Outin arkea

Seuraavan tekstin paikallisyhdistyksen varapuheenjohtaja Matti Majoinen kirjoitti minulle ilmoittelua varten:

Kaikki peliin Keski-Karjalan puolesta!

Keski-Karjalassa on eletty useita vuosia niukkuuden aikaa. Valitettavasti niin monet uutiset ovat sisältäneet vain yritysten lomautuksia, supistuksia tai pahimmillaan tuotannon lopetuksia.

Jokaisessa kunnassa olemme äärimmilleen kamppailleet saadaksemme kuntataloutemme plusmerkkiseksi. Osa vaadittavista ratkaisuista on meidän itsemme päätettävissä , pääosa on ollut kuitenkin ” korkeammassa kädessä” eli valtion ja kuntien välisestä kustannusten jaosta.

Kansanedustaja Matti Väistö on tehnyt  5-kautta erinomaista työtä Keski-Karjalan ja samalla koko Pohjois-Karjalan eteen.

Hänen työlleen tarvitaan nyt keskustalaista jatkajaa samalta seutukunnalta , – henkilö, joka tuntee alueen mahdollisuudet ja vahvuudet, alueen ihmiset ja heidän tarpeensa.

Näissä vaaleissa tarvitsemme todella eduskuntaan Keski-Karjalan puolestapuhujaksi aidon henkilön, sellaisen, joka tuntee pienen ihmisen ja perheen arjen, henkilön, joka tuntee myös kuntien tämänpäiväisen talousahdingon.

Outi Forsblom on monessa yhteydessä korostanut Keski-Karjalan yhteistyön tärkeyttä  ja välttämättömyyttä. Keskustan Tikkalan paikallisyhdistyksen puolesta voin ylpeänä esitellä kaikille henkilöille Keski-Karjalassa yhdistyksemme puheenjohtajaa – meidän Outia valittavaksi eduskuntaan.

Matti Majoinen,

Everstiluutnantti evp, Tikkalan paikallisyhdistyksen varapuheenjohtaja

Tätä se on elämänmakuisimmillaan: pienin oksennustaudissa ja kaikki muutkin vähän puolikuntoisia. Kuka nuhassa, kellä kurkku kipeänä. Taisteluväsymys vaivaa koko perhettä ja silloin on hyvä hellittää omaakin tahtia. Vatsatauti on herkästi tarttuvaa laatua, koko ajan odottelen kenellä alkaa seuraavaksi mahassa kiertää. Kyllä tämän kampanjan politikoinnit on politikoitu. Toritapaamiset kierrän läpi, mikäli terveen kirjoissa olen. Muuten kampanja päättyy ilmoitteluun. Huomenna Karjalaisen liite ja lauantaina ilmot Koti-Karjalassa ja Karjalaisessa. Sunnuntaina vielä viimeinen ilmoitus Karjalaisessa. Se on sitten siinä. Vaalivalvojaiset pidän kotona, toivottavasti ilman ämpäreitä.

Ehdokkaat ovat pitäneet kampanjan huipennuksiaan. Vehviläisellä oli Carelia-sali täynnä kuulemassa Petri Laaksosta, Reijonen tanssitti Kareliassa sunnuntaina.

Oman kampanjani huipennus hiipi salakavalasti yllättäen maanantaina Värtsilässä. Paikallisyhdistys piti vuosikokoustaan, jonka jälkeen sain esittäytyä ja kertoa omista teemoistani. Paikalla oli n. 10 henkeä, heidän joukossaan everstiluutnantti Matti Majoinen Onkamosta, poliisi Matti Partanen Kaurilasta ja opettaja Juhani Hartikainen Tikkalasta, kaikki jo eläkkeellä työelämästä. Kampanja-ajan ehdottomasti sykähdyttävin kokemus oli heidän laulama Jaakko Tepon Hilima ja Onni. Kolme komeaa miestä, elämänkokemuksen kyllästämillä kumeilla bassoilla loivat haikean kuvan maaseudun muuttumisesta konelypsyn ja kynsilakan aikaan. “Hajanaisten kenkies lotinaa navetalta kuule enää en”… Voiko tuon vahvemmin kaipausta ilmaista? Voi Onni Laukkanen, minkä teit. Jaakko Tepon sanoitukset ovat rautaa ja paranevat joka kuuntelukerralla. Tämä samainen miestrio esitti harmonikan säestyksellä muitakin lauluja jotka tukivat sopivasti puhettani. Kodin kynttilät, On suuri sun rantas autius ja viimeisenä komea Partasen karaokeversio Mustalaisruhtinattaresta jätti hyvän maun suuhun tästä kampanjasta, huipennusta kerrakseen.

