LC Murray

Noniin, seuraavan osan aika. Osa koostuu lähinnä Tapanin ja Natalien lomasta, mutta kotonakin ehdimme olla. Kuudes sukupolvi syntyy tässä osassa. Mitäs vielä? No vastailkaa äänestykseen ja kommentoikaa. :D Jaa niin, lupailin viime osassa, että pääsemme kurkistamaan tässä osassa yliopistolle. No sitä nyt ei valitettavasti tule tapahtumaan ihanan muistini ansiosta. Ensi osassa sitten. : )

Taksi- ja lentomatkojen jälkeen uupunut pari saapui hotelliin ja kirjautui sisään. Heille oli varattuna paikan hienoin
sviitti, joka kyllä silti kaipaisi ainakin Natalien mielestä pientä uudelleensisustamista. No, eivätköhän nuo kaksi pärjää
siellä nämä muutaman päivää vallan mainiosti, vaikkei kaikki niin prameaa olisikaan.

Otettuaan parin tunnin nokoset pehmeällä vuoteella, Natalie ja Tapani lähtivät kumpikin omiin suuntiinsa tutkimaan
hotellin antimia. Natalie löysi heti tiensä hierojan luo, joka opetti ystävällisesti naiselle uuden hierontatyylin, pientä
maksua vastaan toki.

Tapani taas tutustui paikallisiin asukkaisiin. Ensimmäinen asia, jonka Tapani huomasi oli, että täkäläiset naiset ovat
todella kauniita. Ei sillä, että mies itse olisi ollut heistä kiinnostunut, riittihän tälle vallan hyvin oma kaunis vaimo,
mutta tulevien poikalasten varalle oli hyvä katsoa puolisovaihtoehtoja. Tapani olikin jo vähän suunnitellut, että
ensimmäinen lapsi saa alkunsa tällä eksoottisella saarella.

Myöhään illalla Tapani ja Natalie lähtivät saunomaan. Kummallekin kerta oli ensimmäinen, muttei toivottavasti
viimeinen. Molemmat nauttivat kokemuksesta täysin rinnoin, varsinkin siinä vaiheessa kun tuo ylälauteilla istuva
miekkonen poistui ja pari pääsi harjoittamaan seuraavan sukupolven tekoa.

Seuraavana päivänä Tapani varasi itselleen ja Natalielle nähtävyysretkiä ympäri kylää. Pientä lisämaksua vastaan
suurikokoinen helikopteri tuli noutamaan parin ja vei nämä katsomaan pandaperhettä, johon oli juuri syntynyt
kaksi pentua. Retki oli antoisa ja opettavainen. Natalie jopa löysi maasta salaisen kartan, jolla olisi varmasti vielä
käyttöä.

Retken jälkeen parivaljakko lähti katsastamaan nähtävyyksiä. Paikallisella torilla lymysi silinteripäinen kumma mies, joka
ei taatusti ollut paikallisia. Mies kutsui Natalien luokseen ja pahaa aavistamaton nainen meni uteliaana katsomaan mitä
asiaa tällä oli. Siihen saattoi toki myös vaikuttaa se, että mies oli todella hyvännäköinen.

Natalieta alkoi kuitenkin epäilyttämään, kun mies otti häntä tuttavallisesti lanteilta kiinni ja esitteli toisella kädellään
korkeaa rakennusta heidän edessään. Natalie katseli taloa ja kuunteli miehen puheita miettien oliko yksikään sana
niistä täyttä totta. Miehen mukaan torin kupeessa nököttävä rakennus oli rakennettu siihen edellisvuonna, vaikka
arkkitehtuuri oli selvästi monta sataa vuotta vanhaa.

Natalien epäilykset olivat tosiaan aiheelliset, sillä pian mies piteli käsissään pinoa seteleitä, jotka tämä oli napannut
Natalien takataskusta. Mies oli jo lähdössä kun Natalie tajusi jonkin olevan oudosti, jotain puuttui hänen taskustaan.
Samassa tämä äkkäsi rahat varkaan kädessä ja hyökkäsi miehen kimppuun saaden tämän helposti maahan taitavilla
liikkeillään ja korkeiden kuntopisteidensä ansiosta. Kaikki päättyi onneksi hyvin ja Natalie sai rahansa takaisin.

