Pietari - kaihon ja ironian rajalla

Kaikki te, jotka muistitte allekirjoittanutta maanantaina, kiitän teitä sydämeni pohjasta. Niihin tuhansiin viesteihin vastaaminen olisi kuluttanut budjettini hiukan miinuksen puolelle, joten päätin kiittää teitä näin internetin ihmeellisen maailman kautta. Johon tosin pääsin vasta nyt, kun olin onnistunut vetämään nettitilini miinukselle pariksi päiväksi. Heh. No joo.

Tänä vuonna olikin sitten kahdet syntymäpäiväkekkerit. Ensimmäiset maanantaina vajaalla miehityksellä, toiset eilen. Nämä keskiviikkoiset olivatkin sitten sellaiset yllärit, ettei paremmasta väliä. Olivat kuulemma suunnitelleet ne jo viime viikolla, tietäen maanantain mieskadon. Paikalla olivat kaikki tutut täältä hotellista ja vähän kauempaakin. En osanut yhtään aavistaa. Mutta oli hauskaa! Hihih. Ja Lennu ja Riikkakin joutuivat jäämään tänne yöksi. Hihih.

Mutta nyt suihkuun ja sitten Leviin syömään kermasienikeittoa.:)

Mulla on nykyään tylsää.

Meillä on koulua max. 3 päivänä viikossa, yhteensä 7h kokonaisuudessaan. Päivinä, jolloin ei ole koulua, en tee oikeestaan mitään. Nukun pitkään, herään, kaavin kasaan jotain syötävää, avaan tietokoneen ja annan sen olla päällä siihen asti kunnes meen nukkumaan. Ja mitän teen tietokoneella? Katon L-koodeja tai South Parkia, irkkaan ja haahuilen IRC-Galleriassa tai Facebookissa. Illemmalla meen yleensä salille. Sen jälkeen jatkan edellä mainittuja tehtäviä tietokoneen kanssa.

Pitäisiköhän sitä ryhdistäytyä? Mutta miten? Mua ei juurikaan enää nappaa muiden vaihtareiden seura, varsinkaan, kun niitä ei näytä kiinnostavan mun jutut. Eipä se oo mitään uutta, harva jaksaa kuunnella mua, mutta silti, ois se kiva, et jos sanotaan, et meil on illanistujaiset ja soitetaan sulle ku on käyty hakemassa ruokaa, et sit kans soitettais.

Okei. Angstaan. Aika pahasti. Nyt meen kattoo pari L-koodia tai South Parkia tai irkkaamaan.

Joskus ehkä vihaan saksalaisia. Etenkin Paulia. Oltiin eilen clubbaamassa Revolution Clubilla. Siinä sitten tanssittiin kaikki yhdes koos ja lavalla tapahtui jotain ohjelmaa. Siellä oli sellainen mummopermanentin ottanut takatukkainen juontaja, joka tanssi ja lauloi myös. Sitten siellä oli joku kilpailu. Siellä ne kuulutteli, että tähän seuraavaan kilpailuun tarvittaisiin vielä yksi pari. No, ennen kun huomasin, nappasi Paul meikäläistä kädestä kiinni ja alkoi ratuuttaa kohti lavaa. Tappelin vastaan. Tappelin vastaan vielä siinä vaihessakin, kun Paul oli jo lavalla ja yritti nostaa mua sinne kanssaan. Siinä vaiheessa oli pakko antaa periksi, kun juontajakin liittyi joukkoon ja molemmat kiskoivat mut valokeilaan.

Siellä sitten odoteltiin ja pelättiin pahinta, siis ei mitään tietoa tulevasta nöyryytyksestä.

Kilpailun juoni oli yksinkertainen. Pojat ottaa paidat pois, levittää ne lavalle, tytöt käy makaamaan paidan päälle selälleen ja ottaa myös paidat pois. Juontaja levittää järkyttävän kokoisesta valmiskermavaahtopurkista äärettömän rasvaista kermavaahtoa pitkin tyttöjen vatsaa ja rintaa. Ja luonnollisesti poikien tarkoituksena on nuolla tämä pois. Mitä enemmän näyttää siltä, että harrastaisi villiä seksiä lavalla, sen paremmin saa ääniä (huutoäänestys).

Ei voitettu. Saatiin palkinnoksi kuitenkin pala talouspaperia.(: Syytetään sitä, että koko yleisö tiesi, ettei olla venäläisiä. Juontaja ei edes osannut lausua mun nimeä. Aika ihmeellistä kun Nelli kuitenkin on myös venäläinen nimi.

Eikä ollu villeydestä puutettä. Siitä on kuulemma kuvia.

