Ihana talo
Sisustaminen on minulle uusi harrastus. Erityisesti opiskeluaikoina sitä vain lykkäsi taravansa jostain perityille tai halvalla ostetuille hyllyille ja siinä se. En ollut ikinä yksi niistä opiskelijoista, jotka kävivät vanhempiensa kanssa etsimässä perheen pikku piltille hyvät aterimet ja kattilat ja tekstiilit ja huonekalut valmiiksi, kun kotoamuuttamisen aika koitti. Oma opiskelijaboksini oli aina aivan silmittömän ruma ja epäviehättävä, kadehdin silloin todella paljon ystäviä, joilla oli somat kodit. Tuona aikana oma makuni kuitenkin salakavalasti kehittyi voimakkaaksi. Tiedän mistä pidän ja mistä en, ja mielipiteitäni on vaikea saada muuttumaan edes siedätyshoidolla.
Sitten asioita, jotka eivät vain minun päähäni uppoa.
1. Venyvä napanuora (ai miten niin ei liity sisustukseen?). Se side vanhemman ja lapsen välillä, jota ei vain kumpikaan tunnu saavan poikki. Lapsi esittelee ylpeänä omaa kaunista kotiaan, missä on vapaata tilaa vaikka pöytätansseille ja toteaa samaan hengenvetoon, että osa tavaroista on vielä kotonakotona. Voi anna mun kaikki kestää. Ihme touhua nämä pitkittyneet kotoamuutot, vanhemmat kulkevat kyynelsilmin selittämässä tyhjän kodin syndroomaansa ja aikuiset lapset palaavat kotiin ja taantuvat palatessaan mausoleumiinsa lapsuuteen, ja kaikilla on niin mukavaa kun leikitään, että ollaan kuten ennen vanhaan. Eikö kenenkään muun silmissä tilanne näytä lähinnä perverssiltä näytelmältä, jossa aikuiset ihmiset yrittävät romantisoida mennyttä aikaa ja kieltäytyvät elämästä tässä päivässä? Saavatko nämä menneen haikailijat koskaan kiinni reaaliajassa eläviä, vaan onko heidän sisäisen seinäkalenterinsa mukaan vielä 1990-luvun puoliväli?
2. Valkoiset kirjaimet sisustuselementtinä. Minä en vain tykkää. En sitten yhtään. Siellä sun täällä sitä sitten kaapin päällä lukee nätisti englanniksi “RENTOUDU” tai “HOME SWEET HOME” ja “KAUNIITA UNIA”. Miksi ihmeessä sitä haluataan iskeä kodin seinään tekstiä? Jos siihen jotain haluaa kirjoittaa, niin miksi ei suomeksi? Ovatko ne käskyjä? Ovatko ne elämänohjeita? Mitä jos sitten kirjoittaisi oikeasti kunnon lauseen vaikka niillä kirjaimilla siihen olohuoneen seinää, vaikka vesihiisi sihisi hississä? Se näyttäisi kivalta ja sisältöäkin olisi aivan yhtä paljon! Väistämättä minulle tulee mieleen eräs ystäväni, joka pari vuosikymmentä sitten juoksi vaalea tukka hulmuten pitkin metsiä leikkiessään ja kantoi ylpeänä ja tietämättömänä “Too drunk to fuck” -rintamerkkiään.
3. Marimekon unikko. Tarvitseeko tästä enää edes sanoa mitään? Ei uppoa minuun, ei ole ikinä uponnut, ei minkään värisenä eikä missään muodossa. Muuten hei, kiitos, toimittaja-bloggaaja-yrittäjä, aivan mainio mielikuva. Sain tästä freudilaista lipsautuksestasi (toivottavasti se sitä oli eikä kyseessä ollut ihan tarkka avautuminen ihan sen itsensä konkreettisesta uppoamisesta neitoon) viikon parhaat naurut. Onneksi tämä naikkonen ei silti ole liikaa palstatilaa saanut, sitä hän ei tarvitse. Ja vielä pakko linkata myös vastapalloon, tässäpä mainio Arman Alizad, loihe lausumaan!
4. Persikka. Värinä. Saatte kutsua sitä miksi haluatte, mutta kyllä te tiedätte mitä tarkoitan. Sitä yhden ajan turvaväriä, millä suomalaiset kuorruttivat kotinsa, koska valkoinen on vain niin tylsä. Seinät persikkaa, verhot persikkaa, lattiat vaaleaa puuta ja -avot!- sitä tuntuu kuin asuisi mummon maksikalsareissa!
