnistuneen kahvitilaisuuden jälkeen jäi vielä aikaa kotona perheen pienimpien kanssa rakennella lumilinnoja ja -luolia. Hauskaa hommaa, ja väsyttävää. Illan kruunasi vielä vohvelikestit. Tällaisia päiviä voi sanoa kultaisiksi.

42 on muuten äänestysnumeroni, tulkoon sekin tässä mainittua. Täytän tänä vuonna 42 vuotta, helppo muistaa.

Eilen julkaistiin taloustutkimuksen gallup, jossa Keskusta on Suomen suurin puolue, nyt jo virhemarginaalia suuremmalla erolla seuraavaan. Kokoomus on saavuttanut SDP:tä. Keskustan kampanja on siis edennyt hyvin ja tulokset näkyvät. Vielä muillakin on loppukirin paikka, mutta kuten hiihtokisoissa, ero alkaa olla liian iso. Erityisen mielenkiintoinen tilanne on täällä Pohjois-Karjalassa. Pystyykö Keskusta yksin päihittämään demareiden ja vasemmistoliiton ryhmittymän ja pystyykö Kokoomuksen vaaliliitto ottamaan sen yhden paikan, joka heille näyttäisi olevan tulossa. Keskustan lista on hyvä, sen ovat kaikki myöntäneet. Olemme laajalla rintamalla tehneet hyvää vaalityötä. Ja meille annettu ääni tulee suoraan, ei ole vaaraa, että se vaaliliiton kautta menisi ei-toivottuun osoitteeseen. Tänään aukesi Tohmajärven vaalikahvila ja kävijöitä riitti kiitettävästi. Nyt tuntuu olevan noste alkamassa ja sehän tietää erinomaisen hyvää lopputulosta.

Oma ilmoituskampanja on alkamassa, ensi viikolla on luvassa jotain todella näyttävää. Ilmaista näkyvyyttä on tullut Kodin Pellervon jutussa, joka on tehty viime kesänä. Silloin en vielä tiennyt asettuvani ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin. Juttu ilmestyi helmikuun numerossa, ja se on kyllä huomattu. Monet ovat kehuneet. Ensi viikon Opettaja-lehdessä tulee myös olemaan kaikkien ehdolla olevien opettajien perustiedot. Vaikka kampanja on vielä loppukiriä vaille kesken, olen jo nyt tyytyväinen tuloksiin. Ihmiset ovat huomanneet ja ottaneet hyvin positiivisesti vastaan, minulla on tunne, että olen vakavasti otettava ehdokas. Se on hyvä tunne. Olen saanut sähköpostiviestejä, joissa on kannustettu ja luvattu äänestää. Nyt kirivaihe alkakoon, katsotaan mihin se riittää!

Maanantai-iltana minulla oli oma tilaisuus Salokylän koulun pihapiirissä olevalla kylätalolla. Paikalla oli tuttuja vuosien varrelta, entiset opettajat, naapureita ja tietenkin kummivanhemmat. Mukava oli olla tuttujen keskellä. Kummisetä muisteli minun olleen kovatahtoinen jo pienenä. Kun isoveli tuli hakemaan kyläpaikasta kotiin, olin huutanut ja potkinut kovasti vastaan. Onneksi en muista tuollaista sopimatonta käytöstä, olen varmaan ollut uhmaikäinen. Poliittinen keskustelu polveili menneiden muistelusta tämän päivän asetelmiin ja kovasti haastavana pidettiin Keskustan kolmen kansanedustajan tavoitetta. Mutta mahdollisena. Keskustalla on hyvä lista ja valovoimaiset ehdokkaat,
kovasti saavat muut töitä tehdä yhdessäkin tämän listan voittaakseen.

Orastava flunssa kääntyi kovaksi nuhaksi, onneksi ei kuumetta nostanut. Tiistaina kävin tutustumassa sanomalehti Karjalaiseen työn puolesta. Tikkalan koulun 3-6 oppilaat päättivät sanomalehtiviikon teeman käymällä Karjalaisessa tutustumiskierroksella. Mahdolliset tulevaisuuden toimittajat pääsivät kurkistamaan sanomalehden arkipäivään. Minustakin piti toimittaja tulla, mutta elämä vei toisaalle. Mielenkiintoista oli katsoa tämän päivän lehdentekoa, minä olen aikoinani seisonut taittajan kanssa taittopöydän ääressä suunnittelemassa sivujen ulkonäköä. Silloin vedettiin linjaa ja mehiläisvaha tuoksui. Ajat ovat muuttuneet ja olen tainnut vähän vanheta, kun voin tällä tavalla muistella miten silloin ennen toimittiin.

