Outin arkea

Maanantai-iltana minulla oli oma tilaisuus Salokylän koulun pihapiirissä olevalla kylätalolla. Paikalla oli tuttuja vuosien varrelta, entiset opettajat, naapureita ja tietenkin kummivanhemmat. Mukava oli olla tuttujen keskellä. Kummisetä muisteli minun olleen kovatahtoinen jo pienenä. Kun isoveli tuli hakemaan kyläpaikasta kotiin, olin huutanut ja potkinut kovasti vastaan. Onneksi en muista tuollaista sopimatonta käytöstä, olen varmaan ollut uhmaikäinen. Poliittinen keskustelu polveili menneiden muistelusta tämän päivän asetelmiin ja kovasti haastavana pidettiin Keskustan kolmen kansanedustajan tavoitetta. Mutta mahdollisena. Keskustalla on hyvä lista ja valovoimaiset ehdokkaat,
kovasti saavat muut töitä tehdä yhdessäkin tämän listan voittaakseen.

Orastava flunssa kääntyi kovaksi nuhaksi, onneksi ei kuumetta nostanut. Tiistaina kävin tutustumassa sanomalehti Karjalaiseen työn puolesta. Tikkalan koulun 3-6 oppilaat päättivät sanomalehtiviikon teeman käymällä Karjalaisessa tutustumiskierroksella. Mahdolliset tulevaisuuden toimittajat pääsivät kurkistamaan sanomalehden arkipäivään. Minustakin piti toimittaja tulla, mutta elämä vei toisaalle. Mielenkiintoista oli katsoa tämän päivän lehdentekoa, minä olen aikoinani seisonut taittajan kanssa taittopöydän ääressä suunnittelemassa sivujen ulkonäköä. Silloin vedettiin linjaa ja mehiläisvaha tuoksui. Ajat ovat muuttuneet ja olen tainnut vähän vanheta, kun voin tällä tavalla muistella miten silloin ennen toimittiin.

Onnin päivän kahvit nautittiin Kaivolla ja keskusteluissa tuli esille mm. eläkeläisten toimeentulo, ruoan arvonlisävero, perintöveroasiat, lapsilisät ja hoitajien jaksaminen hoitoalalla. Kaikkiin löytyy Keskustan linja vaaliohjelmasta. Nuha alkoi verottaa voimia, joten Uimaharjussa kävin vain esittäytymässä ja ajelin sitten kotiin lepäilemään. Loppukiri kampanjassa otetaan vielä ilmoittelun osalta. Sovitut tilaisuudet pyrin viemään kunnialla läpi taudista huolimatta. Vaaleihin on enää 18 päivää, todella vähän!

Mukavan tapahtumarikas viikonloppu takana. Perjantaina pidettiin Tikkalan seurojentalolla vaali-ilta, jossa itseni lisäksi oli mukana ehdokkaat Jaakko Hirvonen ja Kristina Kinnunen. Olimme suunnitelleet ohjelmaa puheiden kyytipojaksi (tietokilpailu ja sketsi) ja ilta olikin mukava. Keskustelu kulki kansainvälisistä asioista eläkeläisten lääkelaskuihin. Illassa tuli esille se, että lääkkeitä koskee maksukatto. Tarkistin asian sosiaali- ja terveysminiteriön sivuilta ja todella, kun lääkkeitä on ostettu yli 616 euron edestä, saa siitä eteenpäin lääkkeet 1,5 euron omavastuulla. Tämän varmaan tietävät kaikki kroonisista sairauksista kärsivät, mutta joillekin eläkeläisille tieto voi tuoda helpotusta lääkelaskuun. Maksukatto koskee yhtä sairautta varten määrättyä lääkettä, ei kaikkia eri sairauksiin vuoden aikana määrättyjä lääkkeitä.

Lauantaina olin Kesälahdella paikallisen kunnallisjärjestön tilaisuudessa. Kesälahden kylä oli väkeä täynnä, sillä siellä oli armeijan valatilaisuus. Kävin todella lämminhenkisen keskustelun perheiden hyvinvoinnista ja vanhemmuudesta erään paikallisen järjestöaktiivin kanssa. On aina ilo tavata samalla tavalla asioista ajattelevia ihmisiä. Tilaisuudesta jäi hyvä maku, Kesälahdelle on varmasti mukava mennä uudestaankin.

