Lagotto Romagnolo Nucca

Lauantaina, 6.6., Mirja tuli hakemaan meitä Kemin kisoihin. 2 agilityrataa, tuomarina Eeva-Liisa Pohjanen. Tykkäsin tosi paljon hänen rataprofiileistaan. Niissä oli haastetta, mutta radat eivät olleet liian vaikean oloisia. Jouhevia. Sai antaa koiran mennä, eikä pitää koko ajan hyppysissä ja sehän sopii minulle:-)

Eka rata kulki suunnitelmien mukaan, mutta KEINU oli tosi hidas. Tämä oli kyllä pohjanoteeraus keinun suorituksessa! Tehtiin puhdas ratasuoritus, mutta aikaa paloi tuohon keinuun niin paljon, että meni yliajalle.

Toinen rata meni hylyn puolelle. Keinu jälleen tosi hidas. Keinun jälkeen piti mennä Aan alla olevaan putkeen, mutta en osannut ohjata, vaan koissu ampaisi Aalle - mikä ei sinällään mikään yllätys ollut! Mutta muutoin tämäkin rata pelitti hyvin!

Sunnuntaina, 7.6.,  Kipan ja Kiikin kanssa Kajaanin kisoin. 2 agilityrataa.

Ensimmäisen radan tuomaroi Mika Moilanen. Ihana rataprofiili! Alun kolmannesta esteestä kun selvisi, niin sitten sai antaa mennä. Tutustuin rataan siten, että Nucca irtoaa. Ja irtosihan se. Kolmannelle esteellä oli hiukka kökkövienti ja keinu oli jälleen hidas. Muuten koissu pinkoi just niin kuin olin suunnitellut. Olipa nautinto ohjata! Maalissa oltiin puhtaalla ratasuorituksella ja aika alittui yli 4 sek. Sijoitus 3 / 14.

Toinen rata oli Tuomo Pajarin käsialaa. Se jotenkin poikkesi niistä Tuomon radoista, joita muistelen menneeni:-) Tällä radalla löytyi kyllä kaikkea mahdollista: putket kontaktien alla ja lähes niissä kiinni, välistävetoja, takaakiertoja. Me selvitettiin ne paikat alussa, missä suurimmalla osalla tuli hylyt (ja niitä tuli hirveesti), mutta ongelmaksi muodostui putkesta ulostulo: Nucalla oli niin paljon enemmän vauhtia kuin oletin, niin olin ihan väärässä paikassa ohjaamassa seuraavlle takaahypylle. Epäonnistuin ja kaiken kukkuraksi hyppy oli minulta hukassakin. Onneksi Nucca valitsi kuitenkin loogisen hypyn, joten ei tullut kökköä. Mutta Nucalla jälleen hyvä vauhti eikä meno tökkinyt. Keinukin oli nopeampi - hidas kuitenkin.

Hyvän fiiliksen kisaviikonloppu! Kiitti Mirjalle, Kiikille ja Kipalle seurasta ja kyydeistä ja onnittelut tytöille koirineen onnistuneista suorituksista!

Ps. odottelen, että saan jossain vaiheessa Kajaanin eka radan videon, Jossu F on kuulemma videoinut:-)

Yksityisopetusta Mikolta. Aiheena oli kontakteille sinkoaminen (siis jos minun käskytys on ajoissa ja Nucca silti kontaktille menee) sekä niihin tökköpysähdyksiin paneutuminen.

Ensimmäisellä pätkällä (8 estettä) Aan edestä kääntyminen takaisinpäin putkelle. Ei mitään ongelmaa - kääntyi hyvin. Sitten tehtiin niin, että sama, mutta kääntymisen sijasta Aalle pitikin mennä ja siellä palkka. Jälleen hyvin. Tämän perään heti sama kuin ensimmäisellä kerralla ja jälleen sain kääntymään tosi hyvin eikä edes yrittänyt Aalle!

