Vuosi lähti käyntiin niin kuin muutkin. Töissä on tällä hetkellä ruuhkaa. Erona tällä kertaa se että jotenkin en jaksa stressata sitä. No katsotaan mitkä mietteet on kohta.

Treenailut koirien kanssa on jäänyt vähemmälle, mitä nyt tuon Mimmin kanssa koettanut touhuta. Agility on pakkasten takia jäänyt totaalisesti vähemmälle. Voiton kanssa ruvettu (en tiijä miks) vääntämään täyskäännöksiä. Tuittu on opettelee “Kädet ylös”- temppua (kiitos Riikka ideasta) ja sillekin muutamia tottis juttuja alkeita siis tehty. Pitäähän sitä mielen virkistystä olla. Tuitulle myös kosketuskeppi ideaa hahmotettu, sekä Voitolle, joka luulee että minä vähintään lyös sillä kepillä sitä.  Tässä taannoin aloitin opettamaan kaikkia seisomaan etujalat ämpärin päällä tarkoituksena aikanaa sen evulla opettaa takapään hallintaa ja muutenkin, harjoitusta itselle naksuttimen kanssa. No se on nyt sitten jäänyt, mutta onpahan kaikkea mitä voi touhuta pakkaspäivinä.

Tuittu taisi parantua virtsatie vaivoistaan, ainakin viimeksi oli näyte puhda kiteistä ja muustakin. Nyt sitten työstetään jumiin menneitä lihaksia, varsinkin takapään. Tosin välillä tuntuu että taitaa sillä olla korvien välikin aika tiukka , no pistetään se tulevan kiiman piikkiin.

  
Voitto on yhtä- äkkiä ruvennut taas arastelemaan muutamia kohtia lattialla, eikä millään meinaa päästä ohin niistä suosiolla. Siitäkös Tuittu riemastuu ja käyttää toisen heikkoutta hyväksi . Toisaalta Voittokin tuntuu lihaksiltaan aika jäykältä…. tiedä sitten onko näillä yhteyttä. Nyt on Voitollekin varattu hierontaan aika.

Mimmin kanssa tosiaan nyt tehty perus tottis juttuja. Pääpaino on edelleen sen perusasennon vahvistamisessa ja vasemman jalan seuraamisessa. Maahan menoja harjotellaan ja pikkuhiljaa seisomista (joka ei meinaa millään onnistua). Paikallaan oloa harjoitellaan käytännössä joka ruoalla. Pikku seuraamispätkiä ja käännökset on otettu harjoituksiin mukaan. Takapään käyttöä harjoiteltu vielä enemmän imuutus tyylillä, muuten seuraaminen naksulla tai Hyvällä. Miten tylsä sitä ihminen on kun ei muuta kehu sanaa keksi, joka olisi vain koulutus tilanteita varten. Tai keksii, mutta ei älyä käyttää sitä. Hampaat on vaihtuneet, mutta leikkiessä nälvätään lelua vielä. Suu on hellä ja näkyy vielä vertakin tulevan leikin tiimellyksessä. Eli käytettään taisteluleikkeihin vielä “vauvaleluja”.

Torstaina pakattiin auto (melkein) täyteen koiria vaatteita, romua, sälää… sekä minä, Raimo ja Sanna ja lähdettiin kohti Imatraa Riikan ja Jarin vieraaksi. Luonnollisesti vastassa olivat mysö koirat Emma, Kiukku, Winha ja Otto. Meitä oli siis 9 koiraa ja 5 aikuista Jarin huusholissa. Meiltä mukana siis Tuittu ja Voitto, sekä Sannan Hippu, Siru ja Eki. Matkan tarkoituksena oli siis metsästys. Toiset lähtee kalareisulle Norjaan, osa jopa Kanadaan asti, joten meidän rapiat 400 kilometriä ei näiden rinnalla ole mitään.

Perjantai aamuna Tuitun Kiukku siskolla oli Lume koe jonka se suoritti tyylikkäästi hyväksytysti läpi. Pitkä työskentelyn jälkeen saaliina oli supikoira. Kokeen päälle Siru ampasi toisen supin perään, työskennellen pari tuntia maanalla ja vaiva toi tulosta: toinen supi perjantaille. Tuitulle oli varattu ladon alusia loppupäiväksi, mutta ne olivat tyhjiä, jotenka ei muuta kuin tyytyväisenä majapaikalle, saunaan, syömään ja nukkumaan.