Illan keskustelu keskittyi Venäjän tilanteeseen ja Niiralan kehittämiseen. Paikalla olleiden voimalla todettiin, että tavaraliikenne ja sen lisääminen voisi olla se Niiralan kehittymisen alkusysäys. Rajan pintaan on houkuteltava yrityksiä, joille on hyötyä sijainnista. Turha on yrittää kilpailla kaupallisilla palveluilla lähikaupunkien kanssa.

Vaikka henkinen huipennus on kampanjassa jo koettu, ei fyysistä kampanjointia ole tarkoitus vielä lopettaa. Tiistaina aion olla pari tuntia Joensuun kävelykadulla, perjantaina Kiteen torilla ja lauantaina Joensuun torilla. Sovitut sisätilaisuudet on pidetty, seuraavaksi jalkaudutaan turuille ja toreille. Töihinkin jo palasin, joten toreille ehtii vasta iltapäivästä. Ja pitäisihän sitä äänestämässäkin käydä jossain välissä. Huomenna on viimeinen ennakkoäänestyspäivä, taitaa jäädä oman äänen antaminen varsinaiselle vaalipäivälle. Silloin voi hyvillä mielin todeta, että ihan kuin itseään äänestäisi.

Keskustan ehdokasnaiset olivat eilisen päivän kiertueella. Ensin oltiin Kiteellä Kupiaisella, seuraavaksi Joensuun kävelykadulla ja osa vielä jatkoi sieltä Valtimolle. Itse palasin kahden tilaisuuden jälkeen kotiin hiihtolomalaisten pariin.

Kiteellä oli todellinen väenpaljous. Tarjosimme kahden tunnin aikana reilusti yli 200 kupillista kahvia karkkien ohella. Ilmiset tulivat juttelemaan, kertoivat käyneensä äänestämässä ennakkoon ja olipa muutama lapsi nimmareiden keruureissullakin. Eilen tuli ensimmäisen kerran sellainen tunne, että saatan saada muutaman äänen enemmän, kuin tunnen ihmisiä tässä maakunnassa. Hyvältä tuntui erään kannattajakseni julistautuneen naisen huoli syömisistäni, hän olisi ollut halukas tarjoamaan ruokaa vaalityön näännyttämälle ehdokkaalle. Tuollainen vilpitön huolenpito liikuttaa kyynisten kyräilijöiden maailmassa.

Pikkuhiljaa minulle alkaa valjeta tämä kampanjoinnin arki: pitää tehdä itsensä tutuksi kaikille, vaikka itse ei kaikkia opi tuntemaan. Tämän viikon ilmoittelu näyttää tehneen tehtävänsä. Tiistainahan ilmestyi puolikas liite Karjalaisessa ja keskiviikkona iso ilmoitus Koti-Karjalassa. Ilmoittelua on tarkoitus jatkaa samaan malliin vaalipäivään asti.

Joensuun kävelykadulla ei räntäsateessa väkeä tungonkseen asti ollut, mutta sielläkin tuli sama tunne vastaan, ihmiset olivat jo hajulla siitä, kuka olen. Erityisesti jäi mieleen naapurimaakunnasta ollut mies, joka kehui Pohjois-Karjalan ehdokaslistaa maan kauneimmaksi. Kiitimme miestenkin puolesta.

