Lagotto Romagnolo Nucca

Mä oon muotitietoinen…

eli uudessa, lämpimässä edustusasussa.

Oikein hyvää joulunaikaa ja leppoisaa loppuvuotta sekä onnea uudelle tulevalle vuodelle 2010

“Hei tonttu, joulu on kuulemma jo ihan ovella…”

“mitä, joko se tulee…”

“ääh, ei jaksais enää oottaa…”

Oikein hyvää joulun odotusta kaikille!

Osallistuin 24. - 25.10.2009 Elina Jänesniemen tekniikkakurssille, jonka järjesti koirakoulu Active Dog. Aluksi mietin, että osallistuisin kuunteluoppilaana, mutta tiedän, että itse en saa niin paljon irti kuin osallistuvana koirakkona, ja tämä oli kyllä se paras päätös. Viikonloppu oli tosi antoisa!

Ryhmässä oli 4 koirakkoa ja aikaa 2 h / pvä. Halliin oli rakennettu 2 samanlaista rataa peilikuvina. Näin ollen tarkoitus oli, että se mitä harjoitellaan Elinan ohjauksessa tehdään myös itsekseen, mutta peilikuvana. Näin tuli ohjauskuviot tehtyä molempiin suuntiin. Tosi hyvä.

Lauantai:

Ensin harjoiteltiin ilman esteitä sylikäännöstä. Tämä meni meillä muutoin hyvin, mutta tein Nucan kääntämisen aluksi liian hätäisesti. Rauhallisuutta peliin, jotta koissu ehtii kunnolla ohjaukseen mukaan. Toinen huomautus: liiku! Sitten yhden hypyn kanssa: meni samoin kuin ilman estettä. Nucca kääntyi sylikäännöksessä hieman paremmin oikealle. Tämän jälkeen teimme ratapätkien yhteydessä ja hitsi, kyllähän se muutoin menee ja joka kerta onnistui kuitenkin, mutta minä niin helposti jään seisomaan. Ei kyllä yhtään yllätys mulle itselleni, mutta miten minä opin tuon jatkuvan liikkeen?

Sitten poispäinkäännöstä. Samalla metodilla kuin sylikäännöksen harjoittelu: ensin ilman estettä, sitten yhden hypyn kanssa ja lopuksi ratapätkillä. Ja samat neuvotkin tuli: ei liian hätäisesti, ja jatkuva tasainen liike! Öööö - tuota - tasainen liike - mahdoton tehtävä minun kanssani;-) Mutta harjoitukset meni muutoin hyvin, kunhan muistin nuo annetut ohjeet!

Twistiä treenasimme myös. Minä olen ihastunut tuohon twistin tekemiseen vaikka olen pitänyt sitä hyvinkin pelottavana ohjauksena. Olen ajatellut, että jään Nucan jalkoihin tai ainakin sotkeudun omiin jalkoihini. Mutta kun vaan lähetän Nucan kunnolla takaakierrolle ja rohkeasti itse liikkumaan, niin wau, ei ongelmia: ehdin hyvin ja ehdin hyvin seuraaviinkin ohjauksiin.

Lopuksi tehtiin vielä rataa, missä tuli tehtäväksi pakkovalssia, sylkkäriä, twistiä, poispäinkäännöstä. Ensin nynnyilin sylkkärissä ja liike oli tosi tökkivää. Tähän Elina puuttui heti. Ei muuta kuin uusiksi ja keskityin omaan liikkumiseeni ja ohjaamiseen. Mahtava lopputulos: Nucca tiesi mihin mennä ja miten mennä! Ja Nucankin liikkuminen on tuolloin huomattavasti tasaisempaa ja kyselyjä ei tullut. Ja ne poispäinkäännöt oli mielestäni mahtavia!
Tosi hyvä päivä ja kyllä minun on pakko alkaa keskittymään tuohon omaan liikkumiseen, kun meno paranee huomattavasti. Siinä on työsarkaa itselle ja Mikolle ja Marille (kouluttajani). Toivon mukaan hiuksia päässä riittää, kun niitä varrmasti kanssani joutuu repimään!
Sunnuntai:

Ensin opeteltiin ihmisnuolta yhden esteen kautta. Tässä ei ongelmia. Nucca jarruttaa hyvin esteen takana, hyppää esteen ja kääntyy tosi tiukasti. Molempiin suuntiin hyvä! Sitten kahden esteen kautta. Mahtavasti onnistui, mutta minun pitää alkaa opettamaan Nuccaa siihen, että lähden liikkeelle, koissun pieni jarrutus ja Nucca silti hyppää osoitetun hypyn.  Kun en ole tällaista treenannut, niin Nucca lähti herkällä perääni suoraan ja hyppy jäi hyppäämättä eli kääntyi tiukasti, mutta liian aikaisin.