Laskiaiskunnuntaina oli oman kylätapahtuman vuoro. Se ei ollut vaalitilaisuus, vaan koko kylälle suunnattu laskiaistapahtuma. Martat ja Kyläyhdistys tarjosivat kahvit ja pullat, lapset laskivat mäkeä, grillikatoksella paistettiin makkaraa ja koulun tiloissa oli kirpputori. Tapahtumassa debytoi myös Tikkalan koulun oppilaiden oma Topsix-yhtye, joka esitti kolme hartaasti harjoittelemaansa kappaletta. Ehdoton huippu oli ihana Noitalinna Huraa!:n kappale Pikkuveli. Yhtyeessä on pianisti, kitaristi ja rumpali sekä kaksi laulajaa. Kaikki alakouluikäisiä. Plamen Dimov on heitä opettanut parin vuoden ajan, ja hienoja tuloksia on alkanut tulla.

Illalla vielä kävin koululla jättämässä ohjeet sijaiselle, joka astuu vastuuseen huomisaamusta lähtien. Itse keskityn nyt näihin vaalikiireisiin. Tapahtumia alkaa olla kalenterissa mukavasti, onneksi tiistait näyttävät vielä toistaiseksi vapailta. Se kun on se avantouinti-ilta täällä Tikkalassa. Kuulumisiin ja näkemisiin turuilla ja toreilla!

Lisäilin tuohon viereen kuvia viikonlopun Vanhasen vierailusta Joensuussa ja Kiteellä. Eli kurkkaa tuosta oikealta linkistä “kuvia eri tilaisuuksista, lisätty 12.2.” Lisää kuulumisia paremmalla ajalla.

Tämän viikon kun vielä jaksan töissä käydä ja kampanjaa painaa, niin ensi viikolla työkiireet hellittää. Jään vaalilomalle ja sitten on aikaa enemmän kirjoitella.

Tämän illan MLL:n tilaisuus jäi välistä pakkasongelmien takia. Perheessä on kaksi autoa, mutta toinen ei lähtenyt käyntiin ja lasten harrastukset vaativat sen ainoan yhteistyöhön suostuvan auton. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla Juha Miedon ajatuksia lasten asioissa, mutta ehkä joku toinen kerta.

Olen kuullut isompien sisarusten kertomana tarinan itsestäni ja Juha Miedosta. Liperissä on pidetty joskus 60-70-lukujen taitteessa Suomenmestaruushiihdot. Nuori Mieto oli siellä ja hiihtäjät yöpyivät perheissä. Mieto oli meillä yötä ja minä olen kuulemma istunut hänen sylissään. Olisin käynyt kysymässä muistaako hän minua. Pitäneekö koko tarina paikkansa. Isäni oli jokatapauksessa Kurikan Ryhdissä vaikuttaneen Arvo Hietikon sotakavereita ja lapsuudesta muistan, että muutaman kerran kesälomareissu suuntautui pohjanmaalle Arvo Hietikkoa tapaamaan.

Eilen oli OAJ:n tilaisuus eduskuntavaaliehdokkaille (hirveä yhdyssana), ja kiitettävän paljon ehdokkaita eri puolueista oli paikalle saapunutkin. Keskustelu oli laajaa ja monipuolista. Miten paljon siitä sitten kuulijat irti saivat, jäänee arvoitukseksi. Tilaisuudesta yli tunti meni pelkkiin linjapuheenvuoroihin ja esittelypuheenvuoroihin.

Jostain syystä en pidä poliittisista tenteistä esim. televisiosta katsottuna. Keskustelijat joutuvat kilpailemaan koko ajan puheenvuoroista, kiistämään, perustelemaan salamannopeasti ja puhuvat päällekkäin. Minulle katsojana tulee vain kiukkuinen olo katsoessa moista meuhkarointia. Tiedän, että jotkut taas nauttivat taistelusta, itse en miellä politiikkaa sanallisen paremmuuden taistelukentäksi. Ajatuksille pitäisi antaa aikaa ja tilaa, mutta sehän ei tämän päivän salamatentteihin sovi, joissa verbaalit ja nopeaälyiset alfayksilöt hallitsevat tullen mennen aikaa ja tilaa. Minun sympatiani ovat aina sen hiljaisimman puolella, joka kyllä puheenvuoroja pyytää, mutta dominoivilta kanssakilpailijoilta ei sitä saa, eikä kilttinä ja hyvin kasvatettuna kehtaa toisia keskeyttää. Sellaisilla reppanoilla ei vain taida olla jakoa politiikan julkisuuspelissä, siellä vaaditaan röyhkeyttä. Valitettavasti.