Lauantaina herätys oli hieman aikaisempi ja menimme kaiken aamutohinan jälkeen maaluolalle joka oli aloittelevan koiran unelma paikka. Muutama metria pitkä , ei syvä ja valmiiksi luukku pesän päällä. Omistajan ihmetys oli suuri, kun Tuittu kömpi luolaan ja aloitti haukun. “Ihanko oikeasti se nyt siellä tekee jotain vai tyhjääkö se haukkuu”, oli mietteet. Siellä neiti työheli, ulkona ei käyty ja aikaakin kului varmaankin se noin puoli tuntia ellei enemmänkin. Saalliina siitä kaksi supia. “Meijän pitsi” oli isännän reaktio, kun koiran prinsessan viita karisi päältä ;D

Eki oli katselu oppilaana kun Tuittu mesoi luolassa ja pääsi heti tuoreeltaan nuhjaaman supien kanssa ja sehän oli ihan loisto poika Raimo ihastui Ekiin niin paljon että, totesi haluavansa se meille

No tästä alkoikin sitten ralli: ei voi eikä kykene enää muistamaan kuinka monessa paikkaa käytiin katsomassa luolia. Välillä supia löytyi, välillä ei. Meininki oli että jos koira ei ilmaise että jotakin luolassa on, niin turha jäädä siihen vaan mennä seuraavaan paikkaa. Talvipäivä on lyhyt joten lujaa on mentävä jos meinaa saalista saada ;D Hauskimpana jäi mielen Emman “synnytys”. Kivutaan kauheella tohinalla rinne ylös, sitten jatketaan hiljaa siltä varalta että siellä on kettu. Sitten Emma reiästä sisään ja kohta “kiinni on, nyt tulee ja PLOP” sieltä siis supi. Ja siitä mahottomalla tohinalla taas seuraavaan paikkaan, luonnollisesti tarkistuksen jälkeen löytyykö toinen..

Hippu sai kanssa kaksi supia lauantaina (joka oli myös melkoinen pökäsy), joten saaliina 7 supikoiraa. Sunnutaina lähdettiin kotimatkalle, mutta enne sitä käytiin Tuitulle katsastamassa yks itse tehty maapesä, mutta voimakkaasta hajusta huolimatta se oli tyhjä. Eki sai tässä käydä myös fiilitelemässä ja sehän oli niin kivaa että ei meinannu pois tulla

Mahtava ja avartava reissu takana, mukava oli käydä mutta mukava oli tulla myös kotiin (talo kylmä ja -18 astetta ulkona pakkasta), hakea Mimmi Annen luota hoidosta (

ja varmaankin tuttu paniikki joulusta sen mukana. Miksiköhän sekin pitää ottaa niin hermoillen. Siivoaa jos jaksaa, tekee jouluruokia jos haluttaa. Jos on väsy, kiire tms niin jättää ylenpalttisen siivoamisen vähemmälle ja ostaa valmiit ruoat kaupasta. Tai sitten heittää jouluaattona pelkän riisipuuro kattilan pöydälle ja vetäsee paketista keittokinkkua leivän päälle. Pitäisi rauhottua ja rentoutua eikä hermoilla…

No siksi että minä haluan siistiä, haluan tehdä itse laatikot (kinkkua ei onneksi olla vuosikausiin itse paistettu). Ihana kun jouluksi tulee vieraita Ranskasta asti ja jos hieman laiskotustaan saan siirrettyä myöhemmäksi niin on mukava nauttia joulusta ja vieraiden seurasta kun kaikki on valmista.

Itselläni on ollut viimeviikot jokin ihme väsymys päällä ja tuntuu että ei mitään saa aikaseksi. Kaikki tuntui lauantai aamuna oikein korostuvan: varmaan kaksi tuntia jahkailin ihan normi viikkosiivouksen kanssa. Kun olisi silloin heti aloittanut niin olisin ollut jo hyvinkin valmis kun tämänkin tajusin . Mahdollisesti edellisen illan kuppaaminen vaikutti tuohon laiskotukseen. Mutta jospa se tästä lähtisi

Tuittu on sairastanut virtsatietulehdusta ja on nyt toisella antibioottikuurilla, pitkällä semmoisella. Ruokavaliota koetin korjata, tajusin että syötän ihan liikaa lihaa suhteessa lihaisiin luihin. No seuraava korjaus oli sitten ruokamäärä. Otin ihan laskimen käteen ja laskin mikä on suosituksen/ ohjeen mukainen määrä tämänpainoiselle koiralle ja tajusin pienten esimerkki punitusten jälkeen että olen syöttänyt n. 3 kertaisia päiväannoksia lsuositukseen nähden. Luonnollisesti ohjeet on vain ohjeita, mutta pieni korjaus tähänkin, niin jopa on ruvennut neitille taas ruoka maistumaan ihan eri tavalla ja ainakaan en ole huomannut erityistä laihtumisen merkkiä. Tosin eihän se lihava ollut ennen tätäkään, koska kaiketi itse säännösteli, eli ei syönnyt ruokaa kun ei ollut nälkä.