Sitten aloitettiinkin kunnon kohotus eli juoksua, juoksua ja juoksua. Oli rata, missä oli tarkoitus tehdä 3 persjättöä peräjälkeen. Olin kauhuissani. Sanoinkin, että ehdin yhden tehdä ja sen jälkeen homma meneekin takaaleikkauksiksi. Mutta ilman muuta halusin kokeilla mihin pystyn. Ensin treenattiin yhden persjättön tekemistä. Tässä ei ongelmia. Sitten lisättiin kuvioon toinenkin persjättö. Nucan onneksi pystyy jättämään lähtöön ja ei muuta kuin rohkeasti liikkeelle, niin uskomatonta: ehdin tekemään kaksi persjättöä. Sen jälkeen ratakuvio alusta hieman muuttui ja tarkoitus 3 persjättöä. Lähetin Nucan tekemään hyppykaarta ja lähdin juoksemaan taakseni katsomatta. Mulla oli tunne kuin lapsena, kun leikittiin takaa-ajoleikkejä: teki mieli huutaa apua, kun niin jännitti: Nucca ajattaa minua takaa. Juoksin, juoksin ja juoksin ja yritin vain päätä kääntää siihen suuntaan mihin Nucan piti hypätä ja minun ihana koissu teki työtä käskettyä: suoritti takanani kaikki esteet ja kuulemma vielä hyvin suoraviivaisesti. Kuulemma siksi, että näin Elina kertoi. Minähän en taakseni vilkuillut, juoksin vain pakoon sen minkä lonkaltani pystyin. Mutta onnistuin, minä ja Nucca onnistuimme! Olo oli kuin voittajalla!

Sitten alettiinkin treenimään niistoa yhden esteen avulla. Nucca kääntyi jälleen siivekettä nuollen. En kyllä paljon paremmin sitä voisi saada tehtyä. Sitten olikin vuorossa rata, missä tuli niistoa ja niisto-sokkaria. Minulle tuotti niisto-sokkarissa ongelmia se, kun ohjaus suoritettiin oikean puoleinen siiveke kiertäen. Takaalähetys onnistuu hyvin, mutta kun toimii vain oikea käsi, niin oli ongelmia, miten saan koissun sujuvasti hyppäämän hypyn ja tulemaan ohjaukseen oikealle puolelleni. Tätä pohdittiin kouluttajan kanssa ja hän ehdotti sitten minulle sopivampaa mallia. Saatiin toimimaan vaikkakin minulla oli kyllä hahmotusvaikeuksia. Tätä harjoittelen, jotta saan sen iskostettua selkäytimeen. Aiemmin olisin tehnyt ko. kohdan pyörittämällä, mutta aion opetella tämän ohjaustyylin kunnolla. Lopuksi sain tehtyä tosi sujuvasti kahteen kertaan radan. Nucca on kyllä nopea oppimaan uusia ohjauskuvioita! Mikä siinä on silloin ohjatessa.

Ryhmällämme jäi vielä vähän aikaa ja saimme ehdottaa mitä tekisimme. Halusimme sen persjättö -treenin. Nyt se tehtiin toiseen suuntaan. Ensimmäisellä kerralla sain tehtyä heti kerralla 3 persjättöä, mutta viimeisellä persjätöllä koissu meni täysin hukkaan, mutta suoritti esteen okein. Ei muuta kuin uusiksi. Ja voi mahdoton: meni kyllä hyvin. Otin vielä uusinnan, ja jälleen onnistui. Tämä oli paras kaikista persjättö -treeneistämme.

Ja jos minulle oli sanottu lauantaina, että pitää liikkua, niin nyt sunnuntaina ei voinut muuta tehdä kuin liikkua. Ihmettelen kyllä, että miten minun kunto riitti viikonlopun juoksemisiin, spurttailuihin. Onko kunto siis kohonnut?

Nyt onkin sitten treenaamista, jotta kaikista opetelluista tulee sujuvia ja menevät selkäytimeen ja vielä molemmin puolin ohjaten: twistit, sylkkärit, poispäinkäännöt, ihmisnuolet, niistot, sniisto-sokkarit, persjätöt.