Toisessa pätkässä (12 estettä) piti kääntää Aan ohi vieressä olevalle hypylle ja siitä rata jatkui. Ensin niin, että Aalle mentiinkin ja siellä palkka. Ei ongelmia. Sitten niin, että Aalle ei menty (ei saanut tehdä valssia, jolla olisin voinut peittää hieman Aata) ja ei mitään ongelmia. Itse olin ensin liian varovainen ja varmistelin, mutta koissu toimi hyvin. Muutama toisto - ei ongelmia!

Kolmannessa pätkässä (4 estettä) oli puomi tyrkyllä ja mentiinkin puomin alla olevalle putkelle. Ei kertaakaan mennyt puomille, eikä edes hidastellut, suunta oli selvääkin selvempi putkelle:-) Ja minä en siis saanut olla peittämässä puomia.

Nämä oli sellaisia pätkiä, että tunsin kuinka sydän hakkasi, kun jännitin niin paljon noita kontakteja. Kun ajoitin käskytykset oikea-aikaisiksi, niin ei mitään ongelmia. Eli minun pitää muistaa, että koska Nucca on kuitenkin irtoava koira, niin sille pitää kertoa todella ajoissa mitä tehdä. Milloin minä tämän opin.

Ja niihin tökköpysähdyksiin paneutuminen: ei tullut yhtään tökkökohtaa joten niihin ei tarvinnut puuttua:-) Ja vauhti oli hyvä ja minä olin jännityksestä huolimatta hyvällä fiiliksellä! Treenikamuna oli Sari, joka ei ole nähnyt meidän treenivän, niin hänkin totesi, että kylläpä se Nucca meneekin lujaa:-)

Valtavan hyvät treenit. Tällaisia minun pitää saada itseni vuoksi, jotta luotan itseeni ja koiraan sekä opin käskyttämään ajoissa!

Kiitti Mikko tosi paljon!

Tiistain ryhmäharkat Activella. Rata pohjautui Asko Jokisen rataan, sisältäen 24 estettä. Oli kyllä haastava: tiukkoja käännöksiä, lähetystä, kontaktien edestä kääntymistä, pimeää putkikulmaa jne.

Olen todella tyytyväinen, että jo 2 esteeltä näkyi puomi ja putki ja niille ei menty vaan tiukka käntyminen. Olisin voinut vaikka vannoa, että en saa Nuccaa kääntymään vaan ampaisee jommalle kummalle edellisistä. Eipä ampaissut! Voiko tämä jopa tarkoittaa sitä, että ohjaukseni oli oikea-aikaista:-) 3 esteen jälkeen piti hakea pimeä putkensuu ja lähitienoolla kulkusuunnassa oli pituus, A ja toinen putki. Kaksi kertaa meni Aalle ja kerran pituudelle. Ne muut “miljuunat kerrat” sain menemään juuri oikeaan putkeen. Tällaiset putkisydeemit vaatii toistoja. Keinu oli todella hyvä! Pujottelu tökkäs pari kertaa, kun leikkasin ihan typerästi. Täytyy kuitenkin treeniä näitä “mun typeriä leikkauksia”, jotta Nucca kestää nekin. Voi koira parka, kun se joutuu kestämään minulta jos vaikka mitä:-)

Hyvää oli:

* puomin edestä kääntyminen
* Aan alla olevan putken hakeminen - tiukka painotus putki-sanalle
* pussi suoritettiin lujaa
* slalomin kautta puomin hakeminen (puomi tavallaan yksi osa slalomia) ja puomilta takaisinpäin kääntyminen putkelle puomin alla

Treeniä, treeniä:
* pimeät putkensuut
* putkilta tiukat kääntymiset (edelleen)
* kontaktien ohitukset
* “mun typerät leikkaukset” pujossa

Ai niin, eihän me nollana tätä rataa saatu tehtyä. Homma katkesi esteelle 17: kääntyi suureksi hämmästyksekseni putkelta takaisin…

Luettuna näyttää, että meillähän on homma luisunut ihan käsistä tässä harkassa, mutta ei suinkaan. Paljon oli hyvää ja asenne piti ja vauhtia oli.

pientä sepostusta Nokian (30. - 31.5.) kisareissusta:

Lauantaiaamuna Sari ja Tiina tulivat hakemaan meitä ja auton nokka kohti Nokiaa. Siellä 4 starttia, tuomarina Johanna Nyberg.