Tapahtumaa sivusta seurannut Tapani kiiruhti äkkiä soittamaan yleispuhelimesta poliisille ja ilmoitti varkaan olevan
liikkeellä paikallisella toriaukiolla. Poliisit lupasivat tulla heti ja pyysivät Tapania pidättelemään miestä sen aikaa.
Valitettavasti kelmi oli jo ehtinyt luikkia tiehensä ennen puhelun loppua, eikä tätä siis saatu kiinni.

Päivä alkoi hämärtyä ja Tapani aloitti haravoimaan kivipuutarhaa, jota mies oli jo pidemmän aikaa katsellut.
Valitettavasti se oli ollut päivällä tupaten täynnä innosta puhkuvia lapsia, jotka halusivat välttämättä tehdä
hiekasta ja kivistä mitä kummallisimpia rakennelmia, jotka Tapani sitten julmasti tuhosi haravoinnin yhteydessä.

Natalie taas oli enemmänkin innostunut shoppailusta. Nainen osti tukun vaatteita, matkamuistoja ja koruja. Mikäs
siinä ostellessa kun on perheen luottokortti mukana ja tilillä liki 600 000. Älä kuitenkaan osta liikaa tavaraa, Natalie.
Kohta käy niin että joudutte ostamaan vielä lisää matkalaukkuja ja hankkimaan kantoapua, jotta saatte kaikki
tavarat lentokentälle asti.

Natalie oli myös hoksannut kuuluisan Ninjan torin laitamilla ja kiiruhti innoissaan pyytämään tältä neuvoja. Nainen
halusi oppia siirtymään paikasta toiseen Ninjan tavoin. Mies kertoi mieluusti Natalielle salaisuutensa ja opasti tätä
kaikin mahdollisin tavoin.

Keskittyneenä ja silmät suurentuneina Natalie loikkasi ilmaan ja katosi sitten savupilven mukana. Hetken kuluttua
nainen ilmestyi takaisin parin metrin päähän kauniisti jaloilleen ja mairea hymy huulillaan. Hän oli tehnyt sen ja oli
ylpeä suorituksistaan. Natalie yritti opettaa samaa taitoa myös Tapanille, mutta turhaan. Ilmeisesti tarvittiin oikea
Ninja neuvomaan miten siirtyä aineettomasti paikasta toiseen. Paikalla ollut Ninja oli kuitenkin kadonnut mystisesti
jonnekin, eikä Tapani siis ikinä oppinut kyseistä taitoa.

Nälkä yllätti kaksikon keskiyön paikkeilla, mutta kumpikaan ei vielä halunnut lähteä takaisin hotellille tylsistymään.
Pari tilasi itselleen annokset itämaisittain maustettuja nuudeleita. Syötyään omat annoksensa molemmat
päättivät etteivät enää ikinä koske kotona jääkaapista löytyviin pikanuudeleihin, jotka eivät ole yhtään mitään
näiden “oikein” nuudelien rinnalla. Natalie yritti urkkia kokilta miten oli maistanut nuudelit, mutta koska mies ei
osannut sanaakaan mitään muuta kuin omaa kieltään, jäi resepti saamatta.

Tekemisen puutteessa oleva parivaljakko päätti kokeilla meditointia kivipuutarhan kupeessa. Natalie yritti oikeasti
keskittyä meditoimiseen, mutta koki sen hyvin vaikeaksi kuunnellessaan samalla Tapanin muminaa ja tirskuntaa
vieressä. Tapani ei voinut olla nauramatta itselleen ja vaimolleen, eikä tajunnut mitä iloa oli istua kummallisessa
asennossa silmät kiinni miettien olemattomia.

Ilmeisesti juuri sen takia Tapani saikin vain katsella vierestä kuinka Natalie kohosi hitaasti ilmaan ja siirtyi sitten
keskelle kivipuutarhaa ja sieltä pois. Mies ei kyennyt ymmärtämään miten ei ollut itse päässyt leijailemaan vaimonsa
tavoin pitkin taivaita, vaikka omien sanojensa mukaan yritti kaikin voimin.