Tänään suuntaan Tohmajärven vaalikahvilaan entiselle kirjakaupalle ja sen jälkeen Kämäräisen Matin kanssa Liperin kirkonkylälle nokipannukahveita tarjoamaan. Noissa ulkotilaisuuksissa on se huono puoli, että tämä kaksi viikkoa sitten alkanut nuha ei pääse kunnolla parantumaan.

Hyvän olon sunnuntai kääntyi sitten mokailun maanantaiksi. Ei mitään pahaa mokaa, mutta kuitenkin harmittava kömmähdys. Olin illaksi menossa tupailtaan Kontiolahdelle ja olin kirjannut itselleni alkamisajan väärin. Eli olin tunnin myöhässä liikenteessä. Toisekseen eksyin ja jouduin soittelemaan tupaillan isännältä lähempiä ajo-ohjeita. Väki perillä oli kyllä ymmärtäväistä ja hyväntahtoista, mutta itseltäni meni pasmat sen verran sekaisin, etten mielestäni pystynyt antamaan parastani paikalla olleille. Onneksi ilta ei minun varassani ollut, pääesiintyjä oli kansanedustaja Eero Reijonen, jota ihmiset olivat pääasiassa tulleet tapaamaan. Illan keskusteluissa sivuttiin PARAS-hanketta, kaivoslakia ja ministerikysymystä, johon Reijonen antoi kysyjille vastauksen. Tavoite on saada Pohjois-Karjalaan ministeri ja kieltämättä Reijonen läpimennessään on vahva ehdokas valtioneuvostoon. Mutta ei ainoa. Vehviläisellä on varmasti myös sanansa sanottavana, mikäli hän menee läpi näissä vaaleissa. Eli meissä ehdokkaissa pohjaa riittää ministeriöihin asti.

Kampanjan aikana olen oppinut käyttämään netin karttaohjelmia apuna perille löytämisessä. Kansalaisen karttapaikkaan olen syöttänyt tupaillan osoitteen ja ylimalkaiset ajo-ohjeet mieleeni painettuna olen luottanut siihen, että tiet ja osoitteet on merkitty maastoon. Tiet ovatkin mutta talojen numerot ovat joskus vähän hakusessa. Maanantaihin mennessä olen joka paikkaan löytänyt ilman neuvovaa paikanninta. Ja aion löytää loputkin vaalitilaisuuksien pitopaikat.

Tiistai-iltana oli Leinovaaran vuoro Kiteellä ja siellä olimme kansanedustaja Hannu Hoskosen kanssa. Hannun kanssa kiertäessä olen huomannut, että hänessä on karismaa, joka tulee parhaiten esiin tupailloissa. Juttua riittää ja hauskoja tarinoita kaupanpäälle. Ihmiset kokevat Hannun läheiseksi kansamieheksi, ymmärrän kyllä hänen kannatuksensa. Kiertueella Hannun kanssa on ollut hauskinta, tosin kaikkien ehdokkaiden kanssa en ole tilaisuuksia pitänyt.  Leinovaarassa keskustelut sivusivat edelleen Keski-Karjalan sosiaali- ja terveyshanketta, Puhoksen voimalaitoshanketta, jonka tiimoilta erityistä närää herätti eteläsuomalaiset valittajat. Kohtuuttomaltahan se tuntuu, että satunnaiset mökkiläiset pystyvät jarruttamaan tämän suuruusluokan voimalaitoshanketta. Puhos tarvitsee energiansa ja jätteenpoltto paikanpäällä olisi myös ympäristön kannalta kestävämpi ratkaisu kuin sen kuskaaminen halki Suomen Riihimäelle. Puhoksen teollisuusalueen nykyiset voimalaitokset alkavat tulla tiensä päähän, olisi järkevää rakentaa yhteinen uusi viimeisimmällä tekniikalla varustettu laitos, päästäisi niistä entisistä savupiipuista eroon.