Kiitos Elinalle aivan mahtavasta viikonlopusta. Minuun teki suuren vaikutuksen se, että hän oli paneutunut kohdallani siihen, että ohjaan vain oikealla kädellä. Elina näytti halutut asiat kohdallani suoraan oikeaa kättä käyttäen.

Kun kirjoitin tätä, niin tuntui, että voiko se olla totta, että muka näin hyvin meni? Mutta kyllä se mielikuva ainakin itselleni jäi molemmista päivistä!
Lisäystä viikonlopun jälkeen:

pohdin kotona kovasti tuota niisto-persjättöä, että kuinka se on tarkoitus kohdallani suorittaa. Sain kuin sainkin ahaa -elämyksen siitä, että mitä Elina tarkoitti. Treenailin sitä kotona ilman esteitä ja ilman koiraa. Lenkillä menin lähialueen PK-kentälle ja siellä yhden hypyn avulla kokeilin Nucan kanssa, että olinko sisäistänyt asian. Kyllä. Nucca osasi joka kerta tehdä ohjauksen mukaan molempiin suuntiin. Mahtavaa! Niistot ja twistit rules!

Ohjatun viikkotreenin (torstai 22.10.) vetäjänä Mikkoa ja aiheena twisti, kepeille imutus ja itsenäinen pujottelu,  kun jätetään kunnolla etäisyyttä (joka suuntaan).

Twistit: Olen pitänyt aina twistin tekemistä hankalana, mutta se onkin kiva ohjauskuvio. Suurin osa twisteistämme onnistui hyvin, mutta minun pitää vaan opetella liikkumaan paljon rohkeammin, silloin jatko on paljon parempi. Sain tehdä radalla saksalaisiakin ja ne sujui tosi hyvin.

Pujottelun vetovoima: Nucca hakee pujon kyllä hyvin vaikka putkensuu oli tosi lähellä. Pujottelut otettiin palkan kanssa, jolloin todellakin pystyin jäämään tosi kauas ja koissu pujottelee loppuun saakka ilman ongelmia. Välillä otettiin myös ilman palkkaa, onnistui kerran. Joten näitä pitää harjoitella myös eli vaihtelua palkkauksen ja ei palkkauksen välille.

Lisäksi minut laitettiin juoksemaan, jotta ehdin kunnolla lähettämään pussin jälkeen koissun takaakierrolle (twistin tekoon) ja hiisi vieköön, nämä onnistui, koska Nucca lähti takaakiertoihin aika kaukaa. Hyvä, hyvä!

Radalla tuli myös sivuirtoamista ja siinä Nucca oli kyllä loistava.  Treenistä jäi tosi hyvä fiilis. Tuntuu, että saa kirjoittaa vaan pelkkää plussaan, mutta aina on hiottavaa omalta osalta. Nucca on hyvä ja oli hyvässä agivireessä.

Päivän treeni piti sisällään 8, 7 ja 6 esteen ratapätkät.

Tärkeä huomio: opettele liikkumaan tasaisesti. Minulla on tapana tutustua rataan niin, että jostain kohtaa päätän lähettää koiran ja siitähän en sitten radallakaan tingi vaan teen töks -pysähdyksen vaikka olisi tärkeää jatkaa liikettä! Grrrrr - milloin minä opin tuon liikkumisen! Toivon mukaan coutseilla riittää hiuksia päässä, jos tuntuu siltä, että niitä joutuu mun kans repimään, kun en tajua vaan kerta toisensa jälkeen jään seisoa tököttämään!

Viikon aikana jälleen paljon ulkoilua ja askelia:-)

Ei oo totta, että meinaa jäädä tämä kirjoittelu tosi vähälle. Jospa nyt yrittäisin skarpata:-)

Viime viikolla (vko 42) oli ilmojen suhteen tosi vaihtelevaa. Välillä oli pakkasta, aurinko paistoi ja välillä satoi lunta, räntää ja kaikkea siltä väliltä. Mutta olen päättänyt, että kunto pitää saada kohdilleen eli nousemaan, joten ilmoista riippumatta pitkiä lenkkejä. Aamupäivisin yleensä vähintään tunti ja sitten iltapäivästä toinen pidempi ulkoilu. Aamulenkuran pyrin tekemään niin, että mennään mun tahtiin ja Nucca saa olla mahdollisimman paljon irti ja toinen ulkoilu meneekin sitten Nucan ehdoilla eli silloin tehdään aika paljon nenän kanssa hommia - Nucca tekee (tärkeä tarkennus). Askelmittari kovassa käytössä.