Varoitus: Tämä blogimerkintä ei tule sisältämään yhtään politiikkaa, ainoastaan muistoja ja musiikkia.

Olen syntynyt -60- luvulla, elin lapsuutta -70-luvulla ja nuoruutta -80-luvulla. Hassisen Kone voitti rockin Suomenmestaruuden, kun olin Liperin yläasteen 8. luokkalainen. Kavereiden samettiliiveihin ilmestyi hakaneuloja ja rintanappeja, osa kulki tukka tötteröllä etelävaltioiden lippu takin selkään tikattuna. Elettiin punkkareden ja diinareiden vuosikymmentä. Teddy and the Tigers- ja Straycats-fanit paheksuivat Juicea, Tuomari Nurmiota, Pelleä ja tietysti Hassisen Konetta. Itse kallistuin enemmän jälkimmäisten kuuntelijaksi, vaikka pukeutumiseen ja hiusmuotiin ei musiikki koskaan yltänyt. Hassisen Koneen nouseminen oli silloin kova juttu. Alangon veljekset olivat vähän niin kuin tuttuja, soitettiinhan sitä sentään samassa musiikkiopistossa ja joskus puhallinorkesterin harjoituksissa saattoi törmätä niin Petriin kuin Ilkkaan. Ismosta kuuli vain juttuja, mutta lähes tuttu siitä huolimatta. Hassisen Kone hajosi ja tilalle tuli Sielun Veljet. Emil Zatopek oli kyllä hurja, mutta niin pitikin olla. Musiikin piti olla sellaista, ettei sitä äidin kanssa kuunneltu. Sielun Veljiltä jäi monta klassikkoa: Peltirumpu, Tiskirätti, Aina nälkä, Kanoottilaulu ja monet muut. Nyt oma esikoinen kaivelee isin ja äidin levyhyllystä kyseisen bandin vinyylejä ja ihmettelee, mitähän musiikkia tämäkin on. 80-luvulla tuli kierrettyä myös Veljien keikoilla. Saattaa jostain laatikon pohjalta löytyä itse kehitettyjä mustavalkokuvia keikoista. Bändi oli kiitollinen kuvattava vahvojen kontrastien takia. Valoshow oli näyttävää.

Nyt varhaisen keski-iän kynnyksellä Sielun Veljien levy pomppaa listaykköseksi. Otteita Tuomari Nurmion laulukirjasta on tanakkaa asiaa, vaikka äänitys on tapahtunut jo toistakymmentä vuotta sitten. Keikkojen huippuhetkiä oli se, kun Siekkarit esittivät jonkun Nurmion kappaleen coverina. Viiniä! Malja marttyyreille oli oma suosikkini. Ja nyt nuo kaikki kappaleet ovat samalla levyllä! Tämähän on fanin täyttynyt päiväuni. Huda hudaa!

Terveisiä Tampereelta,

Keskusta avasi kampanjansa näyttävästi Tampereen Pakkahuoneella, olin mukana henkeä nostattamassa, kuten Hesarin kuvasta näkyy. Vaalilause “Vähän kuin itseäsi äänestäisit” tuntuu toimivalta, me ehdokkaat olemme tavallisia suomalaisia, joilla on suomalaiset arvot. Jokaisesta löytyy keskustalaisuutta, kun tarkkaan katsotaan. Suurin osa suomalaisista haluaa huolehtia heikommista, kunnioittaa perheiden valinnanvapautta, pitää huolta ympäristöstä, kannustaa yrittämään ja ymmärtää että vapauteen liittyy vastuu. Toisin sanoen ajattelee keskustalaisittain.