Tämä sunnuntai oli hyvä päivä. Aamusta kampesimme ystäväperheen äidin ja kahden lapsen kanssa Tohmajärven laturetkelle. Hiihdettiin Kemien liikuntahallilta Akkalaan kolmen aikuisen ja kolmen lapsen kanssa. Sää oli pilvinen ja tyyni, keli oli luistava nuoskakeli. Vaalikampanjaa teimme ladullakin sen verran, että hiihdimme mainosliivit päällä. Eihän tuo tuntunut ketään pahasti häiritsevän, iloisia ilmeitä useimmilta sai osakseen, kun joukkomme ladulla eteni. Hiidon jälkeen tieni erkani Ruppovaaraan kahvitilaisuuteen ja sielläkin oli miellyttäviä yllätyksiä vastassa. Ensimmäisessä paikassa tarjottiin laturetken näännyttämälle ruokaa ja varsinaisessa vaalitilaisuudessa oli puolestaan mukana ilahduttavasti myös nuorempaa väkeä. Nuorin oli 8 kuukauden ikäinen. On erittäin hyvä asia, että nuoret perheet ja työssäkäyvät lähtevät mukaan poliittisiin tilaisuuksiin ja toimintaan. Ruppovaaran parasta antia oli tutustuminen Kiteen kaupunginvaltuutettuun ja kokemuksien vertailu näiden kahden naapuruksen kesken. Totesimme, että kirjastoautoyhteistyö on ollut hyvä esimerkki onnistuneesta palveluiden yhdistämisestä. Laatu nousi ja kuntakohtainen hinta laski. Tohmajärven kirjastoauto kiertää Kiteellä ja Tohmajärvellä, henkilökunta on Kiteeltä. Kirjastoauton valikoima laajeni ja henkilökunta on ammattitaitoista. Tämä on pieni asia kuntien taloudessa, mutta aika merkittävä periaatteellinen juttu. Kaikki paikalla olleet olimme Keski-Karjalan yhteistyön kannattajia. Kovasti myös kannustin paikalla olleita viemään sanaa tuttaville, lapsille, naapureille ja muille äänestämisen tärkeydestä. Alhaiset äänestysprosentit antavat viestiä siitä, ettei meille ole kovin tärkeää se, kuka asioista pääsee päättämään. Pohjois-Karjalan tulevaisuuden tekijät valitaan kahden viikon päästä, eikä ole yhdentekevää, keitä he ovat.

Onnistuneen kahvitilaisuuden jälkeen jäi vielä aikaa kotona perheen pienimpien kanssa rakennella lumilinnoja ja -luolia. Hauskaa hommaa, ja väsyttävää. Illan kruunasi vielä vohvelikestit. Tällaisia päiviä voi sanoa kultaisiksi.

42 on muuten äänestysnumeroni, tulkoon sekin tässä mainittua. Täytän tänä vuonna 42 vuotta, helppo muistaa.

Eilen julkaistiin taloustutkimuksen gallup, jossa Keskusta on Suomen suurin puolue, nyt jo virhemarginaalia suuremmalla erolla seuraavaan. Kokoomus on saavuttanut SDP:tä. Keskustan kampanja on siis edennyt hyvin ja tulokset näkyvät. Vielä muillakin on loppukirin paikka, mutta kuten hiihtokisoissa, ero alkaa olla liian iso. Erityisen mielenkiintoinen tilanne on täällä Pohjois-Karjalassa. Pystyykö Keskusta yksin päihittämään demareiden ja vasemmistoliiton ryhmittymän ja pystyykö Kokoomuksen vaaliliitto ottamaan sen yhden paikan, joka heille näyttäisi olevan tulossa. Keskustan lista on hyvä, sen ovat kaikki myöntäneet. Olemme laajalla rintamalla tehneet hyvää vaalityötä. Ja meille annettu ääni tulee suoraan, ei ole vaaraa, että se vaaliliiton kautta menisi ei-toivottuun osoitteeseen. Tänään aukesi Tohmajärven vaalikahvila ja kävijöitä riitti kiitettävästi. Nyt tuntuu olevan noste alkamassa ja sehän tietää erinomaisen hyvää lopputulosta.