Nyt on jälleen alaknet ohjatut agitreenit. Halliin siirryttiin muutama viikko sitten. Syksyn aikana keskitytään yksittäisten esteiden vahvistamiseen sekä tekniikoihin. Tosi, tosi tarpeellista.

Viikolla 42 oli aiheena sivuirtoamiset. Kouluttajana Mari. Sain pitkästä aikaa “pirkottaa” ja ihanuus, miten koissu toimi. Nucalla meni harkka todella hyvin, suorastaan mageesti ja minäkin taisin käskyttää suht oikeaan aikaan. Itsekseni otin pujottelua ohjureiden kanssa. Siinä kysyttiinkin kärsivällisyyttäni, sillä lagottoneito hyppelehti ohjureiden yli - ei meinannut tajuta millään jutun juonta. Meinasin jo luovuttaa, mutta Mari-ohjaaja ei antanut periksi vaan patisti jatkamaan. Ja minähän jatkoin ja kas kummaa, Nucca oivalsi, että ohjureita ei pidä hyppiä joka suuntaan:-)

Kiva treeni.

Viikonloppuna olisi ollut KAS-kisat, mutta en ilmoittautunut, sillä ne oli maneesissa ja maneesin pohjat ei oo mulle parhaita alustoja kisailuun. Suunnitelmissa TorKk:n kisat Junkohallissa marraskuun puolen välin aikoihin.

Minulle on jo huhuiltu, että missä oon tai onko kaikki hyvin, kun ei päivityksiä tule:-)

Kaikki on hyvin! Kunhan inspiraatio iskee, niin laitan jotain viime aikojen kuulumisia tai touhuja siis.

Siitä on todellakin kauan, kun olen ottanut Nucasta kuvia. Tänään muutama päivälenkillä juhannusjuhlan ja kauniin päivän kunniaksi:

Kuvien kopiointi kelletty!

Agilityn SM-kisat pidettiin tänä vuonna Torniossa. Perjantaina oli ihan normikisat. Erona tietty se, että kisaajia paljon enemmän kuin täällä päin normaalisti sekä yleisöä paljon. Lauantaina olikin sitten SM-joukkuekisat ja sunnuntaina yksilökisat.

Perjantai 12.6. 1 starttimme:

Tuomarina Anders Virtanen. Tykkäsin tosi paljon hänen rataprofiilistaan. Ratapiirros löytyy täältä:

http://www.agi-sm2009.net/tulos/k2mini3ratap.pdf

Menin ottamaan alun vastaan renkaan taakse enemmän kuitenkin 3 hypyllepäin. Loistavasti lähti hyppy-rengas-hyppy, valssilla 4 hypylle, lähetys putkeen ja keinulle. Keinukin oli yllättävän nopea vaikka yhdessä se kuitenkin piti mennä. Keinulta lähetys pujotteluun ja se meni aivan loistavasti, tein persjätön keppien päähän ja lähetys hypylle ja putkeen. Voi mikä irtaantuminen putkeen: minun ei tarvinnut mennä 8 hypyn ohi vaan siirryin suoraan hypyn nro 10 taakse vastaanottamaan ja kääntö hypylle 11 ja valssilla Aalle. Aalta lähetys hypylle 13 ja sitten se tapahtui: meni putkeen väärästä päästä! Ei auttanut kiljumiset, myöhässä olin ja käytin ihan väärää käskyä tuohon tiukkaan paikkaan! Mutta jatkoin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Loistava loppurata. En voi olla kuin tyytyväinen Nucan menoon!

2. starttimme: tuomarina Eevaliisa Pohjanen. Tykkäsin tästäkin radasta. Oli mielestäni kuitenkin haastavampi kuin eka ratamme. Ratapiirros täällä:

