Eufemismejä (ja tissejä).
Kuvitelkaa seuraava tilanne: johdatte puhetta kokouksessa/haastattelussa/keskustelussa, kuten olette kahden kolleganne kanssa sopineet. Molemmat kollegat ovat sinua vanhempia, toinen mies, toinen nainen. Paikalla on myös sinua -tyttöstä- vanhempi mies, vaikka vielä poikanen hänkin. Ja kun kysyt mieheltä kysymyksiä, hän mielestäsi ignooraa sinut. Huomioi vanhemman naisen. Hakee turvaa huoneen toisesta miehestä. Nauraa kysymyksillesi ja kieltäytyy välillä jopa vastaamasta. Tai siltä ainakin sinusta tuntuu. Mistä voi tietää, ettei ole vain hermoheikko hysteerinen feministilehmä, joka näkee itse sielunvihollisen kaikissa miehissä?
Omalla kohdallani oli helppoa. Paikalla ollut vanhempi mies oli tyrmistynyt poikareppanan käytöksestä yhtälailla. Eli minä en kuvitellut, liioitellut tai ymmärtänyt väärin. Tässä maassa on nyt todistetusti ainakin yksi kolmekymppinen mies, joka ei kykene ottamaan vakavasti itseään nuorempaa ihmistä, jos sillä on tissit. Ikävä juttu miehelle, hänen välittömään tulevaisuuteensa myös minun mielipiteelläni on vaikutusta.
Milloin on hyvä vain menettää malttinsa? Olen erittäin kiivas ja tulinen tyttö, ja suutun välittömästi ja raivoisasti, mutta myös lepyn ja kadun samantien. Olen oppinut vanhetessani hillitsemään suuttumustani, enkä menetä malttiani näkyvästi, enkä tuo välttämättä edes julki miten lujaa minua välillä jokin asia ketuttaa. Mutta olisiko minun pitänyt pistää tuo “kuvitteellinen” poika kuriin, olisiko pitänyt hänen omaksi parhaakseen opettaa, ettei noin suhtauduta virallisissa asioissa edes itseään nuorempaan ja kainaloon asti ylettyvään naiseen? Olisi minun pitänyt pistää sika pihalle, ripittää kunnolla ja kertoa, että seuraavalla kerralla alentuvaisuutesi kohde ei välttämättä ole niin mukava kuin minä? Vaikka mieleni teki, en räyhännyt, vaan jatkoi asiallisella linjalla vakaasti kuin juna. Kuitenkin jäi kaivelemaan, että olisiko sittenkin pitänyt alentua hänen tasolleen, hetkeksi vain!!
Kävin eilen ystävättäreni luona kahvilla. Ja arvaamatta se sitten kuitenkin iski, aikuisuus. Tai sellainen aikuisuus, mitä kuvitteli aikuisuuden olevan, kun yhdessä ystävättäreni kanssa pänttäsimme tentteihin ja istuimme ryhmätöiden parissa kirjastossa. Minun ei missään nimessä ole ikävä varhaisaikuisuuttani, mutta en vain ehtinyt tajuamaan milloin minusta tuli oikeasti aikuinen. Toisaalta, sisareni ikäryhmän parissa olen jo ikäloppu, erityisesti sen jälkeen kun erehdyin lipsauttamaan kerran, että muistan miten Neuvostoliitto sortui. Pöydän toiselta puolelta minua katsoi nuori sisareni ja hänen ystävänsä silmät pyöreinä “siis miten vanha sä oikein olet? Eiks se neukkula ollu joskus talvisodan aikaan?” Minä nauroin ja oikaisin heidän käsityksensä, vaikka tietyllä tapaa kutkutti ajatus jättää teinit siihen luuloon, että olen erittäin simpsakka kasikymppinen!
Aikuisuus ja vanheneminen ovat iloisia asioita. En missään nimessä haluaisi olla se epävarma ja hölmö tyttö, joka olin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten. En voi kieltää, ettenkö kaiholla välillä muistelisi joitain asioita menneisyydestäni ja silloisesta itsestäni, mutta kyllä tämä nykyinen minä on monella tapaa paljon parempi ihminen! Ja hauskempi… ja fiksumpi.. Ja näköjään niin paljon vaatimattomampikin!
Ja eufemismeihin. Naisten kanssa lounaalla mietimme niitä kaikkia sanoja, millä naisen tiedät-kyllä-mitä kutsutaan. Keksimme monia erittäin huvittavia ja korneja ilmaisuja, rakkauden lipas ja synnin pesä mainittakoot tässä esimerkkeinä keskustelusta. Tämän keskustelun jälkeen siirryimme luonnollisesti hiukan ylöspäin naisen vartalolla. Kamalin (ja huvittavin!) sana, millä rintaa olen kuullut kutsuttavan on kikki. Toisaalta, kykeneekö kukaan sanomaan nauramatta lähtevänsä ostamaan kikkiliivit? Jos tiedätte rumempia sanoja naisen rinnalle, pistäkää ihmeessä kommenttia!