Kylän juhlat pidetty
Nyt on sitten kylän omat kesätapahtumat vedetty läpi. Juhannuskokko poltettiin hyvissä olosuhteissa, rannalla oli satakunta ihmistä. Maailmanhistorian ainoat 12 Tikkala-lippistä menivät kaupaksi heti ja makkarannälkäisiäkin oli liikkeellä mukavasti. Eli hyvin meni kokon poltto. Kylän miehet pitivät pari iltaa ennen h-hetkeä kokkotalkoot. Kokkoon kootaan kaikenlaista joutavaa puutavaraa, vahoja puuveneitä ja risusavotan tähteitä. Roihu rakennetaan kelluvan lautan päälle ja hilataan järvelle odottamaan aattoiltaa. Sitten vaan nautitaan keskikesän juhlasta.
Maagisena päivänä 7.7.2007 Tikkalassa pidettiin Särkijärven ympäriajot. Ilmoittautuneita oli 53 kappaletta. Moottoripyöriä ja mopoja enemmistö. Oli muuten aika hieno näky, kun kaupan pihalta läksivät letkassa ajamaan isot ja pienet, niin pyörät kuin ihmisetkin. Olipa joukossa yksi tandempyöräkin. Ajoivat kovempaa kuin moni mopo. Itse lähdin viimeisenä polkupyörällä vingertämään ja tuntui, että kaikki hävisivät mutkaista tietä näkymättömiin. Kovakuntoisia olivat nämä Särkijärven kiertäjät. Säätkin meitä suosivat. Ukkoskuurot pieksivät maakuntaa etelässä ja pohjoisessa, mutta juuri Tikkala-Onkamo alueella ei satanut. Kaksi reipasta tätiä tuli Värtsilästä vartavasten polkupyörät peräkärryssä ja kovasti kehuivat tunnelmaa. Sanoivat tulevansa joka kesä, jos vain hengissä ovat. Tuohan merkitsee sitä, että tämä tapahtuma on järjestettävä vastakin. Potsipäivien yhteydessä on perinteisesti ollut Tikkalassakin jotakin ohjelmaa.
Seuraavaksi fiilistellään Ilosaari-viikonlopun läpi, tästä perheestä on Ilosaareen menossa porukkaa, mutta ketä, sitä ei vielä tarkkaan tiedä. Itse ajattelin käydä kuuntelemassa Ismo Alankoa perjantaina, mutta muuten ei festareille kova hinku ole.
Parin viikon päästä onkin sukujuhlien vuoro. Pidimme Tikkalan koululla Timon perheen kanssa bändileiriä ja tulokset olivat mykistäviä. Kyllä se vaan niin on, että kun nuorisolle antaa soittimet käteen, niin ne opettelee soittamaan mitä vaan. Paras biisi on se, jossa minä ja Timo emme ole ollenkaan mukana. Näin keski-ikäiselle tulee kyynel silmään, kun serkusporukka esittää Noitalinna Huraa!n säveltämän ja PMMP:n lämmittämän kappaleen Pikkuveli. Solistina 7-vuotias Maiju, jolla on 5-vuotias pikkuveli. “Pysy aina pikkuveljenä ja lintuna, älä koskaan miehisty…” Kyllä siinä kyynisinkin sielu herkistyy. Muuten listasta löytyy Dylania, Rolling Stonesia ja tietenkin Pohjois-Karjalan uusi maakuntalaulu, Pohjois-Karjala. Se esitetään, meni syteen taikka saveen, sehän on jo Timon tavaramerkki. Bändileiri oli voimauttava kokemus, vaikka kaikki harkat eivät ihan putkeen menneetkään. Siitä viikosta voi katsoa loman toden teolla alkaneen.
Loma-aika on jo tehnyt sen verran tehtäväänsä, että olen jaksanut palata työpaikalle siivoamaan kevään jälkiä. Suvivirren jälkeen en jaksanut ajatellakaan pöydän, saatikka kaappien siivoamista, mutta tänään vietin 8-tuntisen päivän koululla koluten kaikki kaapit ja laatikot läpi. Ja mukavaa oli. Sai tehdä yksin omassa rauhassaan keskittyneesti töitä. Vaikka kaikki kouluasiat palautuivat mieliin, ei ajatus uuden lukuvuoden alkamisesta tuntunut yhtään ahdistavalta. Onhan siihen tosin vielä kuukausi aikaa, mutta mukavalta tuntuu, että voimat alkavat hiljalleen palata. Ensi syksynä on taas uusi tilanne edessä, olen viimeiset 10 vuotta opettanut 1-2 luokkaa, mutta nyt aloitan 3-4 luokassa. Uutta on se, että kaikki oppilaat ovat tuttuja ennestään. Muutan myös luokkaa, joten siksi kaikki kaapit ja laatikot on syytä käydä läpi, jotta seuraajani entisessä luokassani saisi asettua siistiin ympäristöön ja tehdä makkaran mieleisekseen. On mielenkiintoista nähdä, miten kolmas opettaja työyhteisöömme sulautuu ja miten työpaikan dynamiikka muuttuu, kun henkilökunta lisääntyy. Itse olen tosi iloinen uudesta työtoverista, uusi ihminen tuo varmasti mukanaan uutta näkemystä ja potkua. Ja onhan meitä sitten useampi jakamassa työtaakkaa yhteisten juhlien osalta.
Vielä lopuksi Allu-koiran kuulumisia. Lirahtelut ja tipahtelut ovat vähentyneet, mutta eivät kokonaan loppuneet sisätiloissa, terrieri on terrieri vaikka voissa paistais ja en olisi ikinä uskonut miten oppivaisia ja älykkäitä tuollaiset pikkumakkarat voivat olla. Luulen, että meidän perheellämme on alkanut kaunis ystävyys pikkuisen Allu-koiran kanssa. Oikea sydänten murskaaja, kunhan pitää varansa, ettei siitä tule myös kuningasta. Allu on jo tehnyt ensi esiintymisensä julkisuudessa, heinäkuun Kotipuutarhalehdessä Allu kaivaa myyränkoloa.