Niina Koo

Innostuin sitten lähtemään Voitonkin kanssa kokeilemaan Kajaanin kokeisiin 27.6.09. Päivä oli helteinen, mutta hyvin jaksoi Simppa työnsä tehdä. Ongelmat oli odotetuissa kohti tottiksen puolella, mutta jälki ja esineruutu meni meidän osalta niin hyvin kuin on mahdollista. Tottiksesta 74 pistettä, jäljeltä takajäljen jälkeen 164 pistettä ja esineruutu (se oli hupaisa) 28 pistettä. Tuli sitten II- tulos tällä kertaa. Itselle koe meni yliodotusten. Lähdin kuitenkin vain itselle kokemusta hakemaan ja toiveena oli päästä suorittamaan vaikka harjoitus mielessä joka osa-alue. Olen älyttömän tyytyväinen. Nyt sitten syksyn avoimia luokkia kohti.

Tulevana viikonloppuna on Tuitulla mejä kokeet Kuhmon Jauhovaarassa. Isäntä on jo kovasti koettanut miettiä miten kaikki asiat menisi oikein ja jälkeäkin on kolmet saatu tehtyä Kajaanin jälkeen (yksi tänä iltana ajettava). Toivottavasti ei mene liiaksi yrittämiseksi koko homma ja toivottavasti ei ala juoksut koiralla.

Sitä seuraavana viikonloppuna on sitten Maaningalla agiliya ja ollaankin Annen kanssa menossaa sinne sunnuntain startteihin. Mietinnässä on vielä Tuittu- tötterö, että ilmoitanko vielä vai jätänkö syksymmäksi. Olisi ollut kiva saada parit möllit alle senkin kanssa.

Tämän jälkeen pääseekin parin viikon lomalle. Yksi lomaviikko jää vielä jonnekin syksyyn. Isäntä ehdotteli että mitä jos käytäisi Hong Kongissa, siis oikeesti! Hän kun saa poikansa kautta Finnairilta liput “sikahalvalla” ja minäkin jollain kaverilipulla mukaan ja sekin “sikahalvalla”. Minä pöljä totesin että siitä vaan, mutta itse en lähde, koska väsymyksen ja kiireen saan aikaiseksi muutenkin ja sitten se vasta kiire olisikin 8o. En tiedä minne,mutta olisi kuitenkin. Siis vähäistä lomaa käyttämään johonkin lentokoneessa istumiseen, aikaeron väsymykseen jne. Haloo, mulla on parempaakin tekemistä. Sitä paitsi minä haaveilen, että minulla olisi siisti talo, jotakin mukavaa purtavaa, lukemista, joku hyvä leffa tms… saisi ottaa päiväköllöt. Välillä tepasteleisi pihalla ja nuuhkisi kukkia ja sitä rataa. No ilmeisesti ei ole isäntäkään näin kesäaikaan lähdössä. Talvella voisi kuulemma harkita….:)

Raimo ja Tuittu kävi Kajaanin mejässä eilen. Tuloksena nyt avo II ja 39 pistettä! Ohjaaja oli tosi tyytyväinen koiraan ja arvostelu meni seuraavasti:

Tuittu laitetaan jäljelle. Maavainuinen sopivavauhtinen jäljestäjä. Kaikki osuudet innokkaasti jäljen tuntumassa riistan hajuja välillä tarkasten. 3. osuudella laaja riistan haku, josta hukka. 1. kulma laajalla lenkillä makuus ohi. 2. kulma tarkasti makaus nuuhkaistaan. Sorkalle kaartaa laajasti takaa ja on siitä kiinnostunut.

Hyvä homma ! Mieluista puuhaa kuuluu olevan Raimollekin ja suunnitelmissa onkin tehdä uudet kätevämmät jälkimerkit avo- ja piilomerkkaukseen tulevia kisoja varten.

