Naistenpäivä
Keskustan ehdokasnaiset olivat eilisen päivän kiertueella. Ensin oltiin Kiteellä Kupiaisella, seuraavaksi Joensuun kävelykadulla ja osa vielä jatkoi sieltä Valtimolle. Itse palasin kahden tilaisuuden jälkeen kotiin hiihtolomalaisten pariin.
Kiteellä oli todellinen väenpaljous. Tarjosimme kahden tunnin aikana reilusti yli 200 kupillista kahvia karkkien ohella. Ilmiset tulivat juttelemaan, kertoivat käyneensä äänestämässä ennakkoon ja olipa muutama lapsi nimmareiden keruureissullakin. Eilen tuli ensimmäisen kerran sellainen tunne, että saatan saada muutaman äänen enemmän, kuin tunnen ihmisiä tässä maakunnassa. Hyvältä tuntui erään kannattajakseni julistautuneen naisen huoli syömisistäni, hän olisi ollut halukas tarjoamaan ruokaa vaalityön näännyttämälle ehdokkaalle. Tuollainen vilpitön huolenpito liikuttaa kyynisten kyräilijöiden maailmassa.
Pikkuhiljaa minulle alkaa valjeta tämä kampanjoinnin arki: pitää tehdä itsensä tutuksi kaikille, vaikka itse ei kaikkia opi tuntemaan. Tämän viikon ilmoittelu näyttää tehneen tehtävänsä. Tiistainahan ilmestyi puolikas liite Karjalaisessa ja keskiviikkona iso ilmoitus Koti-Karjalassa. Ilmoittelua on tarkoitus jatkaa samaan malliin vaalipäivään asti.
Joensuun kävelykadulla ei räntäsateessa väkeä tungonkseen asti ollut, mutta sielläkin tuli sama tunne vastaan, ihmiset olivat jo hajulla siitä, kuka olen. Erityisesti jäi mieleen naapurimaakunnasta ollut mies, joka kehui Pohjois-Karjalan ehdokaslistaa maan kauneimmaksi. Kiitimme miestenkin puolesta.
Tänään suuntaan Tohmajärven vaalikahvilaan entiselle kirjakaupalle ja sen jälkeen Kämäräisen Matin kanssa Liperin kirkonkylälle nokipannukahveita tarjoamaan. Noissa ulkotilaisuuksissa on se huono puoli, että tämä kaksi viikkoa sitten alkanut nuha ei pääse kunnolla parantumaan.