Nuudeliannos ei ollut ollut kovin täyttävä ja siksi Tapani tilasikin heti päästyään takaisin hotellihuoneeseen annokset
perunoita ja lampaankyljyksiä. Vastaanotossa oltiin vähän ihmeissään siitä, miksi kukaan tilaa kuuden aikaan aamu-
yöstä itselleen tuhdin illallisaterian, mutta pakkohan heidän oli maksavaa asiakasta palvella.

Syötyään mahansa täyteen Natalie oli aikeissa mennä nukkumaan. Tapani halusi kuitenkin varmistaa, että vaimokulta
todella odotti parin esikoista ja pyysi siksi naista olemaan valveilla vielä hetken. Seuraavat tapahtumat voittekin
arvailla ihan hyvin itsekin, turha kai niistä on sen tarkempaa selontekoa tehdä.

Levättyään riittävästi, Natalie kaivoi matkatavaroidensa joukosta eilen löytämänsä kartan ja suunnisti Tapanin kanssa
sen avulla salaiseen paikkaan. Reitti johti aivan saaren toiseen päähän ja uuvuttavan kävelymatkan jälkeen pari pääsi
vihdoin perille. Paikka oli avara, mutta jollain lailla todella juhlallinen. Suurella aukiolla istui vain yksinäinen vanha mies
meditoimassa.

Tapani yritti tervehtiä miestä, mutta turhaan. Tämä istui samassa asennossa eikä ollut huomaavinaan Tapanin aikeita.
Natalie hoksasi vähän matkan päässä teepöydän ja kiiruhti valmistamaan teetä. Se tehosi ja mies nousi verkkaisesti
ylös ja käveli kohti pöytää. Tämä kertoi olevansa paikallinen erakko, joka oli elänyt jo tuhansia vuosia sitten. Mies oli
taistellut monissa suurissa sodissa, joista suurimmasta hän ei ollut ikinä kertonut muille. Nyt erakko alkoi kuitenkin
jo tuntea itsensä sen verran sairaaksi, että tarina olisi pian pakko kertoa jollekin toiselle.

Koska Natalie ja Tapani olivat ainoat, jotka olivat löytäneet miehen luo viimeisten vuosikymmenten aikana, mies
päätti kertoa tarinansa jommalle kummalle heistä. Natalie osoittautui miehen mielestä luotettavammaksi ja muutenkin
paremmaksi kohteeksi ja niin tämä sai kuulla koko uskomattoman tarinan alusta loppuun. Miehellä oli vain yksi
vaatimus: tarinaa ei saisi kertoa kelle tahansa. Vain Natalien jälkeläiset olisivat oikeutettuja kuulemaan sen.

Natalien kuunnellessa erakon tarinaa, Tapani tutki ympäristöä. Mies löysi vanhan kivisen vesialtaan lammen rannalta
ja päätti heittää sinne kolikon ikuisen onnen toivossa. Kolikon upottua veteen, miehelle tuli kummallinen olo. Tämä
oli varma siitä, että tulisi menestymään loistavasti tulevassa ammatissaan. Ehkä se oli kaivon ansiota tai sitten
Tapani oli tulossa hulluksi.

Seuraavana päivänä olikin sitten jo aika kirjautua ulos hotellista ja lähteä kohti kotia. Matka oli antanut Natalielle
paljon muuta ajateltavaa, eikä tämä ollut tuhlannut ajatustakaan Lassiin tai riitaansa Veronican kanssa. Natalie
tunsi olevansa täysin onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä Tapanin kanssa ja halusi olla sitä jatkossakin.
Oikeastaan nainen jo hieman odottikin kotiinpaluuta. Normaali perhe-elämä oli juuri sitä mitä tämä nyt kaipasi.

Kuin hujauksessa Tapani ja Natalie olivat lentäneet takaisin kotikaupunkiinsa ja pian Natalie jo oli isänsä tiukassa
syleilyssä. Zach oli kaivannut tytärtään paljon ja oli ollut kovin kiukkuinen Varpulle kun tämä oli päästänyt Natalien
lähtemään matkalleen ilman minkäänlaisia tervehdyksiä tai kuulumisten vaihtamista. Toki Varpu ja Zach olivat
ottaneet selville syyn siihen, miksi heidän tyttärensä oli todellisuudessa jättänyt opiskelut kesken, mutta kumpikin
koki parhaaksi pysytellä siitä vaiti. Tyttö teki omat ratkaisunsa, turha niitä on enää märehtiä.