Olin lomalla viime viikon. Hollantilaiset Ranskasta ( ) oli vieraana ja lähtivät torstaina. Aapo oli myös jä hän lähti perjantaina. Nyt sitten olen koettanut tämän viikon töitä pakertaa. On se jännä kun on yhden viikon poissa niin sitten saa muutaman päivän koota kaikki mitä on viikon aikana tapahtunut jotta on taas normaali rytmissä kiinni. Toisaalta mikä se normaali rytmi on?

Voiton koe päivä lähestyy ja treenit eikun tiivistyy. Paljon tuntuu olevan kesken eräistä, mutta käyn nyt kokeilemassa jos nyt ei sitä ennen mitään ihan älytöntä ohjaaja saa päähänsä koulutella, josta koira tyystin pilalle menisi Kuitenkin kun tuossa aiemmin keväällä olin treenattavia asioita listaillut, niin voin todeta että kyllä se ihan kaikki osa-alueet osaa. Se on sitten toinen juttu miten minä osaan ohjata

No tänään jo tapahtu jotakin semmoista että pakko tännekin päivitellä.

Raimo kävi Tuitun kanssa mejä- kokeessa. Arvostelu oli alkanut tuomarin sanoin: “sitten meidän neiti kesäheinä… ” Koeselostus: Rauhallinen ja ohjattu lähtö. Maavainua käyttävä jäljestäjä, joka varmistelee ilmasta. Ensimmäinen osuus eritäin jälkitarkasti. 1. makaus merkataan ja kulma pienellä tarkisuslenkillä. Toinen osuus jälkitarkasti, vain pienellä jäljeltä poikkeamisella. 2. makaus ja kulma erinomaisesti. Viimeinen osuus jatkuu samalla rauhallisella tyylillä. Kaato nuuhkittiin ja nuoltiin. Erinomainen suoritus.

Neiti kesäheinä oli tullut siitä, kun Tui oli kuulemma kaikkessa rauhassa välillä syönyt heinää, rapsutellut itseänsä ilmeisesti ajatellut että huvi ensin ja työ sitten:))

Tulos: AVO I, 49 pistettä!!! IHAN ÄLYTÖNTÄ ja mieletöntä. Itse odottelin kotona ja tuskastuneena odotin viestejä tai soittoa ja sitten Raimo tulee kotiin ja sanoo että tulehan hakemaan tuo ruohonsyöjä pois tuolta autosta. Ajattelin että per…n meni ja nyt on isäntä hurjana kun hyvä työhely päivä meni hukkaan tämän takia. Eikö mitä, ensin autosta tipahti ruokasäkki, sitten näkyi pokaali ja Tuittu pomppi kopassa niin onnellisena että ihan kuin sekin olisi juonen tiennyt.

Noh, tätä sietää juhlia

Onnittelut myös Annelle ja Nellille valioitumisesta !

Jaaha, ei ole tätäkään ehtinyt päivittelemään. Nyt ehtii, kun istuu soffalla oikea jalka siteisiin käärittynä, pöydällä, turvoksissa ja tönkkönä. Piti sitten illalla lentopalloa liian tosissaan pelata ja niinhän siinnä kävi että verkolla palloa torjuessa jäin vastapuolen jalkoihin ja nilkka nyrjähti. Nivelsiteitä tässä sitten parannellaan lääkärin mukaan kuukauden päivät. Eli ei lentopalloa ja jos ei kerran sitä niin vielä vähemmän Agiliitoa

Onneksi murtumia ei ollut, joten kait siitä vielä hyvä koipi tulee. Kukaan ei vain tiedä että onnistuinko minä siinnä torjunnassa…..

Häämatkalla kävimme. Ennen pääsiäistä lähdettiin ja pääsiäisen jälkeen tultiin. Ensin lennettiin Nizzaan kolmeksi yöksi ja sieltä sitten Hollantilaisten ystäviemme luokse “maalle” lähelle Dijonia.