No huh huh hellettä!

Nyt on niin väsy, että ei oikein tahdo muistaa mitä viikonlopun aikana tapahtui ja miten kaikki meni, mutta jos tähän jotain:

Lauantain eka rata: siellä tuli taas niitä “kökköjä” ja kun ensimmäinen tuli, niin minä tunsin kuinka mulla alkoi keittämään, mutta yritin pitää itseni kurissa ja käskyttää kunnolla. Tulos maalissa puhdas rata yliajalla. Radalla oli pitkillä väleillä slalom ja tämä meni meillä ihanasti: tän - oik - tän -oik -tän. Hemmetti kun niitä kökköjä ei olisi tullut, niin kuinkahan olisi sijoituttu, kun nytkin olimme sijalla 6 / 30.

Toinen rata lähti lapasesta jo kakkosesteen jälkeen. Nucca oli ihan varmasti rekisteröinyt jo lähdössä A-esteen ja kun kakkosesteeltä piti kääntyä takaisinpäin, niin koissu jäi seisomaan alahuuli törröllään, että en tule sinne, kun A on tuolla… Sain sen sitten sieltä mukaani ja tehtiin tarvittava hyppy ja kepit ja sitten oltiinkin jo taas Aata päin ja sinne se meni. Ei olisi pitänyt mennä, mutta meni kuitenkin. Ei auttanut maammelaulutkaan! Tehtiin A ja jatkettiin siitä mihin jäätiin ja tottakai hyvä rata loppuun asti.

Lauantai-iltana olin aika huonolla fiiliksellä, sillä mua ottaa niin päästä nuo kökköpysähdykset. Niinkään ei harmita väärille esteille ampaisut, mutta että se pysähtelee. Itketti sisäisesti.

Sunnuntaina olin jälleen oma itseni ja ajattelin, että uusi päivä ja uudet kisat.

Sunnuntain eka rata oli kyllä aikamoinen juoksurata. Alku oli mulle jännityksen paikka, sillä kepit ja A oli vierekkäin ja koira piti saada kepeille. Ja niihin se sujahti tosi upeasti. Tämä meni läpi ilman kökköpysähdyksiä! Eilen Nucca veti keinun täysin läpi ja kun se on muutenkin meillä niin hidas, niin tällä radalla se olikin sitten tosi hidas. Luulin, että tulee sieltä pois. Hiipi, pysähty, hiipi, mutta saatiin suoritettua kuitenkin. Keinun jälkeiselle hypylle meinasi tulla kökkö, mutta onneksi ei. Sieltä puomille, jota luuli keinuksi! Mutta kun huomasi, että onkin puomi, niin ei mitään ongelmaa. Lopussa oli pyörittelyä, kaikki onnistui, jopa jaakotus. Tulos maalissa puhdas rata, mutta tuosta keinusta johtuen yliajalle. Hemmetin keinu - aina jotain. Mutta ennenkaikkea olen iloinen, että ei tullut niitä seisomisia! Sijoitus 6 / 31!!

Toinen rata meni hylyiksi jo alkuunsa: Vein 3 -hypylle mukamas sylkkärillä, mutta kääntyikin hypyn jälkeen väärään suuntaan kuin tarkoitin, niin lennosta uusi ratasuunnitelma. En osannut hahmottaa kunnolla missä on 4-hyppy. Sen sain vielä tehtyä, mutta homma kostautui vitoshypylle. Meni ohi. En alkanut korjaamaan vaan jatkettiin kutosesteeltä. Sitten taas mentiin ihan kivasti. Tottakai. Yksi kökköpysähdys kuitenkin tuli - grrrrrr.

Minä haluan nuo kökköpysähdykset pois ja alahuuli pois törröasennosta!. Nimittäin uskon, että kunhan niitä ei radoille tule, niin ne puhtaat nollat on täysin mahdollisia.

