Outin arkea

Tänä aamuna maa oli valkoinen. Yön aikana satanut noin sentin kerros lunta muutti maisemaa valoisammaksi. Tämä syksy onkin ollut pimeydestä kärsivälle todella vaikea. Itse kärsin vuosittain kaamosväsymyksestä, voin vain kuvitella millaista on kunnon masennuksen kanssa taistelevilla. Päivät ovat olleet harmaata tihkua jo viikko kaupalla, eikä auringosta tietoakaan. Omaa pirteyttä kohotti kummasti syyslomalla tehty Turkin matka, mutta sen vaikutukset ovat alkaneet jo häipyä. Nyt ollaan kuin karhut pesässä, energiat säästöliekillä kärvistellään kirkasvalolampun hohteessa. Tätä jatkuu vielä pari kuukautta ja sitten alkaa päivä pidentyä ja valo lisääntyä.

Vielä pari päivää töitä ja sitten koittaa ansaittu joululoma. Pikkujoulut on pidetty ja niistä kunnialla selvitty. Jouluvalmistelut ovat vielä tekemättä, yhtään lahjaa en ole vielä hankkinut. Tuskanhikeä pukkaa ajatus mennä jouluruuhkaan kauppoihin, mutta kyllä kohtuullinen lahjamäärä kuuluu lapsiperheen jouluun. Itse aatto on rauhoittumisen aikaa, ollaan kotosalla ja toteutetaan omia jouluperinteitä. Niihin kuuluu kuusen haku (omalta tontilta) ja koristelu, aattoillan hartaus kappelissa, sauna ja hyvä illallinen. Ja tietysti se joulupukin vierailu, sitä lapset kovasti odottavat. Ainakin ne pienimmät. Jari Tervo määritteli tämän päivän lehdessä onnistuneen joulun: Luetaan, syödään ja välillä halaillaan. Eipä tuohon ole lisäämistä.