Vihdoinkin loma
Paljon on aikaa kulunut sitten viime merkinnän. Opettajan hommassa viimeiset viikot kuluvat melkoisessa sumussa, lukuvuoden taakat painavat mielessä, lomaa odottaa jo kovasti. Kevään viimeisiä palavereja pidetään vanhempien kanssa ja arvioinnit painavat päälle. Ja aina on sellainen tunne, että paremmin ja paneutuneemmin olisi asiat voinut tehdä. Keväällä ainakin minulle iskee sellainen riittämättömyyden tunne ja toisaalta myös uupumus, sillä koko keho ja persoona on ollut täydellä teholla työssä lukuvuoden ajan. Opettajien pitkiä kesälomia kadehtiville voin sanoa, että henkilökohtaisesti kaksi kuukautta juuri juuri riittää henkiseen toipumiseen ja uuteen lukukauteen valmistautumiseen. Tähän lukuvuoteen omaan lisämausteensa toi tietenkin vielä eduskuntavaalit ja ehdokkuus.
Kaiken sulattamiseen menee muutama viikko kesäloman alusta. Menee aikansa ennen kuin mieli on valmis ottamaan vastaan uutta ja tulevaa. Tällä hetkellä kylätapahtumien järjestäminen nyt kesällä tuntuu vielä ikävältä velvollisuudelta, mutta kokemuksesta tiedän, että ajankohtien lähetessä sitä innostuu tarjoamaan mahdollisimman mukavia hetkiä lomalaisille ja kyläläisille. Tikkalassa poltetaan joka juhannus kokko kylän uimarannassa. Vaikka ohjelmaa ja sirkusta ei ole tarjolla, kerääntyy silti keskikesän kokkoa ihailemaan muutama sata henkeä. Grillikatokselle on pyritty kyläyhdistyksen toimesta jotakin tarjottavaa järjestämään ja seuraavan vuoden kokon sytyttäjästä on järjestetty arpajaiset. Eipä muuta, mutta silti vuosi toisensa jälkeen väkeä rantaan vaeltaa.
Helatorstaina meille muutti pieni suloinen koiranpentu nimeltä Allu. Allu on jackrussellinterrieri ja aivan lutunen hötkelö. Siivottavaa tosin riittää, on oikeastaan kummallista miten niin pienestä koirasta voi niin usein lirahdella ja tipahdella. Allu on jo pääsemässä julkkikseksi. Juha otti kuvia Kotipuutarha-lehteen Allusta myyränkolon kaivuussa. Tässä perheessä kukaan ei säästy julkisuudelta.
Tähän kesään kuuluvat kylätapahtumat ja sukujuhlat. Hyrskeen kesäkisat pidetään tänä vuonna syntymäkodissani Liperin Salokylällä. Kalmokankaalaiset ovat siis ohjelmavastuussa. Suunnitelmissa on sukubändin kokoaminen ja esiintyminen. Bändileiri alkaa juhannuksen jälkeen täällä Tikkalassa kahden perheen voimin. Timon ja minun perheiden musiikillisten lahjojen yhdistäminen tuottaa toivottavasti mykistävän lopputuloksen. Tanssi tätien kanssa kuuluu myös sukujuhlan ohjelmaan ja karaokeakin olisi tarkoitus vetää. Että ei tämä ihan toimettomuuden puolelle tämäkään kesä mene.