Sunnuntaina joka tapauksessa se lauantain jälkeinen ällöfiilis oli poissa:-)

Mietin vaan, että mihin me oikeastaan yllettäisiinkään ilman noita kökköjä jos (tässä siis jossitellaan) nytkin olimme noinkin korkealla:-)

Kiitti Sarille ja Tiinalle oikein mukavasta reissuseurasta. Kotona olimme maanantaiaamuna klo 03.30. Nyt on hiukka väsy, mutta ei valiteta. Tämä väsy on itse hankittua.

Mikon vetämät viikottaiset ryhmäharkat. 26 esteen rata pohjautui Anders Virtasen rataan.

Aluksi pari vallinnaista ratapätkää. Valitsemani pätkät onnistuivat loistavasti. Ensimmäisessä pätkässä halusin vahvistuksia aloitukseen. Jätin Nucan ja siirryin itse kauemmas, ja koissun piti osata mennä suoraan mun mielestä hankalasta putkikulmasta sisään, putkelta heivautus (puhun heivautuksesta, kun minähän silleen hutasemalla heivauttelen, vippaus lienee oikea muoto) vasemmalle muurille ja sieltä tiukka kääntyminen oikealle, puomille. Vaikeus: aivan puomissa kiinni putki. Tämä onnistui joka kerta, ei mitään ongelmia puominkaan hakemisessa.

Toisessa pätkässä suoralta putkelta tiukka kääntyminen, kun putkesta näkyi suoraan puomi. Sain tämänkin joka kerta tosi hyvin onnistumaan. Jihaa!

Sitten koko rata kahteen kertaan.

Ensimmäisellä kerralla oli kyllä melkoinen esitys.Kielto hypyltä, lähti pujotteluun kun ei olisi pitänyt, kääntyi pituudelta ihan eri suuntaan jne. En ollut tarpeeksi kartalla ohjauksesani.

Toisella kerralla olin jotenkin sisuuntunut itselleni. 26 esteen rata selvittiin yhdellä kiellolla (esteellä 18)!

Nucalla oli hyvä vauhti ja minullakin asenne pysyi vaikkakin sössimistä tuli eka radalla.

Tällä kertaa palkat joka kerta kontakteilla ja pujossa.

Hyvät treenit - kiitti Mikko.

Tässäpä muutama kuva sunnuntain Lee Gibsonin tuomaroimasta 0-radan maalisuorasta

Kiitos Juha Lehtikankaalle kuvista. Näistä todellakin välittyy tunnelma!

“Jihaa - sinne se etenee!”

Nucca: “lopettais tuo mamma jo ton kiljumisen - käy korviin!”

“What a feeling”

“We are so happy:-) “

OKK:n kisat, sunnuntai 24.5.2009. Tuomarina englantilainen Lee Gibson.

Eka rata hypäri. Oli melkoinen juoksurata. Alku oli hyppy-hyppy-kepit-hyppy (ja suoraan putki minne ei menty). Menin aloittamaan tuon 4. hypyn takaa.  Kyllä minulla sydän pampatti, että saankohan koissun tekemään ne kepit siinä välillä, mutta ei mitään ongelmaa ja mikä ajansäästö minulle. Radalla tuli minulta pari tiukkaa kiljumista, mutta meno oli ihan sujuvaa. Tulos 0 ja -2,43 alle ihanneajan!

Toka rata agilityrata. Alku hyppy-puomi-hyppy-putki. Menin puomin jälkeiselle hypylle vastaanottamaan ja aah, mikä puomin kontakti! Yhdessä hyppykuviossa en ehtinyt kunnolla tekemään valssia ja Nucca ajautui selän taakse. Ehdin jo miettiä, etä miten se poispäinkääntö tehdään… Onneksi muisti palautui ja sain takaakierron onnistumaan poispäinkäännön avulla. Putkelta ulostuloon olisi pitänyt jäädä odottamaan ja jatkaa siitä yhdessä matkaa. Otin liikaa etäisyyttä ja oli täysin pysähdyksissä oleva tilanne ja Nucca teki myös tökköpysähdyksen putken ja hypyn väliin. Tähän olisi kyllä voinut kiellon antaa, mutta eipä tuomari antanut. Aikaa kului, aikaa kului! Loppurata sujuikin tosi mallikkaasti, jopa keinu. Tulos maalissa puhdas ratasuoritus, mutta ajasta 1,74. Se meni tuohon epäonnistuneeseen valssiin sekä siihen tökköpysähdykseen.

