Lagotto Romagnolo Nucca

Osallistuin 24. - 25.10.2009 Elina Jänesniemen tekniikkakurssille, jonka järjesti koirakoulu Active Dog. Aluksi mietin, että osallistuisin kuunteluoppilaana, mutta tiedän, että itse en saa niin paljon irti kuin osallistuvana koirakkona, ja tämä oli kyllä se paras päätös. Viikonloppu oli tosi antoisa!

Ryhmässä oli 4 koirakkoa ja aikaa 2 h / pvä. Halliin oli rakennettu 2 samanlaista rataa peilikuvina. Näin ollen tarkoitus oli, että se mitä harjoitellaan Elinan ohjauksessa tehdään myös itsekseen, mutta peilikuvana. Näin tuli ohjauskuviot tehtyä molempiin suuntiin. Tosi hyvä.

Lauantai:

Ensin harjoiteltiin ilman esteitä sylikäännöstä. Tämä meni meillä muutoin hyvin, mutta tein Nucan kääntämisen aluksi liian hätäisesti. Rauhallisuutta peliin, jotta koissu ehtii kunnolla ohjaukseen mukaan. Toinen huomautus: liiku! Sitten yhden hypyn kanssa: meni samoin kuin ilman estettä. Nucca kääntyi sylikäännöksessä hieman paremmin oikealle. Tämän jälkeen teimme ratapätkien yhteydessä ja hitsi, kyllähän se muutoin menee ja joka kerta onnistui kuitenkin, mutta minä niin helposti jään seisomaan. Ei kyllä yhtään yllätys mulle itselleni, mutta miten minä opin tuon jatkuvan liikkeen?

Sitten poispäinkäännöstä. Samalla metodilla kuin sylikäännöksen harjoittelu: ensin ilman estettä, sitten yhden hypyn kanssa ja lopuksi ratapätkillä. Ja samat neuvotkin tuli: ei liian hätäisesti, ja jatkuva tasainen liike! Öööö - tuota - tasainen liike - mahdoton tehtävä minun kanssani;-) Mutta harjoitukset meni muutoin hyvin, kunhan muistin nuo annetut ohjeet!

Twistiä treenasimme myös. Minä olen ihastunut tuohon twistin tekemiseen vaikka olen pitänyt sitä hyvinkin pelottavana ohjauksena. Olen ajatellut, että jään Nucan jalkoihin tai ainakin sotkeudun omiin jalkoihini. Mutta kun vaan lähetän Nucan kunnolla takaakierrolle ja rohkeasti itse liikkumaan, niin wau, ei ongelmia: ehdin hyvin ja ehdin hyvin seuraaviinkin ohjauksiin.

Lopuksi tehtiin vielä rataa, missä tuli tehtäväksi pakkovalssia, sylkkäriä, twistiä, poispäinkäännöstä. Ensin nynnyilin sylkkärissä ja liike oli tosi tökkivää. Tähän Elina puuttui heti. Ei muuta kuin uusiksi ja keskityin omaan liikkumiseeni ja ohjaamiseen. Mahtava lopputulos: Nucca tiesi mihin mennä ja miten mennä! Ja Nucankin liikkuminen on tuolloin huomattavasti tasaisempaa ja kyselyjä ei tullut. Ja ne poispäinkäännöt oli mielestäni mahtavia!
Tosi hyvä päivä ja kyllä minun on pakko alkaa keskittymään tuohon omaan liikkumiseen, kun meno paranee huomattavasti. Siinä on työsarkaa itselle ja Mikolle ja Marille (kouluttajani). Toivon mukaan hiuksia päässä riittää, kun niitä varrmasti kanssani joutuu repimään!
Sunnuntai:

Ensin opeteltiin ihmisnuolta yhden esteen kautta. Tässä ei ongelmia. Nucca jarruttaa hyvin esteen takana, hyppää esteen ja kääntyy tosi tiukasti. Molempiin suuntiin hyvä! Sitten kahden esteen kautta. Mahtavasti onnistui, mutta minun pitää alkaa opettamaan Nuccaa siihen, että lähden liikkeelle, koissun pieni jarrutus ja Nucca silti hyppää osoitetun hypyn.  Kun en ole tällaista treenannut, niin Nucca lähti herkällä perääni suoraan ja hyppy jäi hyppäämättä eli kääntyi tiukasti, mutta liian aikaisin.

