Pietari - kaihon ja ironian rajalla

Eli ketään ei kiinnosta mitä mä täällä teen normaalisti, mutta jos satun käymään ulkona jonkun kanssa, sitä nousee hirveä haloo?:) Heh, joo, en ole menossa naimisiin, en ole rakastunut, en ole itseasiassa edes ihastunut. Olin ulkona venäläisen miehen kanssa, koska musta on kiva tuntea lisää ihmisiä. En siis millään romanttisella kynttiläillallisella. En ole tuomassa täältä kotiin venäläistä vävyehdokasta enkä toivottavasti myöskään kiinalaista.:)

Tänään oli NDY:n kokous. Olin mukana Skypen kautta. Tosin se vaan pätki koko ajan. Mutta saatiin silti asiat hoidettua. Kohta pitäisi kai tehdä vähän kouluhommia. Tosin en jaksa tehdä venäjän läksyjä. Ne on liian helppoja.

Ai niin, en mennytkään katsomaan Hortonia. Seuraava näytös olisi ollut joskus yhden jälkeen YÖLLÄ! Piirretyssä!!?? Ihmeellinen maa tämä. Jos vaikka tällä viikolla kerkeisi. Kun ei nyt hirveesti muutakaan tekemistä ole. Passia odotellessa… Kunpa pääsisi jo kotiin. Käymään. Hmm. Ihmeellinen maa tämä on, tosiaan. Pitää nyt meitä vankina täällä joku 10 viikkoa. No, kaikkeen tottuu.:)

Kävin muuten lauantaina Jusupoffin palatsissa. Aivan mahtava. Oli kyllä hintansa väärti. Olispa itellään sellasia rahoja että vois tehdä erivärisiä huoneita ihan vaan siks, et jos tänään ei huvitakaan olla punaisessa huoneessa niin voisi istua sinisessä. Tai vihreässä. Tai vaikka vaihtoehtoisesti omassa yksityisteatterissa. Voisin mennä uudelleenkin. Vien vaikka Leenan ja Riikan sinne.

Juuri juttelin Lennun kanssa niiden asumismuodosta. Aika hyvä vaihtoehto on asunto Moikan varrella, suht halpa ja saa omaa rauhaakin. Menisin siis itse asumaan sinne myös viikoksi. Kuulostaa partypartypartylta.:)

Rakastan.

Tämä kieli on yksinkertaisesti niin kiehtovaa. En yhtään epäile, ettenkö tradenomin paperit saatuani saattaisi vaihtaa alaa ja hakeutua yliopistolle venäjän kieltä lukemaan. Siis ah. Varsinkin jos joku osaa puhua sitä sujuvasti, sulavasti, sievästi ja jopa seksikkäästi.;)

Tässä maassa tehdään kouluhommia. Nykyään. Meillä on jopa kaksi projektia tällä hetkellä. Aika mahtavaa.:) Tosin aika…pienimuotoisia. Varsinkin Haaga-Helian standardeihin verrattuna.

Huomenna menen toisen kerran elokuviin täällä. Ohjelmassa on Horton. Venäjäksi. Helppoa kuin lasten leikki.

Ja sitten nukkumaan. Kukaan ei kuitenkaan koskaan kommentoi mulle tänne mitään niin en tiedä mistä kertoa. Paitsi, että olin tänään treffeillä. Loppu jääköön salaisuudeksi.

Passittomuuteen, pitkiin välimatkoihin, ainaiseen odotteluun ja aikataulujen muuttumiseen, äkkilähtöihin ja purevaan tuuleen. Varsinkin viimeiseen on hyvin helppoa totuttaa itsensä täällä.

Tosin nyt viime päivinä on paistanut aurinko. Paitsi ei tietysti juuri tänään, mutta kuitenkin.

Tämän tytön porukat saapuvat huomenna Finljandskiy Voksalille klo 14.05. Tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että en mene huomenna kouluun vaan nukun pitkään ja menen heitä asemalle vastaan. Kuulin juuri Jenniltä, että kun Suomen juna tulee tai lähtee, alkaa asemalla soimaan nyyhkyleffojen jäähyväismusiikki. Kornia? Ei suinkaan.

Viikonlopun ohjelma on suunniteltu valmiiksi. Siihen ei kuuu muuta kuin museoita, museoita ja museoita. Ja toivon mukaan shoppailua ja hyvää ruokaa. Venäläistä ruokaa. Ehkä vähän sushia. Jos porukat uskaltaa kokeilla.:)

Nyt täytyisi mennä nukkumaan. Alkaa uni painaa. Kävin tossa klo 14 kokeilemassa salin ryhmäliikuntatunnit, aika kiva vatsatreeni + venyttelytunti ja sen jälkeen vielä pulikoin hetken allasta päästä päätyyn. Voisin ehkä paneutua hetkeksi kirjan pariin niin saisi unen päästä kiinni. Jänskättää huominen, mitä jos ne ei tunnekaan mua enää?!:o

Olenpas vitsikäs. Nyt unille.

Aiemmin vangit lähetettiin tässä maassa Siperiaan. Nyt niiltä vaan viedään passit 5-6 viikoksi ja kielletään astumasta kaupungin rajojen ulkopuolelle. Olisi vähän ikävä kotiin.

Voiko klaustrofobia iskeä tämän kokoisessa kaupungissa?