Arvatkaa onko mulla mahtava fiilis. Agilityhyllykirous on väistynyt ainakin hetkeksi. Sarille kiitos, kun otit kirouksen hetkeksi haltuusi:-)

Coutsille iso kiitos, kun olit tukemassa hieman “hullujakin” aloitusvalintoja

Haluan esittää suuret kiitokset kaikille tsemppaajille sekä yleisölle mahtavan tunnelman luomisesta, kun tulimme maaliin! Näköjään eläydyitte yhtä paljon kuin minäkin!

Ja kuulin, että oltiin toivottu, että joku olisi kuvannut meidän hyppiksen - kyllä se on kuvattu. Saan sen varmaan jolloinkin.

Odottakaas, kun saan jossain vaiheessa laitettua muutaman tunnelmakuvan maaliintulosta:-)

Annetaan hyvään kotiin agility hylkykirous. Ihan ilmaiseksi sen saisi pois täältä varjostamasta kisojamme. Se on kyllä asustanut meillä niin kauan, että vaikeaa on luopua, mutta jos hyvä koti löytyy, niin silloin on parempi, että se lähtisi meiltä….Puhun siis kirouksesta, en koirasta

Kokkolassa, 21.5. kisaamassa, tuomarina Sari Mikkilä.

Tykkäsin tosi paljon hänen radoistaan. Ei tarvinnut pitää koko ajan koiraa lähellä ja sehän sopii minulle:-)

Molemmilta radoilta hyl. Nucan vauhti ja tekemisen halu oli kyllä todella hyvää ja minun asenne, se piti hylyistä huolimatta.

Molemmilla radoilla hylyt putken jälkeiseen kääntymiseen (näistähän olen puhunut moneen kertaan treenien jälkeen) eli meni putkesta näkyvälle esteelle. Täysin omat ohjaus- / ajoitusvirheet.

Ensimmäisellä radalla kökkö paikka välistävetoyrityksessä, kielto. Olin niin kaukana, että olisi kannattanut vaihtaa lennosta ohjaussuunnitelma pyöritykseksi - olisi ehkä onnistunut. Keinu tosi hyvä ja lähti siitä niin lujaa, että koska olin luullut ehtiväni pidemälle kuin ehdin ja siksi em. kohta meni mun mielestä kököksi.

Toka radalla yhdenlainen “pirkko-aloitus” onnistui hyvin ja vauhdilla, mutta sitten tulikin tämä putkelta kääntyminen. Lähdin liikkeelle liian aikaisin ja Nucca ei tiennyt missä olen vaan ampaisi putkelta näkyvälle esteelle (joka oli vielä kaikenlisäksi lempparieste A). Hemmetti, että olin tollo, kun minulla ei ollut mitään kiirettä edes! Hyvä, kun Nucca ei jää seisoskelemaan vaan hakee esteitä! Tehtiin Aa ja sen jälkeen menin jatkamaan rataa siitä miten rata oikeasti jatkuikin. Keinu hitaampi kuin eka radalla, tässä vedätin, eikö kestä oikein keinulla vedätystä? Välillä tuli toinenkin hyl, sillä sylkkäri onnistui ja lähdin leikkaamaan takana, niin Nucca lähti liikkeen mukaan ja väärä pää putkesta. Teki jälleen just niin kuin ohjasin. Tämän jälkeen alkoikin 6 esteen (muuri - rengas - pussi - hyppy - hyppy - hyppy) loppukäyrä (ilmakuvana muodosti jonkinmoisen loivan S-muodostelman. Tutustuessa menin ensin niin, että liikuin koko tuon käyrän, mutta sitten tajusin, että en tule ehtimään vaan käskytän vaan ja katson mitä tapahtuu. Riski oli pussin jälkeinen hyppy, sillä siellä oli vierekkäin kaksi hyppyä. Laskin sen varaan, että kun olen keskempänä kenttää ja käskyllä eteen - eteen ja lopussa vasen, niin hyvällä lykyllä toimii. JA SE TOIMI! Minä olin kentällä jossain, kun Nucca oli jo maalissa:-) Taisi olla parhaimpia ja rohkeimmin ohjattuja loppuja mitä olen ikinä tehnyt. Mutta jos olisi ollut nolla alla, niin olisin kyllä tuossa säästänyt valtavasti aikaa. Fiilis oli aivan loistava!