Varpu ja Tapani kantoivat matkalaukut yläkertaan Varpun opastamana. Natalien ja Tapanin ollessa matkalla, Varpu
ja Zach olivat siirtäneet omat huonekalunsa toiseen, pienempään makuuhuoneeseen ja noutaneet sitten Natalien
vanhat tavarat yliopistolta kotiin. Varpu oli kuitenkin tiennyt, ettei Natalie haluaisi enää nähdä vanhoja vihreitä
huonekalujaan huonojen muistojen vuoksi, joten tämä oli uudelleenvärjännyt kaikki tyttärensä vanhat tavarat ja
hankkinut uudet peitot ja tyynyt sänkyyn. Tavarat olivat nyt kuin uusia.

Lex oli kasvanut kaiken tohinan keskellä vanhukseksi ja vietti nyt rattoisasti koiravanhuksen eläkepäiviä leikkien
lähinnä Clairen kanssa, joka oli vihdoin ja viimein oppinut pitämään koirista. Nainenhan oli lapsuusaikoinaan oikein
inhonnut Xeriä, suurimmaksi osaksi koiran ison koon vuoksi. Nyt muutamankymmentä vuotta vanhempana tämä
oli kuitenkin paras ystävä tuon suloisen pikkukoiran kanssa.

Nähtyään pojantyttärensä ensimmäistä kertaa lähes kahteen vuoteen, Claire pomppasi ilmaan silkasta yllätyksestä.
- Natalie sinustahan on tullut nainen, Claire naureskeli ja sulki hänet sitten tiukkaan syleilyyn.
- Minä jo vähän aavistelinkin että kyllä se on meidän Natalie joka sieltä palaa takaisin kotiin ja ihan hyvä näin. Sinusta
on aina saanut olla ylpeä, Claire jaaritteli ja käski Natalieta sitten kertomaan kaiken mitä oli tehnyt yliopistossa ja
lomallaan.

Keittiö-ruokasalin puolella Zach oli taas istuttanut Tapanin tuoliin ja halusi nyt kuulla miehestä kaiken. Tapanilla ei
ollut kovinkaan paljon kerrottavaa itsestään, tämä oli elänyt suht tavallista elämää ja rakastunut yliopistoaikoinaan
Nataliehen. Zach mittaili miestä tarkkaan, mutta hyväksyi tämän lopulta.
- Olet lämpimästi tervetullut sukuumme, Zach ilmoitti hymyillen ja paiskasi kättä Tapanin kanssa.

Seuraava sukupolvi alkoi ilmoitella itsestään jo seuraavana aamuna. Natalien maha oli kasvanut yön aikana oikein
hujauksen eivätkä tämän vanhat vaatteet sopineet tälle enää lainkaan. Onneksi Varpu oli ollut kaukaa viisas ja
käynyt ostamassa tyttärelleen tukun äitiysvaatteita ennen nuorukaisten paluuta lomaltaan. Tapani oli innoissaan
tulevasta pikkuisesta ja oli vähän väliä tunnustelemassa vaimonsa mahaa.

Samana päivänä ennustajaeukko saapui talon kuistille suurikokoinen säkki selässään. Nainen jätti kuistille suuren,
kultaisen lampun, joka oli kuulemma palkkio hyvin suoritetuista töistä. Kukaan talossa ei oikein tiennyt kenelle
lamppu oli tarkoitettu tai mitä sillä voisi tehdä eikä ennustajaeukko suostunut palaamaan takaisin kertomaan
yhtään lisää lampusta.

Talon uutena emäntänä Natalie päätti koittaa mitä lampun hierominen tuottaisi. Nainen oli totta kai lukenut pienenä
kaikki mahdolliset lastentarut, mukaan lukien sadun Aladdinistä ja hänen taikalampustaan. Jo pieni sipaisu oikeaan
kohtaan lamppua aiheutti siinä suurta väreilyä ja pian lampun henki ilmestyi Natalien eteen valmiina täyttämään
kolme tämän toiveista.