5. Muovimatto, joka matkii kivilattiaa. YÖK. Kävin ihmettelemässä rautakaupassa erilaisia lattiavaihtoehtoja. Ehdottomasti hirvittävin ja mauttomin vaihtoehto oli perinteinen muovimatto, joka oli tehty näyttämään (minun mielestäni muistutti erittäin etäisesti) kivilattialta. Se on kuin söisi suklaalta näyttävää kuraa.
Kerro oma suosikkisisustusinhokkisi, mikä saa ihon kananlihalle ja väristykset juoksemaan pitkin selkärankaasi kuten huonossa romaanissa tummanpuhuvan miehen katse tekee viattomalle neitsyelle?
Huhtikuu 27, 2008 @ 13.50 e
1. Ikean paperilamput. Ne olivat ehkä hauskan ja erikoisen näköisiä noin viisi minuuttia sen jälkeen, kun ne tulivat myyntiin. Nyt kun niitä on kaikilla ja kaikkialla, ne ovat typeriä, tylsiä ja huutavat alkuperäänsä. Mutta tiedoksi: sellaista on mukava potkaista, varsinkin jos sen omistaja on ärsyttävä. (Ei mennyt edes rikki.)
2. Kromi ja musta nahka. Erityisesti nuorten miesten asunnoissa. Kun ei osata sisustaa ja muutetaan ensimmäistä kertaa pois kotoa, sisustetaan kromilla ja mustalla nahalla. Aina. Ja tähän yhdistetään mauttomat julisteet, ja kokoelma rafloista nyysittyjä oluttuoppeja.
3. “Hauskat” saunataulut ja -mittarit. Heheh, siinäpä onkin sukkahousuista tehty figuuri alasti. Ja onpa hauska seksiin/viinaan liittyvä värssy. Kyllä nyt kannatti saunoa, tuli naurut päälle. (Saisikohan ne samantien heittää sinne tulipesään?)
Huhtikuu 29, 2008 @ 12.59 e
Hei Mia,
mä olen täysin samaa mieltä. ‘Kaikesta.
Sellasen hassunhauskan saunahävetyksen olen muuten saanut joskus joltain lahjaksi, enpäs muistanutkaan tätä ennen! Siinä oli paljaat sukkahousupeffat ja minä -täydellisen tyylitajuton vaikka olenkin- olin erittäin hämmentynyt. . En yhtään tiedä mihin sen survoin, sillä perverssiyteeni kuuluu myös vahvasti, että lahjaa ei saisi heittää roskiin!
Minä kysyn miehen mielipidettä AINA verhoista. Miehellä parempi värisilmä, tietämystä kankaista ja aitoa kiinnostustakin. Minä olen verho/kangaskaupassa se stereotyyppinen uros ja vaihdan painoa jalalta toiselle ja kauppakassia kädestä toiseen ja hikoilen ja yritän salaa karata. En tiedä miksi tämä tapahtuu aina kangaskaupassa, villalankakaupassa minä taas sekoan ilosta!
Toukokuu 9, 2008 @ 21.27 e
Ihan ensiksi: sul on virkistävä ploki. Kiitokset siitä!
Toiseksi: Ehdottomasti kauheinta: keinokuituiset lakanat. Voittavat jopa puupahkoista tehdyt kalusteet:D Mitään niin kauheaa ei ole sen yhden ikimuistoisen kerran jälkeen vastaan tullut. Liukkaat “satiini”lakanat, jotka iskevät yössä tulta. Takaan sen olevan villi elämys! Hankaussähköä kehittyy valtavat määrät valtavalla vauhdilla, ja kun peittoa nostaa, aluslakanan ja pussilakanan väliin jäävässä tilassa suorastaan salamoi! Enkä edes liioittele! Draama syntyy ihan itsestään näissä lakanoissa:D
Toukokuu 12, 2008 @ 14.51 e
Nojustiina kiittää ja kumartaa =)
Mahtavaa, eipä tullut ennemmin keinokuitulakanat mieleen! Kun luin kommenttisi, niin avot, johan tuli mieleen muinaisen ihastuksen lakanat! Niiden väliin en kyllä päässyt -näin jälkeenpäin: onneksi ei, kamala mammanpoika!- ihailemaan minkäänlaista leiskuntaa..