Kiitti Sarille matkaseurasta ja onnittelut nollastanne!

28 esteen rata.

Ensin sai treenia valitsemiaan pätkiä. Tein aluksi 7 esteen pätkän, missä aloitin Aan loppuosalta hyppykuviooon, mitä kokeilin pyörittämällä sekä siten, että yliolanotto tulisi Aan jälkeen. Tämä oli parempi tässä pätkätreenissä, mutta käytännössä radalla ei toimisi, kun en ehtisi tekemään tuota yliolanottoa. Pyörittäminen tuntui jotenkin hitaammalta, mutta toimiva oli sekin. Tämän hyppykuvion jälkeen lähetys kepeille (jihaa!) ja lähetys pituudelle (pituuden jälkeen putki suoraan edessä, sinne ei saanut mennä) ja kokeilin ensimmäistä kertaa käskyä “käänny”. Wau, toimi, Nucca kääntyi tosi hyvin eikä edes vilkaissut putkea. Kääntymisen jälkeen peruuttelin ja minua päin hyppy ja ohjaus koiraan nähden takaahypylle ja siitä keinulle. Tämä onnistui joka kerta hyvin.

Toinen valitsemani pätkä jatkui siitä mihin edellinen päättyi (keinu) ja tällä pätkällä tuli “leijeröintiä” ja eteenmenoa. Tässä lähetys suoraan putkeen ja kääntyminen oikealle (putken edessä oli hyppy). Tällaisiin pitäisi keksiä se oikea käskytysmuoto, jolloin putkelta kääntyminen tapahtuisi ilman kaarroksia. Eli putkelta kääntymistreeniä lisää ja lisää ja nimenomaan käskytyksen oikea-aikaisuutta.

Video ratapätkistä:

http://personal.inet.fi/koti/lagotto/videot/01kooste190509.wmv

Lopuksi kahteen kertaan koko rata. En saanut tehtyä nollana. Irtoamiset oli hyviä ja Nucca toimi kuten ohjasinkin. Hylyt tuli mm. siitä, että en ollut kääntämässä tarpeeksi ajoissa suoralta putkelta ja Nucca hyppäsi edessä olevan hypyn. Teki kuten ohjasinkin sieltä kaukaa eli huusin hyppy, kun piti sanoa tänne-hyppy!

Koko radalla pujottelut oli nopeita! Pituuden jälkeinen kääntyminen onnistui, mutta ennen keinua oleva “takaahyppy” -ohjaus jäi huolimattomaksi (olisi pitänyt kääntää hieman kroppaa) ja Nucca hyppäsi sen ihan suoraan ilman takaakiertoa.

Radalla pääsin käyttämään myös sylkkäriä - toimi hyvin. Ehkä hieman hidas, mutta tässä rataprofiilissa mulle paras, koska sain peitettyä lähellä olevan puomin. Tosi hyvät slalomit kaukaa ohjaten.

Plussaa itelleni:
jatkoin ohjaamista vaikka tuli väärät radat. Asenne pysyi tosi korkealla koko ajan! Olen niin onnellinen, kun Nucca irtoaa ja minä opettelen jälleen ohjailemaan:-)

Miinusta itelle:
huolimaton ohjaaminen! Nyt pitää alkaa skarppaamaan!