Nizza oli ihan ok kaupunki kuka kaupunki lomista tykkää. Tosin kaupunki lomailijoille taitaa löytyä vieläkin mehevämpiä paikkoja, riippuu ihan siitä mitä hakee. Tuo kolme yötä oli meille ihan riittävä aika ihmetellä kaupunkia, mitään meno ihmisiä kun ei kumpikaan olla. Ilma oli hyvä kun saavuimme, mutta ei sielläkään ihan vielä bikini kelit olleet. Aurinkoa kuitenkin saatiin. Kallis paikka se kuitenkin oli, hinnat ihan niinkuin turisti rysissä nyt voi odottaakin.

Kolmen yön jälkeen siitten suunnistimme junalla näitten tuttujen luokse jossa sitten oikea loma alkoikin. Isäntäväki kun tykkää pitää huolen vieraistaan. Ruokaa on, leppoisaa ohjelmaa sopivasti ja lepoa. Nämä ystäväthän on Suomi hulluja ja niinpä saimmekin joka ilta saunoa oikeassa saunassa. Ovat tehneet takapihallaan hirsisaunaan jossa on ihan suomalainen puukiuas. Päivät koostui lähinnä siitä että runsaan aamupalan jälkeen lähdettiin joko Läheiseen (tunnin ajomatka) Juravuoristoon tutustumaan yhteen luolista, tai sitten patikoimaan viinikukkuloille (Beaunne).

Kävimme myös paikallisilla antiikkimarkkinoilla, jossa oli ihan sama meininki kuin täälläkin: pa….aa myydän sika hinnalla. Tosin oli siellä sitten osasto ihan kunnollistakin “antiikkia” mutta se vasta kallista olikin. Löysin ihanan lasiastian, mutta se meinasi tippua käsistä kun hinnan näin. Jäi sitten ostamatta Lähtöpäivänä ajelmimme sitten Besancon:n ja siellä tutustuimme Citadell linnaan. Tänäpäivänä se palvelee ihmisiä eläintarhana ja siellä oli myös pakolliset museot, akvaario, joku jyrsijä talo jne. Se oli hieno paikka ja ainakin eläin tarha oli ihan viihdyttävä. Maiset upeat sieltä muureilta, vaikka minä minä meinasinkin järkytyksestä kulkea pitkin seinuksia. Ihme homma tuo korkeanpaikan kammo, olen kuitenkin Eiffelissäkin huipulla käynyt (huimaa kun ajatteleekin).

Koirat oli Annelle hoidossa reissun ajan. Kiitos vielä tätäkin kautta Annelle ja perheelle. Tuittu oli sen jälkeen ihan koomassa pari päivää. Sitä edes auttoin vielä se, kun heti torstaina (tulin siis kotiin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä) tuli systeri perheineen ja koirineen kylään pariksi yöksi. Mukava oli nähdä heitäkin. Pikku Sohvi oli kasvanut aika veikeäksi pikku neitiksi.

Launataina kävimme Sannan, Rontin ja Tuin kanssa Kiuruveden näyttelyssä. Tuittu sai sen sinisen Hyvän sieltä mitä hainkin. Tuittu ei muuten ollut näyttelyä edeltävänä iltana ihan priima kunnossa kun piti hiiriä tms rotikkaa koettaa kaivaa pihalle. No tiesi siis pesuhommia.

Nyt sitten tänä kesänä keskitytään koehommeleihin molempien kanssa ja katotaan sitten jääkö aikaa näytelmiin. Ihan kivoja joskus käydä ei siinnä mitään. Nyt vain päätin että tänä kesänä on kokeet ykkösenä ja joka viikonloppu ei olla menossa koiraharrastusten perässä. Toivon mukaan jalka paranee niin että se ei ole nyrjähtänyt joka toinen viikonloppu aina johonkin.