Vihaan Paulia. Ja nyt kuulen noottia sukulaisilta.

Mutta hei, kerranhan sitä vaan opiskellaan Venäjällä. Vai…?(; Nyt vaan haisen ihan kermalle. Kiva.

Kävin kotona. Tai tarkemmin ilmaistuna Suomessa. En kuitenkaan omassa kodissani, vaan vanhempieni kotona. Eli kotona. Oli mukava reissu, vaikka kaikki ei mennytkään ihan putkeen. Sanottakoon vaikka niin, että taksikyyti YKSIN keskustasta kotiin on huomattavan kallista. Pitäis ehkä lähettää erinäisille henkilöille lasku perästä. No joo, mun ei kuitenkaan tarvinnu maksaa taksia kaupungin suuntaan.

Jos Nelli muuten joskus sattuu sanomaan, että pokataanpas tänään joku pitkätukkanen rokkaripoika, niin neuvoisin/pyytäisin/melkein jopa vaatisin valitsemaan sen pojan vähän pidemmältä kuin omasta kaveripiiristä. Ja Lennu, haluan vielä muistuttaa, baarissa katoaminen voi todella tarkoittaa vaan eri sohvalla istumista. Nyt saan taas kuulla tyhmiä kommentteja. Evmtn.

Juttelin sunnuntaina Britassa venäjää. Kumma kun siitä kielestä ei pääse millään eroon. Tosin keskustelu oli suhteellisen yksipuoleista, minä ja Emppu (kyllä Ilkka, Emppu on poika…) puhuttiin venäjää virolaiselle miehelle, kun taas sen venäjästä ei saanut mitään selvää. Sen suomestakaan ei enää siinä vaiheessa saanut mitään selvää, ja kun se väitti puhuvansa paremmin venäjää kuin suomea, niin annettiin sen hölistä itänaapuria. Kukaan meistä ei ymmärtänyt viroa, enkä usko, että siihen kellonaikaan kukaan virolainenkaan olisi ymmärtäny sen viroa. Se tarjosi kuitenkin kaljaa. Unohtaen aina 5min päästä ostaneensa koko pöydälle kierroksen, virolainen haki aina vaan lisää. Lopulta pöytä notkui olusesta. Ei paha. Kivaa oli.

Repinissä oli mukava matkustaa, jalkatilaa oli huomattavasti enemmän kuin VR:n junissa. Ainoat miinuspuolet bussiin verrattuna ovat kalliimpi hinta ja takamuksen puutuminen. Nousin paikaltani kerran kuuden tunnin aikana. Voisi sanoa, että olin hiukan kankeahko Pietariin saavuttaessa.:)

Tänään ajattelin rikkoa jään. Kahden viikon karanteeni on lopetettava ja kuntosalin ovet avattava. Harmittaa, kun rahaa meni vähän hukkaan oman tyhmyyden takia, muttamutta… Nyt otan kiinni sen ajan ja rahan. Käyn sataviissataa kertaa viikossa salilla. Ihan totta. Lupaan sen itselleni. Ja paidoille, jotka on liian pieniä.

Eräänä torstai-iltana soi asuntomme puhelin. Puhelimessa oli respababushka. Keskustelu meni jotensakin näin:

RB: “Annatko niille pojille jotka asuu siellä?”
N: “Ei täällä asu ketään poikia, täällä asuu vaan tyttöjä.”
RB: “Asunto 902, asuuhan siellä poikia, ne kävi juuri hakemassa avaimet tästä alhaalta.”
N: “Tää on 1102, täällä asuu vaan tyttöjä.”
RB: “Niin, niin, tiedän, että se on 902, siellä asuu kaksi poikaa, kolmannessa huoneessa.”
N: “Tää on 1102.”
RB: “NO TIEDÄN, ETTÄ SE ON 1102… Aaaa…”
*klick*

-Kirjoitin tähän äsken pitkän pätkän, mutta ohjelma poisti kaiken. Mielenkiintoista. Otetaan uusiksi.-

7 viikon odotus on vihdoin päättynyt. Sain passin. Wuuhuu. Ja tänään Suomeen. Wuuhuu! Saas nähdä miten matkalaisen käy.

Kristalle Krakovaan: Tänne saa viisumin vaan 90 päiväksi ja ollaan täällä 120 pvää. Viisumia pidennettäessä siitä tehtiin myös moninkertainen, että päästään halutessamme Suomeen. Ja meidän on pakko käydä siellä ainakin kerran, sillä ei haluttu maksaa ylimäärästä matkavakuutuksesta ja se on voimassa kerralla vaan 3kk. Että sellasta.