Sitten aloitettiinkin kunnon kohotus eli juoksua, juoksua ja juoksua. Oli rata, missä oli tarkoitus tehdä 3 persjättöä peräjälkeen. Olin kauhuissani. Sanoinkin, että ehdin yhden tehdä ja sen jälkeen homma meneekin takaaleikkauksiksi. Mutta ilman muuta halusin kokeilla mihin pystyn. Ensin treenattiin yhden persjättön tekemistä. Tässä ei ongelmia. Sitten lisättiin kuvioon toinenkin persjättö. Nucan onneksi pystyy jättämään lähtöön ja ei muuta kuin rohkeasti liikkeelle, niin uskomatonta: ehdin tekemään kaksi persjättöä. Sen jälkeen ratakuvio alusta hieman muuttui ja tarkoitus 3 persjättöä. Lähetin Nucan tekemään hyppykaarta ja lähdin juoksemaan taakseni katsomatta. Mulla oli tunne kuin lapsena, kun leikittiin takaa-ajoleikkejä: teki mieli huutaa apua, kun niin jännitti: Nucca ajattaa minua takaa. Juoksin, juoksin ja juoksin ja yritin vain päätä kääntää siihen suuntaan mihin Nucan piti hypätä ja minun ihana koissu teki työtä käskettyä: suoritti takanani kaikki esteet ja kuulemma vielä hyvin suoraviivaisesti. Kuulemma siksi, että näin Elina kertoi. Minähän en taakseni vilkuillut, juoksin vain pakoon sen minkä lonkaltani pystyin. Mutta onnistuin, minä ja Nucca onnistuimme! Olo oli kuin voittajalla!

Sitten alettiinkin treenimään niistoa yhden esteen avulla. Nucca kääntyi jälleen siivekettä nuollen. En kyllä paljon paremmin sitä voisi saada tehtyä. Sitten olikin vuorossa rata, missä tuli niistoa ja niisto-sokkaria. Minulle tuotti niisto-sokkarissa ongelmia se, kun ohjaus suoritettiin oikean puoleinen siiveke kiertäen. Takaalähetys onnistuu hyvin, mutta kun toimii vain oikea käsi, niin oli ongelmia, miten saan koissun sujuvasti hyppäämän hypyn ja tulemaan ohjaukseen oikealle puolelleni. Tätä pohdittiin kouluttajan kanssa ja hän ehdotti sitten minulle sopivampaa mallia. Saatiin toimimaan vaikkakin minulla oli kyllä hahmotusvaikeuksia. Tätä harjoittelen, jotta saan sen iskostettua selkäytimeen. Aiemmin olisin tehnyt ko. kohdan pyörittämällä, mutta aion opetella tämän ohjaustyylin kunnolla. Lopuksi sain tehtyä tosi sujuvasti kahteen kertaan radan. Nucca on kyllä nopea oppimaan uusia ohjauskuvioita! Mikä siinä on silloin ohjatessa.

Ryhmällämme jäi vielä vähän aikaa ja saimme ehdottaa mitä tekisimme. Halusimme sen persjättö -treenin. Nyt se tehtiin toiseen suuntaan. Ensimmäisellä kerralla sain tehtyä heti kerralla 3 persjättöä, mutta viimeisellä persjätöllä koissu meni täysin hukkaan, mutta suoritti esteen okein. Ei muuta kuin uusiksi. Ja voi mahdoton: meni kyllä hyvin. Otin vielä uusinnan, ja jälleen onnistui. Tämä oli paras kaikista persjättö -treeneistämme.

Ja jos minulle oli sanottu lauantaina, että pitää liikkua, niin nyt sunnuntaina ei voinut muuta tehdä kuin liikkua. Ihmettelen kyllä, että miten minun kunto riitti viikonlopun juoksemisiin, spurttailuihin. Onko kunto siis kohonnut?

Nyt onkin sitten treenaamista, jotta kaikista opetelluista tulee sujuvia ja menevät selkäytimeen ja vielä molemmin puolin ohjaten: twistit, sylkkärit, poispäinkäännöt, ihmisnuolet, niistot, sniisto-sokkarit, persjätöt.

Kiitos Elinalle aivan mahtavasta viikonlopusta. Minuun teki suuren vaikutuksen se, että hän oli paneutunut kohdallani siihen, että ohjaan vain oikealla kädellä. Elina näytti halutut asiat kohdallani suoraan oikeaa kättä käyttäen.

Kun kirjoitin tätä, niin tuntui, että voiko se olla totta, että muka näin hyvin meni? Mutta kyllä se mielikuva ainakin itselleni jäi molemmista päivistä!
Lisäystä viikonlopun jälkeen:

pohdin kotona kovasti tuota niisto-persjättöä, että kuinka se on tarkoitus kohdallani suorittaa. Sain kuin sainkin ahaa -elämyksen siitä, että mitä Elina tarkoitti. Treenailin sitä kotona ilman esteitä ja ilman koiraa. Lenkillä menin lähialueen PK-kentälle ja siellä yhden hypyn avulla kokeilin Nucan kanssa, että olinko sisäistänyt asian. Kyllä. Nucca osasi joka kerta tehdä ohjauksen mukaan molempiin suuntiin. Mahtavaa! Niistot ja twistit rules!