Nyt toivon Tuitulle parantumista tulehduksesta ja kiteistä joita virtsassa on paljon. Sehän oli ihan oireeton koira ja nytkään siitä ei tiedä, onko paranemassa vai ei ennenkun taas mennään kontrolliin.

Voitto koira on ruvennut hieman harmaantumaan lisää Nyt kun ei ole itsellä paineita sen kanssa kokeissa pärjäämisessä niin tottistelut on olleet superkivaa. Vanha Voitto sieltä taas puskee esille ja kun lelun, rätin tai patukan kanssa leikitään niin voi sitä riemua ja intoa. Tämmöistä tottis/leikkkimistä voisi sen mielestä tehdä vaikka kuinka kauan. Agilitystä on nyt kelien ja kentän huonon kunnon vuoksi pidetty hieman ansaittua taukoa, kuitenkin silloin tällöin hieman irrotellen koti pihassa. Eilen sunnuntaina kävimme ihan kentälläkin fiilistelemässä 3 hypyn ja putken kanssa . Taitava Voitto!

Mimmin kanssa harjoitellaan arkielämän perustaitoja . Sen lisäksi tottistelut on aloitettu namin ja leikin varjolla: eteenistumista, sivulletuloja, perusasentoa ja seuraamisen alkeita. Ruokakupin avulla paikkaolon perusteita joka tarkoittaa tällä hetkellä että maahan ja vilkaisu silmiin . Agilityssä on sen verran että hyppyjä (ilman rimoja) kokeiltu ja hieman takaa kiertoa sekä putkea. Miten paljon kaikkea kivaa opetettavaa ja näytettävää Mimmille onkaan vielä edessä: nouto, istu, maahan, seiso, keppien ilmaisua, lisää agilityesteitä ja kunhan saan verkot hommattua niin pujottelua, sekä muuten agilityn ohjauskuvioita. Keväällä sitten jälkipelloille

Mennään nyt kuitenkin ensin talvi näillä eväillä

Voitto kävi tänään kaksi starttia pyyhkäisemässä.

Matkaan lähdettiin Annen, Nellin, Nirpun, Voiton, Tuitun ja Mimmin kanssa (millä on paketti auto lastattu?). Tuittu oli ilmoitettu myös mutta peruin sen sairastelujen ja lääkekuurin takia. Matkaan team Tui ja Mii oli otettava koska olisi tullut pitkä päivä yksin. Toisaalta Tuittu ei ole koskaan käynyt pallohallissa ja vielä vähemmän Mimmi. Molemmat käyttäytyi oikein mallikelpoisesti. Tuittua ei oikein taida mikään järkyttää ja Mimmi alkuun hieman pöhisteli mutta taisi todeta sen turhanpäiväiseksi Muutamille koirille se lopussa vielä hieman pöksytteli. Pääasia oli kuitenkin se että se iloisesti siellä mukana käveli, otti hyvin kontaktia, leikki hieman ja kömpi onnessaan kaikkien ihmisten syliin jotka halusi tulla silittelemään. Melkoinen veitikka on tuo kun melkolailla heti menee syliin ja pussaa sekä kirputtaa naamaa

Jaa se Voitto… no siinnäpä ne tärkeimmät olikin. Eka startti hylsy, oltiin jo ainaskin kolme virhettä kerätty matkanvarrella ja lopussa aloitti pujottelun väärin, niin en enää korjaillut vaan jatkoin loppuun. Kontaktit taas ongelma ja minulta liikaa varmistelua.

Toka rata 15 pistettä, eli lopetti pujottelun kesken (otin siis uudestaan), puomi alastulokontakti, sekä rima tippui. Kuitenkin toka radasta jäi semmoinen fiilis, että itse en ole koskaan noin hyvin ohjannut. No eihän se nyt vieläkään mikään huippuhyvä ollut mutta omasta mielestä parempi kuin koskaan

Viikonloppu vierähti mukavasti ja nyt taas koetetaan jatkaa normaali arkea.

Eilen käytiin kentällä, joka oli ihan kamalan liukas, suorastaan vaarallinen. Pikkuisen siinnä kuitenkin varoen treenailtiin. Voitto huusi taas kovasti, toisaalta ohjaus oli liukkauden takia entistä enemmän peestä. Muuten teki ihan kivat radan pätkät. Tuittu oli hieman epävarma taas, liekö liukkaus tehnty uskon putteen, jos nyt ei muutenkaan se motivaatio ihan kaksinen ole ollut. Otin sitten kuitenkin ihan perushelppoa etenevää parin esteen treenailuja ja kyllä se siitä innostui taas. Nami palkkausta otetaan nyt molemmille: Tuille se nyt vain näyttää olevan mieluisampaa kuin lelu ja Voitto taas “rauhoittuu” hieman ja keskittyy paremmin.

