Outin arkea

Ei kaupunkielämä ole kovin suuresti Öllölän arkea hetkauttanut, ainakaan tupaillan osallistujien mielestä. Ainoat esille tulleet muutokset olivat kansalaisopiston piirien häviäminen ja kallistuminen, ja röntgenin siiryminen Joensuun Tikkamäelle. Kumpikaan asia ei kerro positiivisesta kehityksestä. Se, että palvelut järjestetään Tuupovaaraan vankemmalla taloudellisella pohjalla, ei näy kyläläisten arkielämässä. Väki ikääntyy ja kylä hiljenee, viimeisetkin virikkeet ovat karanneet monelta tavoittamattomiin. Siinäkö on Suomen maaseudun kehityssuunta? Mielestäni ei, jos teemme arvovalintoja haja-asutusalueiden ihmisten hyvinvoinnin säilyttämiseksi. Omaehtoiset virikepiirit takaisin, maaseutuelinkeinojen kehittäminen bioenergian ympärille ja sukupolven vaihdosten aktiivinen tukeminen ovat keinoja maaseudun elinvoiman säilyttämiseen.

Lauantaina olin Joensuun torilla kovassa pakkasessa, mutta ei siellä väkeä ruuhkaksi asti riittänyt. Poliittiset puheet eivät kylmänä aamuna kansaa kiinnostaneet ja ymmärrän sen kyllä täysin. Itsekin hankin siltä reissulta flunssanpoikasen, vain vannoutuneimmat kampanjantekijät jaksavat värjötellä torilla yli 20 asteen pakkasessa.

Sunnuntaina rakennettiin Kämäräisen Matin kanssa linnunpönttö Ralvis-messuilla ja hienosti Matti hommasta suoriutui. Minä olin lähinnä laudanpitelijä ja kommentoija. Molemmilta kyllä meni rystyset rikki siinä touhussa, eli on tätä kampanjaa jo rystyset verillä vedetty. Leikki sikseen, iloisella mielellä tilaisuudesta toiseen olen mennyt ja vastaanotto on ollut positiivista. Olen aistinut tilaisuuksista sen, että ihmiset hyväksyvät minut. Eri asia on, realisoituuko se hyväksyntä ääniksi.

Polvijärven tupailta oli piristävä poikkeus aikaisempiin. Tilaisuuden keski-ikä oli reippaasti alle 30 vuotta. Talossa oli nimittäin lapsia peuhaamassa yhteensä kuusi kappaletta. Naapurin ja talonväen tenavat. Vanhemmat olivat puolestaan minun ikäisiäni ihmisiä, joten meillä oli paljon yhteistä kokemuspiiriä, mistä virittelimme mielestäni oikein hyvää poliittista keskustelua. Oli mukava keskustella Polvijärven kunnalliselämää tuntevien kanssa Polvijärven ja Tohmajärven asioista, vertailla niitä ja vaihtaa kokemuksia. Oikein onnistunut tilaisuus. Kiitos vielä kerran järjestäjille.

Tällä viikolla alkuviikosta hoitelen ilmoitusasioita, viikon loppupuolella tilaisuudet taas lisääntyvät. Ladulle aion lähteä sunnuntaina, Tohmajärvellä hiihdetään perinteinen laturetki. Toivottavasti flunssa ei pahene, eikä pakkanen kiristy.

Maanantai alkoi puolustusministerin matkassa Kiteellä. Kääriäinen ei yllättäen puhunutkaan paljon puolustuksesta, vaan keskittyi puheessaan yleisiin vaalitavoitteisiin. Puolustus kuitenkin puhutti ministerin lähdettyä ja paikallaolijoiden kesken todettiin, että aluelllinen puolustus on Suomelle elintärkeää. Yleisestä asevelvollisuudesta ei tule luopua, eikä palkka-armeijaa perustaa. Silloin alueellinen puolustusajattelu murtuu ja tilalle astuu strategisesti tärkeiden kohteiden suojaamiseen perustuva ideologia. Eli Suomeksi sanottuna elinkeino- ja väestökeskittymät. Mahtaako Pohjois-Karjala tuollaisessa ideologiassa olla puolustamisen arvoinen? Mielenkiintoinen kysymys on myös se, mitä vastaan pitää puolustautua. Naapurin epävakaa poliittinen kehitys vai terrorismi on se uhka, jota vastaan pitää varautua. Vai onko suurin uhka maailmanlaajuinen sosiaalisen eriarvoisuuden kasvaminen, josta mm. terrorismi nousee? Sosiaalista eriarvoisuutta vastaan taistellaan eri aseilla kuin puolustusvoimien aseilla, siksi Suomikin kantaa oman vastuunsa kehitysapupolitiikassa. Kehitysavun nostaminen 0,7 prosenttiin bkt:sta on kova tavoite, mutta siihen on pyrittävä.
Keskiviikkona ehdokaskiertue rantautui Kiteen Juurikkaan Tuulan pitopalveluun, jossa keskustelu sivusi bioenergiaa, työvoima- ja koulutuspolitiikka ja vähän juuri ilmestynyttä Kurosen kirjaakin. Kukaan paikalla olleista ehdokkaista ei tunnustanut lukeneensa sitä ja hyvä niin. Tällaista kirjallisuutta julkaistaan vain ja ainoastaan rahan toivossa, ja jos lukijat päättävät äänestää euroillaan, voisi kustantamisen kynnyskin vähän nousta. Joensuussa lehtitietojen mukaan oli keskiviikkoon mennessä myyty kyseistä “kaunokirjallista” tuotetta viisi kappaletta.