Oma ilmoituskampanja on alkamassa, ensi viikolla on luvassa jotain todella näyttävää. Ilmaista näkyvyyttä on tullut Kodin Pellervon jutussa, joka on tehty viime kesänä. Silloin en vielä tiennyt asettuvani ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin. Juttu ilmestyi helmikuun numerossa, ja se on kyllä huomattu. Monet ovat kehuneet. Ensi viikon Opettaja-lehdessä tulee myös olemaan kaikkien ehdolla olevien opettajien perustiedot. Vaikka kampanja on vielä loppukiriä vaille kesken, olen jo nyt tyytyväinen tuloksiin. Ihmiset ovat huomanneet ja ottaneet hyvin positiivisesti vastaan, minulla on tunne, että olen vakavasti otettava ehdokas. Se on hyvä tunne. Olen saanut sähköpostiviestejä, joissa on kannustettu ja luvattu äänestää. Nyt kirivaihe alkakoon, katsotaan mihin se riittää!

Maanantai-iltana minulla oli oma tilaisuus Salokylän koulun pihapiirissä olevalla kylätalolla. Paikalla oli tuttuja vuosien varrelta, entiset opettajat, naapureita ja tietenkin kummivanhemmat. Mukava oli olla tuttujen keskellä. Kummisetä muisteli minun olleen kovatahtoinen jo pienenä. Kun isoveli tuli hakemaan kyläpaikasta kotiin, olin huutanut ja potkinut kovasti vastaan. Onneksi en muista tuollaista sopimatonta käytöstä, olen varmaan ollut uhmaikäinen. Poliittinen keskustelu polveili menneiden muistelusta tämän päivän asetelmiin ja kovasti haastavana pidettiin Keskustan kolmen kansanedustajan tavoitetta. Mutta mahdollisena. Keskustalla on hyvä lista ja valovoimaiset ehdokkaat,
kovasti saavat muut töitä tehdä yhdessäkin tämän listan voittaakseen.

Orastava flunssa kääntyi kovaksi nuhaksi, onneksi ei kuumetta nostanut. Tiistaina kävin tutustumassa sanomalehti Karjalaiseen työn puolesta. Tikkalan koulun 3-6 oppilaat päättivät sanomalehtiviikon teeman käymällä Karjalaisessa tutustumiskierroksella. Mahdolliset tulevaisuuden toimittajat pääsivät kurkistamaan sanomalehden arkipäivään. Minustakin piti toimittaja tulla, mutta elämä vei toisaalle. Mielenkiintoista oli katsoa tämän päivän lehdentekoa, minä olen aikoinani seisonut taittajan kanssa taittopöydän ääressä suunnittelemassa sivujen ulkonäköä. Silloin vedettiin linjaa ja mehiläisvaha tuoksui. Ajat ovat muuttuneet ja olen tainnut vähän vanheta, kun voin tällä tavalla muistella miten silloin ennen toimittiin.

Onnin päivän kahvit nautittiin Kaivolla ja keskusteluissa tuli esille mm. eläkeläisten toimeentulo, ruoan arvonlisävero, perintöveroasiat, lapsilisät ja hoitajien jaksaminen hoitoalalla. Kaikkiin löytyy Keskustan linja vaaliohjelmasta. Nuha alkoi verottaa voimia, joten Uimaharjussa kävin vain esittäytymässä ja ajelin sitten kotiin lepäilemään. Loppukiri kampanjassa otetaan vielä ilmoittelun osalta. Sovitut tilaisuudet pyrin viemään kunnialla läpi taudista huolimatta. Vaaleihin on enää 18 päivää, todella vähän!