Mutta koska Natalie tunsi olevansa jo riittävän varakas ja onnekas, kauneudesta puhumattakaan, ei tämä tohtinut
vielä käyttää lamppua. Eihän sitä ikinä tiedä milloin lampulle olisi tarvetta. Henki oli nimittäin myös luvannut noutaa
kuolleista ihan kenet Natalie tahtoi. Lamppu olisi aivan varmasti kultaakin arvokkaampi kapine vielä jossain vaiheessa
Natalien elämää.

Pimputellessaan pianoa, Natalie huomasi sen muuttuneen täysin epävireiseksi. Ilmeisesti kukaan talossa ei ollut sitä
käyttänyt nelosten lähdettyä yliopistolle. Virittäessään pianoa ruuvimeisselin avulla, Natalie kiljahti kivusta ja oli kaatua
selälleen säikähdyksestä. Luukku, jonka kannen Natalie oli luonnollisesti nostanut ylös, oli täynnä pienen pieniä
hiiriä. Natalie paiskasi luukun kiinni ja kiljui isänsä paikalle. Zach tuli mukanaan muutkin talon asukkaat ja kuunteli
hysteerisen Natalien kiljuntaa hiiristä. Kukaan ei tiennyt miten ne olivat pianoon joutunut, Natalie ei edes välittänyt
tietää. Tälle riitti se, että yksi hiiristä oli purrut häntä käteen.

Varpu ja Zach ottivat ja kasvoivat vanhuksiksi eräänä kylmänä talviyönä. Molemmat ovat yhä vallan mukavannäköisiä,
vaikka Zach olisi kyllä saanut olla kasvattamatta tuota kamalaa partaa itselleen! Nyt pari voisikin jäädä eläkkeelle ja
ruveta yhdessä hoitamaan öin ja päivin tulevia lapsenlapsiaan.

Vaikka Natalie olikin päättänyt unohtaa kaiken mitä kampuksella oli tapahtunut, ei tämä voinut olla soittamatta
Allisonille ja kysellä miten talossa meni. Allison antoi täydellisen selonteon miten kukin sisaruksista tällä hetkellä voi
ja onnitteli Natalieta raskauden johdosta. Natalie oli kuitenkin kuulevinaan pientä kireyttä kaksoissiskonsa äänessä
ja tunsi kyynelten kohoavan silmiinsä. Kaikki olivat siis yhä vihaisia hänelle.

Vaikka Lex olikin ihana pieni koiravanhus, kaipasivat Tapani ja Natalie taloon myös jonkun hieman eloisamman ja
leikkisämmän kaverin. Niinpä Tapani päätti käydä katsastamassa josko löytöeläinkeskuksesta löytyisi perheelle
sopiva pentu ja löytyihän sieltä. Hailey niminen tyttökoira sai uuden ja hyvän kodin Murrayn perheestä.

Claire oli heti huolissaan siitä, miten Lex suhtautuisi uuteen tulokkaaseen. Olihan aivan vieras pentu uroskoirille
aina vähän omituinen ja epäilyttävä asia. Claire oli kuitenkin huolissaan täysin turhaan. Lex ihastui pikkuiseen yhtä
lailla simien kanssa. Älä Lex kuitenkaan ala liian isäksi Haileylle, teidän olisi tarkoitus saada pentuja vielä joskus.

Lex viihdytti itseään usein katsomalla televisiota. Koira oli kuitenkin onneton tajuttuaan, ettei enää kyennyt
hyppäämään ylös sohvalle, vaan joutui tyytymään lattiaan. Ilmeisesti vanhuus vaati tältä koiraparalta veronsa.
Lexiä kuitenkin lohdutti selvästi se, ettei Haileykään päässyt ylös sohvalle omin avuin. Pentu oli vielä liian pieni
hyppäämään niin korkealle.

Tapani oli oppinut lomamatkalla itämaisen voimistelu-/tanssilajin Tai Chinin ja halusi nyt kohota sen mestariksi.
Mies harjoitteli monta tuntia päivässä, tälläkin hetkellä Natalien nukkuessa vieressä. Natalie ei käsittänyt miten
kukaan jaksoi tehdä samoja liikkeitä päivästä toiseen, vaikka oli itsekin ollut aivan haltioissaan opittuaan
kyseiset liikkeet taannoin.