Torstaina oli tämän viikon toistaiseksi mielenkiintoisin kokous Rääkkylässä. Keski-Karjalan seutuvaltuusto kokoontui päättämään yhteiseen sosiaali- ja terveyshankkeeseen lähtemisestä. Keski-Karjalassa ollaan löytämässä yhteinen sävel palveluiden kehittämisen suunnasta, mutta Rääkkylän varauksellinen suhtautuminen yhteiseen hankkeeseen aikeuttaa epävarmuutta. Itse näen asian niin, että muut Keski-Karjalan kunnat ovat lähdössä yhteistyöhön palveluiden kautta, mutta Rääkkylä menisi jo pidemmälle, eli kuntaliitoksiin. Siihen ei henkistä valmiutta Kesälahdella ja Tohmajärvellä ole. Tämä hanke meidän on kuitenkin PARAS toteuttaa, sitä lakikin edellyttää. Toivottavasti Rääkkylän epäilyt omasta osallistumisesta hälvenevät ja päästään tekemään hartiavoimin töitä seutukunnan palveluiden turvaamiseksi.

Tänä aamuna “piipahdin” aamukahvilla Enossa sikäläisen kunnallisjärjestön tilaisuudessa. Siellä tuli terve muistutus meille ehdokkaille, että maataloutta tulisi nostaa enemmän puheissa esille. Totuushan on, että Keskusta puolueista varmimmin ajaa puhtaan lähiruoan ja elinvoimaisen maaseudun asiaa. Meistä Pohjois-Karjalan ehdokkaista yksi on maanviljelijä, mutta kaikilla juuret ovat tavalla tai toisella kiinni maaseudussa. Sieltä olemme henkisen perinnön saaneet ja niillä arvoilla asioita ajamme. Keinot, joilla maatalouden asioita ajamme, on kirjattu vaaliohjelmaan. Sieltä mm. löytyy 141-tuen jatkon ja Makeran turvaaminen, byrokratian vähentäminen ja lukuisia muita yksityiskohtaisia toimenpiteitä, joita Suomen Keskusta mahdollisissa hallitusneuvotteluissa ajaa.

Tänä iltana tiedossa vielä tupailta Öllölässä, joka nykyisin Joensuun kaupunkiin kuuluu. Toivottavasti siellä olisi tilaisuus kysellä toisinpäin, eli haluaisin tietää, miten öllöläläisten elämään kaupunkilaisuus on vaikuttanut.

Mukavan tapahtumarikas viikonloppu takana. Perjantaina pidettiin Tikkalan seurojentalolla vaali-ilta, jossa itseni lisäksi oli mukana ehdokkaat Jaakko Hirvonen ja Kristina Kinnunen. Olimme suunnitelleet ohjelmaa puheiden kyytipojaksi (tietokilpailu ja sketsi) ja ilta olikin mukava. Keskustelu kulki kansainvälisistä asioista eläkeläisten lääkelaskuihin. Illassa tuli esille se, että lääkkeitä koskee maksukatto. Tarkistin asian sosiaali- ja terveysminiteriön sivuilta ja todella, kun lääkkeitä on ostettu yli 616 euron edestä, saa siitä eteenpäin lääkkeet 1,5 euron omavastuulla. Tämän varmaan tietävät kaikki kroonisista sairauksista kärsivät, mutta joillekin eläkeläisille tieto voi tuoda helpotusta lääkelaskuun. Maksukatto koskee yhtä sairautta varten määrättyä lääkettä, ei kaikkia eri sairauksiin vuoden aikana määrättyjä lääkkeitä.