Mimmi oli myös mukana menossa. Kävi tutustumassa kentään, ihmisiin ja pari koiraankin siinnä jo oli joille pit pöksytellä oikein tosissaan. tajusin virheeni siinnä että olisi varmaan ollut syytä tuoda se eka kerralla pitkässä hihnassa. Eihän hän nyt koko aikaa haukkunut vaan kävi välillä ihmisiä ja minua tervehtimässä. Mimmi sai myös kokeilla aglity putkea joka meni hienosti.

Lauantaina tein 3 kpl ihan lyhyitä askel-askel jälkiä. Ihan kivasti rupesi nenä toimimaan ja hakemaan namia jäljeltä. Jos tässä saisi vielä yhden satsin tehtyä, niin olisi jo pikkuisen kopaistu ennen talven tuloa.

Meille tulee tänään lisäystä perheeseen. Illalla kotiin saapuu ikioma malikka pentu Mimmi. Mimmi täyttää tulevana lauantaina 10 viikkoa ja on oikein reipas kapistus. Raimo kävi sen minulle katsomassa, toki olin pelkkää hyvää kuullut pennusta ja pentueesta eri puolilta. Raimo on meillä ollut monessa asiassa se jonka arvio ja mielipide on osunut oikeaan ja minulla ei ollut tätäkään katselmusta mitenkään syytä kyseenalaista.

Pentu tulee siis illalla ja jännityksellä odotan mitä tuleman pitää , miten Tuittu ja Voitto reagoi uuteen tulokkaaseen ja muutenkin. Eilen ja tänä aamuna olen herännyt paljon aikaisemmin kellon soittoa ja aika myöhään on mennyt valvoessa, aika lailla pää pilvissä. Eilen koetin tehdä jotakin muuta puuhaa mm. kukkapenkissä myyrysin maadoittuakseni ja kävin jumpassa. Eihän elämä saa kuitenkaan ihan mennä liitelyksi

Jaaha, olisiko olleet nyt viidennet treenit jossa Tuittu pelasi. ei mitään tykkiä tänäänkään, mutta kohtuu hyvin malttoi touhuta. Namit maassa on vain häiriöksi ja yhden kerran toppasi kun kaveri toisella puolen kentää kehui koiraansa tms. Kajaani lähestyy, mutta ilmoitan joka tapauksessa. Kun nyt omat aivot saisi käännettyä siihen meno asentoon eikä houkuttelu asentoon. Tosin tänään oli taas vaatetta päällä vähän liiankin kanssa, välillä hiki ja välillä kangistuu sinne kentän reunaan.

oltiin lauantaina agilitykisoissa. Matkustettiin Annen, Nellin ja Nirpun seurana. Kiitos Anne kärsivällisyydestä! Minulla oli Voitto ykkösissä ja Annen Nelli kakkosissa. Päivästä tuli näin älyttömän pitkä, eikä keli enää ihan lämmin ollut. Tuitun jätin kotiin, koska olin päättänyt Lieksan jälkeen, että ennen seuraavaa starttia pitää olla vähintään kymmenet treenit sujuneet paremman yhteistyön merkeissä. Neljä on jo kasassa, joten toivon mukaan Kajaaniin mennään Tuinkin kanssa. Vaikka harmitti ilmoittamatta jättäminen hieman Sannan leirin jälkeen, niin viime torstain treeni ennen alkeiskurssin alkua palautti Niinan taas maan pinnalle: harjoitellaan sitä häiriön kans treenaamista :/

Paineet nollille oli taas kovat. Voitto olisi kaiketi taas ollut hyvä. Ohjaaja jatkakoon juoksutreenejä. Pujottelut meni mielestäni aivan nappiin, paitsi hyppärillä jossa oli siinnä vaiheessa molempien kuppi nurin… Muutamia ihan ok ohjaus pätkiäkin jossain kohtaa. Harjoittelemme jatkossa edelleen niitä kontakteja, myös niissä tilanteissa kun minä en ihan ehdi mukaan “rinnalle töpsyttelemään” eli niistä pitäisi saada itsenäiset. Näköjään ihan perus hyppytreeniä myös, koska tuli joku riman pudotus. Sitten pitännee harjoitella semmoistakin mahdollisuutta että koira rupeekin irtoamaan eli mitäs sitten tehdään ja kuinka ohjataan tai edes koetetaan pelastaa tilanne. No hyppärin karkaaminen putkeen väärästä päästä oli kyllä ihan takapuolesta minun takia. Olisi vaan pitänyt leikata tai valssata tai jotakin, ennen hyppyjä- putkea. Tyhmää oli luullakkaan että minä saan sen vauhdista käännettyä oikeeseen päähän.

Oppia ikä kaikki

Lisäsin videoihin Lieksa startit