Outin arkea

Nyt työ on tehty. Jostakin syystä tulee liikuttunut olo. Kierretty on, ilmoituksia laadittu, liitteitä kasattu, siemeniä pussitettu ja jaettu. Se kaikki on tehty, mikä on osattu ja voitu. Näin loppua kohden toritilaisuuksissa oli paljon väkeä meitä kaikkia ehdokkaita tapaamassa, tunnelma oli kaikissa iloinen ja välitön. Ainakin omasta mielestäni. Ehkä liikutukseni lähde on loppua kohden lisääntyneet suoran tuen osoitukset. Olen saanut viimeisen vuorokauden aikana puolenkymmentä soittoa ja sähköpostia, joissa kannustetaan ja toivotetaan menestystä, olen kuulemma näiden ihmisten oma ehdokas. Kun saa tuntemattomalta tuollaisen viestin, ei voi sanoin kuvata miten hyvältä luottamus tuntuu. Luopuva kansanedustaja Matti Väistö kertoi Karjalaisen haastattelussa, että hän ei mielellään ota kunniaa itselleen saavutuksistaan, vaan toteaa, että on saanut olla mukana tekemässä hyviä asioista tässä yhteiskunnassa. Tuo osuu täsmälleen myös minun ajatusmaailmaani. Olen saanut olla mukana tekemässä oman elämäni kampanjaa hyvien ystävien kannustamana ja tukemana, tuoda esille teemojeni kautta elämänkokemusta ja huomata, että monella on samanlaisia ajatuksia. Tänä iltana minulla ei ole paineita, eikä mitään menetettävää. Päin vastoin, tästä illasta voi alkaa sellainen uusi vaihe minun elämässäni, jonka päämääränä on päästä toimimaan näiden minuun uskoneiden ihmisten puolesta aina eduskuntaan asti.

Sitä ennen jatkan lapsiperheen arkea. Vanhin poikamme on rippikoulussa, menemme hänen kanssaan kirkkoon. Iltapäivällä käymme mieheni kanssa äänestämässä ja illaksi kotiimme kokoontuu ystäviä ja kyläläisiä jännittämään vaalien tuloksia.

Tarjolla on kasapäin vohveleita!