Keskiviikkona kävimme naapuripitäjässä koirien silmä- ja polvitarkastuksessa. Voitolta siis tarkastettiin silmät ja Tuitulta silmät ja polvet. Molempien silmät oli puhtaat ja terveet ja Tuin polvet kunnossa. Hieman epäilytti että Voitolta voisi jotakin rupea löytyä sieltä, kun se pentuna meidän nykyiseltä enkelikoiralta Aksulta sai hammasta päähänsä/ silmiinsä. Jos oikein muistan niin kolmesti käytiin el.lääkärissä ennenkuin pikkusimppa uskoi että ei ole hyvä hyppiä aikuista naamaa vasten

Nyt on opinnäytetyön tekoa. Olen siis kirjoilla vielä Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa, tosin nyt jatkoajalla. Jos tuon lopputyön saisi tehtyä niin sitten saan tradenomin paperit liiketalouden ja talouhallinnon puolelta. Työt on haitannut tätä puolta ja haittaa edelleenkin mutta nyt on vaan pakko aika tälle repiä.

Otin aamulla vaihteeksi sisäkuvia, kun tuo Tui tykkää portaissa aina venkoilla. Sitten komensin Voiton myös kuvaan, mutta tottahan Tuin piti ängetä kanssa ja siinnä jo meinasi tappelu tulla. Juuri enne kuvan ottamista oli kaikki katastrofin ainekset ilmassa )

Jaa eipä mitään uutta taivaan alla. Tuitulla alkoi kiima tuossa vajaa kolme viikkoa sitten ja nyt on loppuhöyryt jäljellä. Olen koettanut treenata vaihtelevalla menestyksellä noita koiruuksia agilityä ja Voitolla lisäksi tottista. Voiton tottis ja jälki harjoittelut on jääneet lojumaan kun tuohon agilityyn höyrähti niin kovasti. Alunperin agility oli tarkoitus olla vain semmoinen kevyt harrastus ja sopivalla tavalla jumppa sen olkanivelille ja muutenkin. Sitä kautta oli tarkoitus luoda myös hyvää suhdetta koiraan. Nyt sitten on huomattu että aloitetaankin tottiksella agility treenit jotta se loisi hyvää suhdetta ja tasapainottaisi koiraa . Ensin otin tottista ihan vaan muuten vaan… nyt kytätään koekalenteria milloin se julkaistaan jotta pääsee kisoihin ilmoittamaan . Ei sillä että se mitenkään valmista olisi: tässäkin on nälkä kasvanut syödessä. Enää ei itselle kelpaakaan se seuraaminen mitä se on aikaisemmin tehnyt. Sivulle tuloa pitää vähän treenata ja voisi se sitä kapuulaakin vähän paremiin suussa pitää ja tuoda sen tiiviimmin….. lista on varmaan loputon sitä mukaa kun edetään. Maastolajeissa Voiton ongelma on joskus ollut se että ei rupea nostamaan toisten jättämiä keppejä/ esineitä. Työskentely jäljellä ja esineruudussa sikäli ihan ok. Sanoin vain “sikäli ok”, koska varmaan niihinkin tulee vielä jotain parannettavaa. nyt on kuitenkin talvesta huolimatta nosto-ongelmaa harjoiteltu: kentälle vaan joku vieras tiputtaa kepit ja sitten käydään Voiton kanssa ne nostelemassa palkaten nameilla. Sama homma tullaan tekemään myös esineitten kanssa. Siinnäpä sitä onkin. Kunhan lumitilanne sallii niin tietty noudot pitää yhdistää esteisiin ja maastolajit treenata vielä oikeissa olosuhteissa ja pitkä lista jatkuuu….

Tuitterin kanssa on harjoiteltu kotihärpättimellä kontakteja ja ne alkaa pikkuhiljaa sujumaan. Tosin neiti tahtoo välillä aina unohdella ja se hammailee vain kontaktin yli ja jää siihen maahan seisomaan että “ai niin”. Pujottelu on kanssa yhtä sanonko mitä. Koira joko pujottelee tai sitten vain hammailee ohi. Välimuotoja ei ole. Siksi minusta tuntuu että se kyllä osaa mutta välilä on kiva tehdä niin kuin itse haluaa

Kuvia alla. Ovat vissiin tammikuulta.

