Pietari - kaihon ja ironian rajalla

Eilen oli hyvä meno. Datsha on todella maineensa veroinen. Olin kämppiksen ja Kristan kanssa vähän rilluttelemassa. Krista lähti kotiin jo joskus 2 aikoihin, mutta me jaksettiin tampata baarin sulkemiseen saakka. Eli kello kuuteen. Huh. Tänään on vähän nuutunut olo. Mutta tapasin pietarilaisen Toljan, jonka kanssa voin puhua venäjää ja joka toivottavasti näyttää mulle kaupunkia.

Ulkona sataa aika reilusti lunta.

Nyt toimii netti myös kotona. Eli muhun saa vieläkin paremmin yhteyden. Nyt lähden parantelemaan pääkipuani teen voimalla Kristan ja Herminin luo.

Istun välitunnilla luokassa ja kirjoitan päiväkirjaa. Huuh. Netti toimii siis koulussa, muttei vielä kotona. No, ehkä saadaan tämän viikon aikana solmittua sopimukset siitä ja päästään sitten kuukauden päästä datailemaan. Mut joo, muhun saa siis yhteyden. Jee!

Tunti jatkuu, heippa.

ke 6.2.2008

Pietari. Ah. Kaupunki on samannäköinen kuin syksyllä, ainakin näin ensivaikutelmana. Tuli oikein kotoisa olo kun eilen saavuttiin pl. Vosstanialle. Taksin kanssa oli vähän sekavuutta, meille tilattua autoa ei löytynyt eikä Elja saanut kuskiin yhteyttä. Elja on siis meidän venäläinen tutor. Pääsimme kuitenkin lopulta hotellille. Täällä on kauniilla tavalla venäläistä, kaikki toimii ainakin jossain määrin. Hassua on se, ettei vessassa ole lavuaaria, vaan kädet pestään kylpyhuoneen puolella. Asun ranskalaisen tytön kanssa samassa huoneessa ja viereisessä asuu japanilainen tyttö. Ranskalainen ei puhu sanaakaan englantia, mutta osaa venäjää. Hienoa, saan puhua kieltä aivan koko ajan. Siis todella hyvä tuuri.

Tällä hetkellä omaan aika suuren ongelman. Kämppäkaverini lähtivät kouluun eivätkä ymmärtäneet jättää avaimia tänne huoneeseen. Täällä on molempiin huoneisiin yhdet avaimet, jotka jätetään lähtiessä resepsuuniin. Siivooja kävi ja laittoi asunnon ulko-oven lukkoon. En pääse täältä pois. En myöskään voi soittaa muille suomalaisille, että nämä kävisivät hakemassa avaimet ja päästämässä minut ulos, koska liittymässäni ei ole tarpeeksi saldoa ulkomaisiin puheluihin. Hmm. Ehkä tämä tästä. Hymyilyttää, näin voi käydä vain Venäjällä.

su 10.2.2008

Jo viisi päivää täällä. Oi voi. Huomaa kyllä olevansa täysin erilaisessa kulttuurissa. Mutta se kulttuuri onkin aivan mahtavaa. Nyt ollaan reissattu Vasilinsaaren ja Nevski Prospektin väliä melkeinpä joka päivä. Katseltu nähtävyyksiä ja syöty blinejä. Kaupunki näyttää aina kauniimmalta hämärässä, ainakin keskustan alue. Kaikki rakennukset on valaistu ja joskus jopa tuntuu kuin kävelisi tsaarinaikaisessa Pietarissa. Aika mahtavaa.

Suomen kielioppi on varmasti unohtunut täysin, täällä puhutaan vain englantia muiden vaihtareiden kanssa. Meitä on yhteensä neljä suomalaista, neljä ranskalaista ja yksi saksalainen, joka on syntynyt Kazakstanissa ja puhuu venäjää melkein äidinkielenään. Huomenna alkaa koulu ja tiistaina venäjäntunnit, joten silloin viimeistään pääsee taas jyvälle venäjän kielestä. Tulee sitä toki kaupungilla käytettyä, mutta aika vähän loppujen lopuksi.

Sen olen kuitenkin oppinut, että venäläiset eivät halua myöntää virheitään. Eilen hain huoneeni avaimen respasta ja sanoin aivan 100% varmuudella ”odinatsjet nol dva” (1102), babushka kysyi ensimmäinen vai toinen huone, vastasin toinen. Hississä matkalla ylöspäin huomasin saaneeni huoneen 1002-2 (diesjit nol dva) avaimen. Menin takaisin alas, selitin pyytäneeni numeron 11. Babushka sanoi vihaisesti kysyneensä otanko toisen huoneen ja olin vastannut kyllä. Sitten hetken aikaa kiisteltiin siitä mitä olin todellisuudessa sanonut, ja lopulta babushka kivahti: ”näytä sitten seuraavalla kerralla vieraskorttisi niin ymmärrän mitä sanot!”. Hemmetti, eihän sanat ”odinatsjet” ja ”diesjit” edes ole lähellä toisiaan!:)

No juu, poistun takavasemmalle ostamaan tietokonelaukkua ja roskakoria. Ehkä paistinpannukin olisi kiva.