Ei kaupunkielämä ole kovin suuresti Öllölän arkea hetkauttanut, ainakaan tupaillan osallistujien mielestä. Ainoat esille tulleet muutokset olivat kansalaisopiston piirien häviäminen ja kallistuminen, ja röntgenin siiryminen Joensuun Tikkamäelle. Kumpikaan asia ei kerro positiivisesta kehityksestä. Se, että palvelut järjestetään Tuupovaaraan vankemmalla taloudellisella pohjalla, ei näy kyläläisten arkielämässä. Väki ikääntyy ja kylä hiljenee, viimeisetkin virikkeet ovat karanneet monelta tavoittamattomiin. Siinäkö on Suomen maaseudun kehityssuunta? Mielestäni ei, jos teemme arvovalintoja haja-asutusalueiden ihmisten hyvinvoinnin säilyttämiseksi. Omaehtoiset virikepiirit takaisin, maaseutuelinkeinojen kehittäminen bioenergian ympärille ja sukupolven vaihdosten aktiivinen tukeminen ovat keinoja maaseudun elinvoiman säilyttämiseen.

Lauantaina olin Joensuun torilla kovassa pakkasessa, mutta ei siellä väkeä ruuhkaksi asti riittänyt. Poliittiset puheet eivät kylmänä aamuna kansaa kiinnostaneet ja ymmärrän sen kyllä täysin. Itsekin hankin siltä reissulta flunssanpoikasen, vain vannoutuneimmat kampanjantekijät jaksavat värjötellä torilla yli 20 asteen pakkasessa.

Sunnuntaina rakennettiin Kämäräisen Matin kanssa linnunpönttö Ralvis-messuilla ja hienosti Matti hommasta suoriutui. Minä olin lähinnä laudanpitelijä ja kommentoija. Molemmilta kyllä meni rystyset rikki siinä touhussa, eli on tätä kampanjaa jo rystyset verillä vedetty. Leikki sikseen, iloisella mielellä tilaisuudesta toiseen olen mennyt ja vastaanotto on ollut positiivista. Olen aistinut tilaisuuksista sen, että ihmiset hyväksyvät minut. Eri asia on, realisoituuko se hyväksyntä ääniksi.

Polvijärven tupailta oli piristävä poikkeus aikaisempiin. Tilaisuuden keski-ikä oli reippaasti alle 30 vuotta. Talossa oli nimittäin lapsia peuhaamassa yhteensä kuusi kappaletta. Naapurin ja talonväen tenavat. Vanhemmat olivat puolestaan minun ikäisiäni ihmisiä, joten meillä oli paljon yhteistä kokemuspiiriä, mistä virittelimme mielestäni oikein hyvää poliittista keskustelua. Oli mukava keskustella Polvijärven kunnalliselämää tuntevien kanssa Polvijärven ja Tohmajärven asioista, vertailla niitä ja vaihtaa kokemuksia. Oikein onnistunut tilaisuus. Kiitos vielä kerran järjestäjille.

Tällä viikolla alkuviikosta hoitelen ilmoitusasioita, viikon loppupuolella tilaisuudet taas lisääntyvät. Ladulle aion lähteä sunnuntaina, Tohmajärvellä hiihdetään perinteinen laturetki. Toivottavasti flunssa ei pahene, eikä pakkanen kiristy.