Kajaanin pallohallissa Tammi- näyttelyn yhteydessä järjestettiin eiken agilitykisat jonne minä ja voitto sekä Anne ja Nelli työnnyttiin. Kisat oli illalla, mini I:n rataantutustuminen 20.20 ja maksi I:n rataan tutustuminen oli 21.00. Kotona olin n. 00.30.

 Mielestäni rata oli vaikea. Tai oli siinnä alussa ja lopussa ihan helpot pätkät,mutta väillä oli jo minun kokemusken mukaan pyöritystä. Niistä kuitenkin (vähältä piti, monta kertaa) selvittiin. Voitolla kaksi kieltoa sekä yli aikaa tuloksena sija 12 pistein 16,64, eli meni yli aikaa siellä kompureidessa 6,64 sek. Eka kielto tuli kun ohjasin pujotteluun väärin ja toinen kielto puomin ylösnousussa kun mokoma putki oli sijoitettu sinne alle. Voitto hyvppäsi alas kesken nousun, kun sitä selvästi pelotti tuo viritys (raaputtaa päätään). Toisella kerralla sitten pääsi kun otti kynnet varulta nousuun mukaan. No tietää mitä pitää myös harjoitella.

Pujottelun lopussa näytti itsestäni siltä että Voitto ei pujotellut loppuun asti ja meinasin jo lopettaa tai aloittaa alusta ) hyvä kun päätin kuitenkin jatkaa, mutta hetihän tuommoiset tötteröinnit näkyy. Hirvittävän tyytyväinen olen meidän iltaan. Menihän kontaktit kuitenkin hyvin. Samoin voiton pää nuppi tuntui pysyvän hyvin kasassa minun horttoilusta huolimatta.

Anne ja Nellikin tuli sijalle 4 yhdellä virheellä ja reilu sekunnin yliajalla. Tiukka oli muuten tuo vähimmäis aika. Kuitenkin Annen ja Nellin suoritus oli mielestäni upeaa katsottavaa, Sanoo sisko Pirkko mitä tahansa (wink) )

Videot aiheesta siis tuossa videot linkin alla.

 Oltiin tänään koiravaljakko ajelulla Kivikiekin maisemissa. Retken järjesti Ultima Taiga ja meitä oli siis minä, Raimo ja Aapo. Keli oli juuri passeli, aurinko paistoi ja oli sopiva pikku pakkanen. Tosin Grönlantilaisille oli kuulemma vielä hieman liian lämmin .

Pihaan ajaessa meitä tervehti ihana arktistenkoirien jodlaus: Aapolle tämä reissu oli joululahja ja tässä vaiheessa hän vasta rupesi aavistelemaan jotakin .

 Matkaa taitettiin n. 18 kilometrin verran. Kaikki me olimme erittäin tyytyväisiä tämän päivän elämykseen, eli hienoa oli!!

Hyvää Joulua kaikille ja menestystä vuodelle 2009!

 ja muistakaa ottaa Joulun aika näin rauhallisesti

Toivottaa:

Niina, Voitto ja Tuittu

Hommasin sitten itselleni satulatuolin jolla koetan nyt sitten tästä lähtien työni istua. Se on hieno selkänojallinen malli. Sain sen perjantaina ja kun istuin yhden tunnin, niin melkein hiki tippu päältä. Nyt olen koettanut venkoilla tässä aamusta asti ja pakko sanoa että melkein hiki on mutta niin on itku ja parkukin mutta periksi ei anneta, mikä ei tapa,se vahvistaa jne. mitäs olen niin huono ryhtinen.

Yskäiset ovat yskineet enää satunnaisesti. Eilen viimeksi kuulin Tuitun pari kertaa köhähtelevän, joten taitaa olla pahin sitten ohi.