Eteläisen tähtitaivaan kartoitus

Se muusa on häilynyt mielessäni jo kauan. Se muusa, se kuva, joka oli niin kristallinkirkas silloin. Oliko se vuosi 2006? Kesä, keskikesä, juhannus. Paikka oli Kauhava, Mäenpää, marjapuskien välinen nurmikkoalue Vanhan Tuvan takana. Istuin siellä monta tuntia ja luonnostelin kuvaa, joka poltteli mielessäni. Kuuntelin punaisella mp3-soittimella kappaletta ja annoin käden vaeltaa kangasta pitkin.

Se kappale oli maalannut kuvaa pääni sisällä aina siitä asti kun sen ensi kerran kuulin.

Keneltä sen kuulin?

Ja sitten tein sen, maalasin sen lopullisen kuvan päässäni olevasta tunnelmasta. Mielestäni onnistuin hyvin. Tiedän tarkalleen mitä se kuva minulle edustaa.

Asiat joilla meillä ei ole nimeä
Kasvot joiden ilmettä ei voi ymmärtää
Kirjoitus jonka merkistö on tulkitsematon
Uni josta herää uuteen uneen aina vaan

Ja sitten tuli se hetki kun piti antaa pois se, mikä oli tilattu. Väärälle ihmiselle. Ei sille, joka oli herättänyt muusat, avannut silmät. Vaan sille, jonka olisi toivonut tekevän sen.

Anteeksi. Ehkä minä joskus kerron.