Korvistakin tulee teetä
Eli lämmintä on juotu. Kahvia, teetä, kaakaota. Kaikkea, paitsi glögiä. Ja olo on yhä aivan järkyttävä, eikä flunssamaiset oireet ole hävinneet minnekään.
Sen sijaa mieheni hävisi. Herra päätyi auttamaan siskoaan remontissa toiseen kaupunkiin. Minä olin tästä aivan raivona koko viikonlopun - ja olen yhä. Perheen kesken kuuluukin auttaa toisia, mutta jessus sentään, rajansa kaikella. Ei näkynyt siskoa meidän remonttia tekemässä. Me olimme molemmat auttamassa heidän remontissaan, vaikka omakin oli kesken. Olen aika jyrkästi sitä mieltä, että piruakos ostivat täydellisen remontin tarpeessa olevan asunnon, jos eivät itse osaa kuin hehkulampun kotosalla vaihtaa, muuhun tarvitaankin sitten jo äiti -tai joku muu ilmaiseksi töitä tekevä sukulaisreppana- apuun.
Vuosituhannen alun televisiosankareita olivat kokit, nyt sisustussuunnittelijat. Lifestyleohjelmat myös luovat maanmainion illuusion nuorille ostokykyisille aikuisille: remontti tehdään aina muutamassa vuorokaudessa, remonttia osaa tehdä melkein kuka tahansa ja jos siihen tarvitaan ammattitekijöitä, hekin löytyvät kädenkäänteessä ja tekevät hyvää jälkeä sovitussa ajassa. Sitten ovat muutaman ystäväni ja mieheni siskon kaltaiset mukaremontoijat sormi juurta myöten suussa nopsaan. Olen törmännyt nuoreen naiseen, joka kirkkain silmin väitti tehneensä kylpyhuoneremonttia. Kävi ilmi, että hän oli värittänyt kaakeleiden tummuneet saumat vaaleiksi tätä tarkoitusta varten ostamallaan kynällä. Sukulaisnainen kertoi pintarempanneensa olohuoneensa, kävi ilmi, että hän oli maalannut kohokuviotapetoidun huoneen ainoan ehjän seinän punaiseksi. Työkaveri oli niinikään tehnyt kylpyhuoneremppaa -oli tyhjännyt ja puhdistanut hajulukon. Eräs vuokrakämpässä asuva pariskunta oli nostanut asunnon arvoa omasta mielestään valtavasti, olivat tapetoineet koko asunnon kirkkaan vihreällä. Ja johtojen yli, pistorasioiden yli (sitten leikattu veitsellä ympärille reikä) ja listojen yli.
Onko tosiaan niin, että tässä maassa on saavuttanut aikuisiän ensimmäinen täydellisen siloitellun lapsuuden ja nuoruuden elänyt sukupolvi? Onko tässä aivan pakko myöntää, että ennen sentään oli asiat paremmin, ja vaikka kaikilla oli surkea itsetunto ja luterilainen paska omatunto oli koko ajan kaikesta, ei sitä ennen sentään ihan kaikesta pienestä ruvettu itseä mestariksi ylistämään? Suomalaisten perisynti tuntuu vaihtuneen aivan rajattomaan uskoon omiin lahjoihin, ja kuitenkaan ei oltaisi valmiita tekemään minkään saavutuksen eteen töitä. Ennen sitä naureskeltiin kaveriporukalla “lahjattomat treenaa” sanonnalle, nykyään tuntuu että sitä pidetään aidosti totena. Maa on täynnä pöytälaatikkokirjailijoita, jotka ovat omasta mielestään neroja, vaikka eivät ole koskaan mitään lukeneet eivätkä osaa kirjoittaa, maa on täynnä blogea rustaavia surkimuksia, jotka odottavat, että kyllä sieltä kustantamosta vielä otetaan yhteyttä, kunhan tarpeeksi kauan bloggaan, maa on täynnä laulutaidottomia reppanoita, jotka jatkavat laulamistaan vuodesta toiseen eivätkä usko harjoittelun heitä kehittävän, maa on täynnä pulleita sohvaperunoita, jotka ihmettelevät sipsipussi kourassa miksi lihovat, kun eivät koskaan oikeasti syö mitään.
Mikä ihme meitä nykyajan kolmekymppisiä oikein vaivaa? Ensinnäkään kukaan ei tunnu myöntävän olevansa aikuinen “mä olen kidult, kyl sä tiedät, iältä aikuinen mutta mieleltään lapsi” ja tämän ämmän tekee mieli huutaa, että miten se lapsellisuus näkyy? Oletko hidas vai naurettavan naiivi?
Enää ei ole peräkammarinpoikia. On vain normaalia, että aikuiset asuvat vanhempiensa nurkissa. “niin katos kun vuokrat on niin järkyttäviä nykyään”. Juuri näin. Ennenhän sitä ei asuminen maksanut mitään, eikä ilmeisesti vieläkään maksa vanhemmille mikään mitään, harva näistä elämäntapataiteilijoista maksaa vanhemmilleen mitään korvausta vuosikausia jatkuneesta pummauksesta.
Sitten on ne ikuiset nautiskelijat. “mä vain tykkään kauniista asioista ympärilläni” Just joo, me muuthan nautitaan vain siitä, että koti on mahdollisimman ruma ja kaikki vaatteetkin ostamme ainoastaan sillä periaatteella, että mistä kamalimmat kuteet löytyy! Samaan kategoriaan kuuluvat ylivarojensa jatkuvasti elävät mukaboheemit wannabeporvarit, eli tyypillisesti FM-taustainen pariskunta pikkukaupungista, joka haluaa matkustella, jotta voisi näyttää KTM-taustaisille oikeasti varoissaan oleville ystävilleen, että kyllä täälläkin luksusta harrastetaan. Sitten FM-pariskunta itkee parin kaljan jälkeen muille villapaitakavereille, että tulihan se kalliiksi, eikä nyt ole aavistustakaan millä rahoilla visalaskut maksetaan, mutta oli sen arvoista. Ei sitä kuitenkaan tule usein Egyptiä nähtyä, ajattele, siellä oli oikein pyramidejä.
Ilmeisesti Nojustiinan pitää juoda lisää lämmintä.