Kaiken kaikkiaan Tampere oli hyvä kokemus. Mennen tullen automatkalla vaihdettiin kyytiläisten eli toisten ehdokkaiden kanssa kuulumisia ja kokemuksia.

Yövyin ystäväperheen luona, heitä tapaan pari kertaa vuodessa. Tapaaminen on aina jollakin tapaa juhlahetki. Olemme perheen äidin kanssa tunteneet jo yläasteelta lähtien. Vuosien varrella yhteiset puheenaiheet ovat muuttuneet opiskelun, seurustelun, perheen perustamisen ja lasten kasvamisen kautta oman ammatin haasteisiin. Olemme kasvaneet aikuisiksi ja toistemme arjessa aina peilataan myös omaa elämää. Olen rikas, kun minulla on näin pitkään mukana pysyneitä ystäviä.

Tampere myös antoi virtaa omaan vaalityöhön. Taustaryhmälläni on suunnitteilla iltamat, tupailtoja, ystävänpäivä- ja laskiaistapahtuma. Tässä vasta alkua.

Tavataan tilaisuuksissa, toreilla ja tuvissa, jutellaan elämästä ja tehdään yhdessä maailmasta parempi paikka. Ja muistakaa, että ääni Keskustalle on vähän kuin itseään äänestäisi.

Pakkanen tuli ja ilma selkeni. Eilen ja tänään on aurinko pilkistellyt. Lunta ei edelleenkään ole, mutta luistelemaan sentään pääsee. Suunnitelmissa on singahtaa lenkille aurinkoon pakkasesta huolimatta. Illalla on vaalimainontaan liittyviä kuvauksia, sinne sitten virkeänä ja raikkaana. Niinkuin nyt yli nelikymppinen voi olla.

Lapset ovat sairastelleet. Nuorimmainen kuumeilee ja yskii, ei ole ollut hoidossa keskiviikosta lähtien. Ekaluokkalainenkin oli tänä aamuna kuumeisen oloinen. Viikonlopun rauha sattui juuri sopivasti. Perheessämme isä on se, joka on kotona sairaan lapsen kanssa. Hän on puutarhayrittäjä, kesä on kiireistä sesonkia ja talvet hän kirjoittaa artikkeleita, kirjoja, sisältöjä nettisivuille ym kotona. Ja hoitaa samalla sairasta lasta. Itse voin olla töissä ja tiedän, että kotona on kaikki hyvin.

Vehviläisen Anu kirjoitti jossakin ehdokasnarsismista. Minulla on pieni aavistus siitä, mitä se mahdollisesti voisi tarkoittaa. Vaaleihin on vielä yli kaksi kuukautta, mutta silti omissa menemisissäni vaaleihin liittyvät tilaisuudet ajavat kaiken ohi. Perheessä on tapana sovitella menoja, tinkiä omista ja tehdä kompromisseja. Nyt oma kalenterini on ottanut ylivallan, puoliso sovittaa omat ja lasten harratusmenemiset omaan aikatauluunsa. Olen myös huomannut sen, että kotonaolostani leijonan osan vie lehtien lukeminen, nettikeskustelun seuraaminen, vaalikoneisiin vastaaminen, esittelyiden kirjoittaminen ja kaikenlainen ajan tasalla pysyttely. Aivan kuin elämä olisi nyt tästä kiinni. Kun tätä jatkaa kaksi kuukautta, mahtaa paluu tavalliseen arkeen kompromisseineen ja tinkimisineen olla kauhea. Ihan hirvittää. Liekö lievä vihjaus puolisolta, kun jääkappiin oli ilmestynyt Kuningatar-nimistä saunajuomaa. Hyvältä se kyllä maistui ja unikin oli syvää (yli 10 tuntia) viime yönä.

Toisaalta olen ajatellut niin, että nämä vaalit ovat nyt se pääjuttu tänä keväänä ja energia suunnataan siihen. Elämä vaalien jälkeen tulee kyllä. Harvoille ja valituille se tarkoittaa pätkätyötä Arkadianmäellä, suurimmalla osalla paluuta takaisin arkiseen rooliinsa. Sitten muistellaan haikeana aikaa, kun olin kansanedustajaehdokkaana. Mutta nyt iloista ilmettä ja auringosta nauttimaan!