Onnin päivän kahvit nautittiin Kaivolla ja keskusteluissa tuli esille mm. eläkeläisten toimeentulo, ruoan arvonlisävero, perintöveroasiat, lapsilisät ja hoitajien jaksaminen hoitoalalla. Kaikkiin löytyy Keskustan linja vaaliohjelmasta. Nuha alkoi verottaa voimia, joten Uimaharjussa kävin vain esittäytymässä ja ajelin sitten kotiin lepäilemään. Loppukiri kampanjassa otetaan vielä ilmoittelun osalta. Sovitut tilaisuudet pyrin viemään kunnialla läpi taudista huolimatta. Vaaleihin on enää 18 päivää, todella vähän!

Ei kaupunkielämä ole kovin suuresti Öllölän arkea hetkauttanut, ainakaan tupaillan osallistujien mielestä. Ainoat esille tulleet muutokset olivat kansalaisopiston piirien häviäminen ja kallistuminen, ja röntgenin siiryminen Joensuun Tikkamäelle. Kumpikaan asia ei kerro positiivisesta kehityksestä. Se, että palvelut järjestetään Tuupovaaraan vankemmalla taloudellisella pohjalla, ei näy kyläläisten arkielämässä. Väki ikääntyy ja kylä hiljenee, viimeisetkin virikkeet ovat karanneet monelta tavoittamattomiin. Siinäkö on Suomen maaseudun kehityssuunta? Mielestäni ei, jos teemme arvovalintoja haja-asutusalueiden ihmisten hyvinvoinnin säilyttämiseksi. Omaehtoiset virikepiirit takaisin, maaseutuelinkeinojen kehittäminen bioenergian ympärille ja sukupolven vaihdosten aktiivinen tukeminen ovat keinoja maaseudun elinvoiman säilyttämiseen.

Lauantaina olin Joensuun torilla kovassa pakkasessa, mutta ei siellä väkeä ruuhkaksi asti riittänyt. Poliittiset puheet eivät kylmänä aamuna kansaa kiinnostaneet ja ymmärrän sen kyllä täysin. Itsekin hankin siltä reissulta flunssanpoikasen, vain vannoutuneimmat kampanjantekijät jaksavat värjötellä torilla yli 20 asteen pakkasessa.

Sunnuntaina rakennettiin Kämäräisen Matin kanssa linnunpönttö Ralvis-messuilla ja hienosti Matti hommasta suoriutui. Minä olin lähinnä laudanpitelijä ja kommentoija. Molemmilta kyllä meni rystyset rikki siinä touhussa, eli on tätä kampanjaa jo rystyset verillä vedetty. Leikki sikseen, iloisella mielellä tilaisuudesta toiseen olen mennyt ja vastaanotto on ollut positiivista. Olen aistinut tilaisuuksista sen, että ihmiset hyväksyvät minut. Eri asia on, realisoituuko se hyväksyntä ääniksi.

Polvijärven tupailta oli piristävä poikkeus aikaisempiin. Tilaisuuden keski-ikä oli reippaasti alle 30 vuotta. Talossa oli nimittäin lapsia peuhaamassa yhteensä kuusi kappaletta. Naapurin ja talonväen tenavat. Vanhemmat olivat puolestaan minun ikäisiäni ihmisiä, joten meillä oli paljon yhteistä kokemuspiiriä, mistä virittelimme mielestäni oikein hyvää poliittista keskustelua. Oli mukava keskustella Polvijärven kunnalliselämää tuntevien kanssa Polvijärven ja Tohmajärven asioista, vertailla niitä ja vaihtaa kokemuksia. Oikein onnistunut tilaisuus. Kiitos vielä kerran järjestäjille.

Tällä viikolla alkuviikosta hoitelen ilmoitusasioita, viikon loppupuolella tilaisuudet taas lisääntyvät. Ladulle aion lähteä sunnuntaina, Tohmajärvellä hiihdetään perinteinen laturetki. Toivottavasti flunssa ei pahene, eikä pakkanen kiristy.