Lauantaina olin Kesälahdella paikallisen kunnallisjärjestön tilaisuudessa. Kesälahden kylä oli väkeä täynnä, sillä siellä oli armeijan valatilaisuus. Kävin todella lämminhenkisen keskustelun perheiden hyvinvoinnista ja vanhemmuudesta erään paikallisen järjestöaktiivin kanssa. On aina ilo tavata samalla tavalla asioista ajattelevia ihmisiä. Tilaisuudesta jäi hyvä maku, Kesälahdelle on varmasti mukava mennä uudestaankin.

Laskiaiskunnuntaina oli oman kylätapahtuman vuoro. Se ei ollut vaalitilaisuus, vaan koko kylälle suunnattu laskiaistapahtuma. Martat ja Kyläyhdistys tarjosivat kahvit ja pullat, lapset laskivat mäkeä, grillikatoksella paistettiin makkaraa ja koulun tiloissa oli kirpputori. Tapahtumassa debytoi myös Tikkalan koulun oppilaiden oma Topsix-yhtye, joka esitti kolme hartaasti harjoittelemaansa kappaletta. Ehdoton huippu oli ihana Noitalinna Huraa!:n kappale Pikkuveli. Yhtyeessä on pianisti, kitaristi ja rumpali sekä kaksi laulajaa. Kaikki alakouluikäisiä. Plamen Dimov on heitä opettanut parin vuoden ajan, ja hienoja tuloksia on alkanut tulla.

Illalla vielä kävin koululla jättämässä ohjeet sijaiselle, joka astuu vastuuseen huomisaamusta lähtien. Itse keskityn nyt näihin vaalikiireisiin. Tapahtumia alkaa olla kalenterissa mukavasti, onneksi tiistait näyttävät vielä toistaiseksi vapailta. Se kun on se avantouinti-ilta täällä Tikkalassa. Kuulumisiin ja näkemisiin turuilla ja toreilla!

Lisäilin tuohon viereen kuvia viikonlopun Vanhasen vierailusta Joensuussa ja Kiteellä. Eli kurkkaa tuosta oikealta linkistä “kuvia eri tilaisuuksista, lisätty 12.2.” Lisää kuulumisia paremmalla ajalla.

Tämän viikon kun vielä jaksan töissä käydä ja kampanjaa painaa, niin ensi viikolla työkiireet hellittää. Jään vaalilomalle ja sitten on aikaa enemmän kirjoitella.

Tämän illan MLL:n tilaisuus jäi välistä pakkasongelmien takia. Perheessä on kaksi autoa, mutta toinen ei lähtenyt käyntiin ja lasten harrastukset vaativat sen ainoan yhteistyöhön suostuvan auton. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla Juha Miedon ajatuksia lasten asioissa, mutta ehkä joku toinen kerta.

Olen kuullut isompien sisarusten kertomana tarinan itsestäni ja Juha Miedosta. Liperissä on pidetty joskus 60-70-lukujen taitteessa Suomenmestaruushiihdot. Nuori Mieto oli siellä ja hiihtäjät yöpyivät perheissä. Mieto oli meillä yötä ja minä olen kuulemma istunut hänen sylissään. Olisin käynyt kysymässä muistaako hän minua. Pitäneekö koko tarina paikkansa. Isäni oli jokatapauksessa Kurikan Ryhdissä vaikuttaneen Arvo Hietikon sotakavereita ja lapsuudesta muistan, että muutaman kerran kesälomareissu suuntautui pohjanmaalle Arvo Hietikkoa tapaamaan.

Eilen oli OAJ:n tilaisuus eduskuntavaaliehdokkaille (hirveä yhdyssana), ja kiitettävän paljon ehdokkaita eri puolueista oli paikalle saapunutkin. Keskustelu oli laajaa ja monipuolista. Miten paljon siitä sitten kuulijat irti saivat, jäänee arvoitukseksi. Tilaisuudesta yli tunti meni pelkkiin linjapuheenvuoroihin ja esittelypuheenvuoroihin.