Maanantai alkoi puolustusministerin matkassa Kiteellä. Kääriäinen ei yllättäen puhunutkaan paljon puolustuksesta, vaan keskittyi puheessaan yleisiin vaalitavoitteisiin. Puolustus kuitenkin puhutti ministerin lähdettyä ja paikallaolijoiden kesken todettiin, että aluelllinen puolustus on Suomelle elintärkeää. Yleisestä asevelvollisuudesta ei tule luopua, eikä palkka-armeijaa perustaa. Silloin alueellinen puolustusajattelu murtuu ja tilalle astuu strategisesti tärkeiden kohteiden suojaamiseen perustuva ideologia. Eli Suomeksi sanottuna elinkeino- ja väestökeskittymät. Mahtaako Pohjois-Karjala tuollaisessa ideologiassa olla puolustamisen arvoinen? Mielenkiintoinen kysymys on myös se, mitä vastaan pitää puolustautua. Naapurin epävakaa poliittinen kehitys vai terrorismi on se uhka, jota vastaan pitää varautua. Vai onko suurin uhka maailmanlaajuinen sosiaalisen eriarvoisuuden kasvaminen, josta mm. terrorismi nousee? Sosiaalista eriarvoisuutta vastaan taistellaan eri aseilla kuin puolustusvoimien aseilla, siksi Suomikin kantaa oman vastuunsa kehitysapupolitiikassa. Kehitysavun nostaminen 0,7 prosenttiin bkt:sta on kova tavoite, mutta siihen on pyrittävä.
Keskiviikkona ehdokaskiertue rantautui Kiteen Juurikkaan Tuulan pitopalveluun, jossa keskustelu sivusi bioenergiaa, työvoima- ja koulutuspolitiikka ja vähän juuri ilmestynyttä Kurosen kirjaakin. Kukaan paikalla olleista ehdokkaista ei tunnustanut lukeneensa sitä ja hyvä niin. Tällaista kirjallisuutta julkaistaan vain ja ainoastaan rahan toivossa, ja jos lukijat päättävät äänestää euroillaan, voisi kustantamisen kynnyskin vähän nousta. Joensuussa lehtitietojen mukaan oli keskiviikkoon mennessä myyty kyseistä “kaunokirjallista” tuotetta viisi kappaletta.

Torstaina oli tämän viikon toistaiseksi mielenkiintoisin kokous Rääkkylässä. Keski-Karjalan seutuvaltuusto kokoontui päättämään yhteiseen sosiaali- ja terveyshankkeeseen lähtemisestä. Keski-Karjalassa ollaan löytämässä yhteinen sävel palveluiden kehittämisen suunnasta, mutta Rääkkylän varauksellinen suhtautuminen yhteiseen hankkeeseen aikeuttaa epävarmuutta. Itse näen asian niin, että muut Keski-Karjalan kunnat ovat lähdössä yhteistyöhön palveluiden kautta, mutta Rääkkylä menisi jo pidemmälle, eli kuntaliitoksiin. Siihen ei henkistä valmiutta Kesälahdella ja Tohmajärvellä ole. Tämä hanke meidän on kuitenkin PARAS toteuttaa, sitä lakikin edellyttää. Toivottavasti Rääkkylän epäilyt omasta osallistumisesta hälvenevät ja päästään tekemään hartiavoimin töitä seutukunnan palveluiden turvaamiseksi.

Tänä aamuna “piipahdin” aamukahvilla Enossa sikäläisen kunnallisjärjestön tilaisuudessa. Siellä tuli terve muistutus meille ehdokkaille, että maataloutta tulisi nostaa enemmän puheissa esille. Totuushan on, että Keskusta puolueista varmimmin ajaa puhtaan lähiruoan ja elinvoimaisen maaseudun asiaa. Meistä Pohjois-Karjalan ehdokkaista yksi on maanviljelijä, mutta kaikilla juuret ovat tavalla tai toisella kiinni maaseudussa. Sieltä olemme henkisen perinnön saaneet ja niillä arvoilla asioita ajamme. Keinot, joilla maatalouden asioita ajamme, on kirjattu vaaliohjelmaan. Sieltä mm. löytyy 141-tuen jatkon ja Makeran turvaaminen, byrokratian vähentäminen ja lukuisia muita yksityiskohtaisia toimenpiteitä, joita Suomen Keskusta mahdollisissa hallitusneuvotteluissa ajaa.

Tänä iltana tiedossa vielä tupailta Öllölässä, joka nykyisin Joensuun kaupunkiin kuuluu. Toivottavasti siellä olisi tilaisuus kysellä toisinpäin, eli haluaisin tietää, miten öllöläläisten elämään kaupunkilaisuus on vaikuttanut.