http://www.agi-sm2009.net/tulos/k2mini3ratap.pdf

Alun otin varmaan täysin erilailla kuin muut. Menin pituuden ja pujon puoleenväliin (siten, että koira juoksee minun ohi oikealta puolen) ja sieltä lähdin ohjaamaan eli kutsuna hyppy-rengas-pituus. Lähetys pujotteluun ja kun Nucca sujahti täysin oikein pujoon, niin sitten lähdin itse liikkeelle. Mahtava aloitus vaikka itse sanonkin. Hypylle 7 vein poispäinkäännöllä. Tämä oli sellainen kohta missä Nucca vähän kysyi, että kerro jo mihin mennään, mutta heti kun sanoin vasen takaa, niin koissu hyppäsi hypyn ja matka jatkui Aalle. Mahtava irtoaminen putkeen ja pääsin itse juoksemaan hypyn 5 edestä ja kun koissu tuli putkesta otin sen vaan mukaani ja vippasin hypylle 10. Valssilla kääntö hypylle 11 ja lähetys keinulle. Sieltä hyvin putkeen ja seuraavalle hypylle. Sitten se taas tapahtui: olin jotenkin ihan väärin sijoittutnut, niin Nucca hyppäsi tuon hypyn 14 uudelleen. Hitsi, ei oo totta, että mä oon niin tumpelo! Loppurataan jälleen olen tyytyväinen.

Perjantain radoilla ei tullut tökköjä! Mahtavaa! Mutta pitääkö aina tulla joku, joka estää sen puhtaan radan saamisen?

Lauantaina. 13.6., osallistuimme Active Dogs Ry:n joukkueessa SM-joukkuekisaan. Kisan tuomaroi Kati Wala. Hänellä oli oikeasti tosi tiukka ihanneaika! Ratapiirros, joka ei kyllä alun osalta vastaa rataa, sillä putki oli Aan alla, lähes kiinni Aassa, ja putken jälkeiset hypyt mentiin toisin päin:

http://www.agi-sm2009.net/tulos/mediratap.pdf

Jännitin alussa kepeille vientiä, mutta ei mitään ongelmaa! Kielto hypyllä 8, sillä Nucca meinasi tulla välistä, mutta olin niin tsempannut tähän joukkuesuoritukseen, että sain äkkiä korjattua tuon kohdan. Mutta sitten Nucca teki sen mitä ei olisi tarvinnut: jäi Aan harjalle ihailemaan maisemia ja taisi ostaa sieltä itselleen näköalahuoneiston. Ehdin juosta seuraavan esteen taakse ja koissu vaan ihailee ylhäällä. Palaan takaisin Aan sivuun ja toin koissun alas. Grrrrrr ja aikaa paloi ihan tollaseen turhaan höpötykseen! Muutoin rata suoritettiinkin sitten puhtaasti. Että otti päästä tuo kökkiminen!

Joukkueessamme kisasivat Mirja ja kesvil Muska, minä ja Nucca, Mari ja rlapk Merri sekä Kiiki ja kesvil Tiitus. Loppusijoituksemme oli 9 / 30.

Sunnuntaina olinkin täysin turistina ja jännitin seurakavereiden menoa. Ja jännittävää se olikin.

Kouluttajamme Mari Kaplas ja mudi Saima voittivat SM-pronssia! Huisin paljon onnitteluja upeista radoista! Mineissä treenikamu Taina ja kesvil Muska olivat lopputuloksissa sijalla 18. Kouluttajani Mikko Aaltonen ja bordercollie Sky voittivat hypärin, mutta valitettavasti hylkääntyminen finaaliradalla. Treenikamu Anna Kilpiä ja auskel Myy tekivät hypärillä myös nollan, mutta heille tuli myös hylkäys finaaliradalla. Jännitystä toitte joka tapauksessa loppuun asti. Tippa linssissä menoa katseltiin!

Kiitti Niinalle menokyydistä ja Heidi-Marialle paluukyydistä! Ja tietysti iso kiitos myös seuralle, että otitte meidät mukaan joukkuekisaan arvokasta isojen kisojen kokemusta hakemaan!

Lopuksi haluan onnitella vielä Niinua ja Janitaa upeista suorituksista ja SM-mitaleista!

Ihanuus, kun sai lähetellä.

http://www.youtube.com/watch?v=GgwFHepTiew

Täytyy sanoa, etä kylläpäs valui kauas suoralta putkelta heti alussa. Tässä näkee, että minä en osaa näitä putkilta kääntämisiä. Mutta niin kyllä valui aika monella muullakin. Tuo kohta oli radan hylkypaikka, sillä koirat menivät takaisin suoran putkeen, kun pitikin lähteä taakaakierrolle. Toinen hylkypaikka oli pujottelun jälkeisen hypyn välistäveto.
En osannu laittaa tuota videoa tähän, joten laitoin vain linkin.