Päivitin noita kotisivujani (www.outif.net) yhteydet-sivun kohdalta. Siellä on paikkakunnan tarkkuudella mainittu ne tilaisuudet, joissa aion olla mukana tammikuun aikana. Etusivun “Ajankohtaista kampanjassa”-linkki tuo samaiselle yhteydet-sivulle. Kannattaa myös klikata tuosta oikealta kuvasivut läpi, jos et ole ihan äsken niitä avannut. Olen joulun jälkeen ladannut sinne uusia kuvia ja järjestellyt vanhoja.
Jos jollakulla sattuu olemaan ylimääräistä rahaa, voi ne luovuttaa hyvään tarkoitukseen kampanjaani. Laitoin yhteydet-sivulle tukitilin numeron, ilmaiseksi kun noita mainoksia ei lehtiin saa. Ilmoitusten kalleutta voikin päivitellä. Jos aikoo tosissaan naamansa jokaisen tietoisuuteen ladata, rahaa voi pistää menemään kymppitonnien verran. Näkyvän kampanjan tekeminen nielee pohjattomasti rahaa, ja lopputulos ei silti ole taattu. Ajatuksiakin pitää olla. Oma rahallinen panokseni tulee olemaan pieni verrattuna ns. pääehdokkaiden mainontaan. Talouttani tämä projekti ei saa pilata, ja panos-tuotos suhde on oltava tolkullinen.

Kolmas päivittelyn aihe on tämä sää. Ollaan jo pitkällä tammikuussa, vettä sataa ja harmaata on. Minua ei lumen puute sinänsä hirveästi harmita, mutta tämä pimeys. Yksi aurinkoinen päivä kaiken muuttaa voi. Tai yksi hallayö, kuten vanha sanonta kertoo.

Kirjoittelin Karjalaisen vaalit sivujen alla olevaan blogiin mietteitäni Liperin lukion lakkauttamisesta. Jos kyseinen asia kiinnostaa, tervemenoa sinne.

http://vaalikone.karjalainen.fi/?BBoard[blog]=-1

Niin se pyörähti käyntiin vuosi 2007. Koulua on käyty pari päivää, vielä tosin joululomaa muistellessa. Pidettiin joululahjapäivä, lapset saivat tuoda yhden lahjan mukanaan koululle. 1-2 luokkalaiset tuovat vielä leluja joten tänään vietettiin lelupäivää. Kauko-ohjattavat autot, erilaiset pelit ja tyttöjen kampaustarvikkeet olivat kovassa käytössä viimeisillä tunneilla, eikä 5 tuntinen koulupäivä taatusti tuntunut kenestäkään liian pitkältä.

Vaalikiireet alkavat myös. Vaalikoneisiin vastailin eilen ja huomasin, ettei kannata lykätä vastaamista iltayöhön. Ajatus ei enää pelaa, sillä mielipide on oltava kaikkeen maan ja taivaan väliltä. Omat teemat on se alue, johon on helppo vastata, mutta ehdokkaalla on tietenkin oltava mielipide myös niistä asioista, jotka eivät niin tuttuja olisikaan. Ja lopulta ero samaa mieltä/eri mieltä vaihtoehdon välillä voi olla ihan pieni. Eli jos ehdokas on perustellut kantansa, kannattaa perustelut lukea, kaikki ei aina ole niin mustavalkoista.

Karjalainen on panostanut vaaleihin avaamalla nettiin Vaalit-sivuston. Siellä on ehdokkailla mahdollisuus pitää omaa blogia. Ajattelin keskittää sinne politiikkaan liittyvät artikkelit ja keskittyä tässä blogissa perheenäidin ja opettajan arkeen. Karjaisen sivustoilla on myös muiden ehdokkaiden blogeja, joten samalla voi käydä tutustumassa muihin vaihtoehtoihin. Osoite on www.karjalainen.fi.
Täällä jatkan tätä vapaa-aiheista jutustelua, eli kirjoittelen mitä milloinkin sattuu mieleen juolahtamaan tai mikä täällä arjessa on pysäyttänyt.

Olen muuten lisännyt kampanjanaloituskuvia ja Minä olen sivulta löytyy ns. virallinen kuva.