Vaikka Hailey oli kuinka ihana koiranpentu, oli tästä kyllä työtäkin ihan riittämiin. Koiralla oli tapana pissiä sisälle
taloon, eikä suinkaan ulos. Tapani oli katsonut heti ensimmäisenä päivänä, että koira osasi kavuta rappuset alas
ja ylös eikä se ollut tuottanut Haileylle minkäänlaisia ongelmia. No eiköhän tuokin pentu vielä opi tekemään
tarpeensa ulos.

Natalie heräsi aamulla voimakkaisiin supistuksiin ja tajusi, ettei millään enää ehtisi sairaalaan synnyttämään. Pienokainen
halusi ulos nyt, tällä samaisella sekunnilla. Onneksi Zach ja Claire olivat kotona ja kiiruhtivat äkkiä Natalien luo
tukemaan ja auttamaan tätä synnytyksessä.

Pian äidin lämpöisessä sylissä lepäsi pieni tyttö nimeltään Emily. Emily peri isänsä hiustenvärin ja äitinsä silmät.
Tervetuloa siis kuudes sukupolvi! Enää neljä tämän jälkeen.

Mutta luulitte aivan väärin jos ajattelitte Emilyn olevan ainut lapsi. Ehei, heti perään syntyi toinen pikkuinen. Tällä
kertaa poika Justin. Poika peri isänsä hiukset sekä silmienvärin.

Kolmas lapsonen on poika kuten edeltäjänsä Justin. Tämä kaveri sai nimen Michael, tuttavammin vain Mike. Mike
onkin aivan kaksoisveljensä kopio ihonväriä lukuun ottamatta.

Ja kyllä, perään syntyi vielä yksi lapsonen lisää. Tyttö nimeltä Cassie. Vikkelimmät teistä saattoivat jo hoksata, että
talossa asustaa tällä hetkellä yhdeksän simiä. Kyllä, minulla on pelissä hack jolla samassa perheessä voi olla vaikka
sata simiä. Olenkin jo odottanut milloin tähän sukuun syntyy samalla kertaa lapsia niin paljon, että “sallittu” sim-
määrä, eli kahdeksan ylittyy. Tämä nyt kuitenkin meni näin, enkä voi sitä enää muuttaa mitenkään. Ehdoin tahdoin
en tätä halunnut tai suunnitellut. Enempää lapsia ei sukuun tule ennen kuin nelosista joku lähtee yliopistolle tai
vähintään kaksi muuta simiä kuolee.

Natalie oli niitä “huolehtivia” äitejä, jotka eivät vain kyenneet poistumaan lasten luota kuin vain pakon edessä. Tässä
vielä pieni kummastelun aihe, vauva tuossa kehdossa. Cassie muuttui jostain syystä kokonaan mustaksi heti
jouduttuaan sisälle taloon. En tiedä miksi, ilmeisesti jotkut defaultit eivät natsaa tai jotain. Toivotaan kuitenkin,
että bugi korjaantuu tytön kasvaessa taaperoksi. Jos ei, no en vielä tiedä.

Palattuaan töistä kotiin, Varpu kuuli ensimmäisenä vauvojen hiljaisen kitinän alakerran makuuhuoneesta ja ryntäsi
sisään huoneeseen. Nähtyään neljä pientä ihmettä kehdoissaan ja leperreltyään niille riittävästi, Varpu etsi Natalien
käsiinsä ja rutisti tätä kaikin voimin. Tuore isoäiti sekä kiitti tytärtään lastenlapsista, että myös onnitteli uutta
äitiä.

Myös Tapani löysi neljä suloista yllätystä aiemmin vielä tyhjästä makuuhuoneesta palattuaan kotiin. Mies oli vauvoista
aivan yhtä innoissaan kuin Nataliekin. Tapani ei kuitenkaan voinut olla hieman miettimättä miten tulisi pärjäämään
neljän lapsen kanssa. No, ainakin miehen naishavainnot Takemizu-kylässä saattaisivat tulla tarpeeseen.

Tässä oli siis tämä osa. Toivottavasti piditte ja kommentoitte edes jotain. : ) Ensi osa ilmestyy sunnuntaina, jos jotain aivan odottamatonta ei ilmaannu. Silloin siis pääsemme katsomaan miten asiat yliopistolla sujuvat ja toki myös seuraamaan nelosten elämää.