Jostain syystä en pidä poliittisista tenteistä esim. televisiosta katsottuna. Keskustelijat joutuvat kilpailemaan koko ajan puheenvuoroista, kiistämään, perustelemaan salamannopeasti ja puhuvat päällekkäin. Minulle katsojana tulee vain kiukkuinen olo katsoessa moista meuhkarointia. Tiedän, että jotkut taas nauttivat taistelusta, itse en miellä politiikkaa sanallisen paremmuuden taistelukentäksi. Ajatuksille pitäisi antaa aikaa ja tilaa, mutta sehän ei tämän päivän salamatentteihin sovi, joissa verbaalit ja nopeaälyiset alfayksilöt hallitsevat tullen mennen aikaa ja tilaa. Minun sympatiani ovat aina sen hiljaisimman puolella, joka kyllä puheenvuoroja pyytää, mutta dominoivilta kanssakilpailijoilta ei sitä saa, eikä kilttinä ja hyvin kasvatettuna kehtaa toisia keskeyttää. Sellaisilla reppanoilla ei vain taida olla jakoa politiikan julkisuuspelissä, siellä vaaditaan röyhkeyttä. Valitettavasti.

Helppo osoite nettitelevisioon.

Varoitus: Tämä blogimerkintä ei tule sisältämään yhtään politiikkaa, ainoastaan muistoja ja musiikkia.

Olen syntynyt -60- luvulla, elin lapsuutta -70-luvulla ja nuoruutta -80-luvulla. Hassisen Kone voitti rockin Suomenmestaruuden, kun olin Liperin yläasteen 8. luokkalainen. Kavereiden samettiliiveihin ilmestyi hakaneuloja ja rintanappeja, osa kulki tukka tötteröllä etelävaltioiden lippu takin selkään tikattuna. Elettiin punkkareden ja diinareiden vuosikymmentä. Teddy and the Tigers- ja Straycats-fanit paheksuivat Juicea, Tuomari Nurmiota, Pelleä ja tietysti Hassisen Konetta. Itse kallistuin enemmän jälkimmäisten kuuntelijaksi, vaikka pukeutumiseen ja hiusmuotiin ei musiikki koskaan yltänyt. Hassisen Koneen nouseminen oli silloin kova juttu. Alangon veljekset olivat vähän niin kuin tuttuja, soitettiinhan sitä sentään samassa musiikkiopistossa ja joskus puhallinorkesterin harjoituksissa saattoi törmätä niin Petriin kuin Ilkkaan. Ismosta kuuli vain juttuja, mutta lähes tuttu siitä huolimatta. Hassisen Kone hajosi ja tilalle tuli Sielun Veljet. Emil Zatopek oli kyllä hurja, mutta niin pitikin olla. Musiikin piti olla sellaista, ettei sitä äidin kanssa kuunneltu. Sielun Veljiltä jäi monta klassikkoa: Peltirumpu, Tiskirätti, Aina nälkä, Kanoottilaulu ja monet muut. Nyt oma esikoinen kaivelee isin ja äidin levyhyllystä kyseisen bandin vinyylejä ja ihmettelee, mitähän musiikkia tämäkin on. 80-luvulla tuli kierrettyä myös Veljien keikoilla. Saattaa jostain laatikon pohjalta löytyä itse kehitettyjä mustavalkokuvia keikoista. Bändi oli kiitollinen kuvattava vahvojen kontrastien takia. Valoshow oli näyttävää.

Nyt varhaisen keski-iän kynnyksellä Sielun Veljien levy pomppaa listaykköseksi. Otteita Tuomari Nurmion laulukirjasta on tanakkaa asiaa, vaikka äänitys on tapahtunut jo toistakymmentä vuotta sitten. Keikkojen huippuhetkiä oli se, kun Siekkarit esittivät jonkun Nurmion kappaleen coverina. Viiniä! Malja marttyyreille oli oma suosikkini. Ja nyt nuo kaikki kappaleet ovat samalla levyllä! Tämähän on fanin täyttynyt päiväuni. Huda hudaa!

Huh huh,

Jännitti kovasti katsoa omaa olemusta Keskustan nettitelevisiosta, mutta kyllä se sen verran siedettävä oli, että kehtaa mainita täällä blogissakin. Eli Karjalaisen vaalit2007 sivun kautta pääsee Keskustan nettitelevisioon, jossa jokainen Pohjois-Karjalan ehdokas esiintyy minuutin ajan.  Kätevä juttu, kaikkina vuorokauden aikoina voi ehdokkaan nähdä livenä. Ei enää tarvitse raahautua edes vaalitilaisuuksiin.

Eli käykääpä katsomassa osoitteessa http://media.kooviis.fi/nettitelkkari_keskusta/