Toinen

Miten pahalta voikaan tuntua
kun toinen on niin välinpitämätön.

Minä en ehdi nähdä sinua tällä viikolla
sanoo toinen
minun pitää lukea.
Tuntuu pahalta kuulla se
sillä itse kyllä löytäisin aikaa edes muutaman tunnin
lukemisen keskeltä.
Mutta syytellä ei saa.
Olla itsekäs, ei.
On oikeudenmukaista
niellä pettymys ja antaa toisen lukea
jos hän niin haluaa.
Ja niin toisesta ei kuulu viikkoon.
Sitten hän vihdoin soittaa
ja kertoo
kuinka ei ole saanut koko viikolla mitään aikaiseksi.
Kuinka on vain tuijotellut seiniä
ja pitänyt hauskaa
ystäviensä kanssa.
Ja unohtanut.

Minä en voi tulla
sanoo toinen
minun on aivan pakko lukea.
Vaikka juhlat ovat olleet tiedossa jo viikkoja
ja kymmenen sydäntä toivoo
että toinen tulisi
ja olisi osa Meitä.
On typerää pettyä, se tiedetään
sillä ei toinen koskaan tule.
Ei koskaan yritä järjestää aikaa.
Ja seuraavana aamuna toinen soittaa
ja kertoo
kuinka edellisenä yönä
kuvasivat hienon lyhytelokuvan.
Ja taas särkyy
yksi sydän
ja yhdet odotukset.

Miten voi elää
ihmisen kanssa
joka ei kunnioita ketään eikä mitään?
Miten elää
kun toinen ei anna itsestään mitään
eikä halua olla osa mitään?
Miksi elää toisen kanssa
kun toinen on kaukana
silloinkin kun on lähellä?

Siksi
koska ihminen pystyy sopeutumaan
ja nielemään pettymykset.
Oikeus huutaa apua
on vasta sitten
kun ei ole enää mitään.