LC Murray

Kuten jo kommenteissa sanoin, oma tilani on nyt ollut viime päivät sellainen, ettei ihan ensimmäisenä ole tullut mieleen ruveta kirjoittamaan yhtään mitään. Syyn jo tiedättekin. Sellaista vielä sanoisin, että koittakaa nyt hyvät rakkaat lukijani äänestää siinä äänestyksessä tasan kerran! On turhauttavaa poistella ääniä sitä mukaan, kun listassa lukee neljä kertaa sama nimi. Kuten olen jo aiemmin sanonut, voin ihan vapaasti muokata noita äänestyksen äänien määriä. Näen myös ketkä ovat äänestäneet, teidän nimimerkkinne näkyvät siinä. Eli on täysin turhaa istahtaa toiselle koneelle ja äänestää sitä kautta uudemman kerran. Ja sitä vielä, että tuo edellinenkin äänestys kartoittaa vaan teidän mielipiteenne asiasta, omani siitä olen jo saanut täysin ilman teidänkin mielipiteitänne. Että edes sen takia ei kannata alkaa väärinkäyttämään tuota “yhden äänen oikeutta.”

Rachel ei yksinkertaisesti enää pystynyt katsomaan vierestä siskonsa ja Lassin menoa ja kertoi alusta loppuun kaiken
Veronicalle, joka kuunteli silmät ja korvat tarkkoina. Aluksi Veronica vain naureskeli, eikä ollut ottaa tosissaan siskonsa
juttuja. Päästyään tarinassaan eteenpäin, Rachel kuitenkin vakuutti isosiskonsa siitä, että jokainen sana oli totta.
Rachel tunsi suurta tuskaa Veronican puolesta ja ehti jo hetken katua sanomisiaan nähdessään siskonsa ilmeen.

Veronican ilme vaihteli aina ymmärtämättömyydestä huvittuneeseen ja vihasta suruun. Kyyneleet valuivat pian hyvää
tahtia pitkin naisen poskia, mutta tämä ei välittänyt. Ainoa asia, josta Veronica tällä hetkellä piittasi, oli Natalien käytös.
Veronica ei voinut ymmärtää, miten kukaan pystyy ikinä tekemään sisarelleen mitään tuollaista: satuttamaan, pettämään
ja loukkaamaan noin pahasti. Rachel seisoi tovin siskonsa edessä tietämättä mitä tehdä. Lopulta nainen päätti poistua
paikalta ja kiiruhtaa omaan huoneeseensa.

Veronica asteli ripsivärit poskilla siskonsa huoneeseen huutaen samalla tälle mitä kamalimpia hävyttömyyksiä saaden
siskonsa totta tosiaan heräämään. Natalie nousi kiireesti ylös vuoteestaan tajuten samalla mitä oli tapahtunut. Tuntien
suurta kiukkua Rachelia kohtaan ja samalla hieman peläten Veronicaa, Natalie yritti keksiä jotain järkevää sanottavaa.
Tämä sai lopulta aikaan vain pienen vinkaisun ja kyyneleet kohoamaan silmiinsä. Veronican ilme oli sekä pelottava että
jäätävä, mutta myös kovin surullinen.

Kaksikko seisoi pitkään paikallaan toisiaan tuijottaen, mutta lopulta kiukku otti vallan Veronicasta. Nainen lähestyi
kiivasta tahtia kohti siskoaan ja läppäsi tätä kaikilla voimillaan suoraan avokämmenellä poskeen. Natalie kiljaisi kivusta
ja yritti saada Veronicaa rauhoittumaan. Veronican huuto täytti koko talon, mutta ilmeisesti aiemmin paikalta poistunut
Rachel oli kehottanut muita pysymään kaukana Natalien huoneesta ja koko tilanteesta. Veronica kiljui ja huusi
siskolleen aivan kaiken mitä tästä ajatteli ja mitä vain mieleen tuli antamatta Natalielle suun vuoroa. Kohtaloonsa jo
alistunut Natalie ei voinut tehdä muuta kuin seistä paikallaan koko keho vavisten ja kuunnella mitä sisko tahtoi sanoa
tai pikemminkin huutaa.

Lopulta Veronica lamaantui itsekin omasta kiukunpuuskastaan. Huutaminen ja siskon pilkkaaminen ja haukkuminen
täysin lyttyyn oli mennyt jo naisen itsensäkin mielestä liiallisuuksiin. Siihen Veronica ei kuitenkaan antautuisi, että
pyytäisi anteeksi Natalielta. Ei ikinä. Veronicalla ei olisi enää koskaan mitään sanottavaa siskolleen.

Olohuonetta ympäri viimeiset puoli tuntia ravannut Lassi odotti ja samalla pelkäsi Veronican kohtaamista. Kuultuaan
oven käyvän takanaan, Lassi kääntyi ja näki juuri itkeneen Veronican edessään. Lassi lähestyi naista varovaisesti ja
yritti lopulta tarttua tätä kädestä. Veronica vetäisi kätensä irti miehen otteesta ja katsoi tätä yrittäen ymmärtää, miksi
mies, joka viimeksi tänään aiemmin oli sanonut rakastavansa avovaimoaan, oli pettänyt häntä?

Kyllähän Lassi oli jo tiennyt mistä Veronican huuto ja itku johtuivat, mutta salaa mies silti toivoi syyn olevan jokin muu.
- Sä sitten tosiaan menit ihan sänkyyn asti ton, ton kanssa! Veronica huusi itkuisesti ja osoitti Natalien huonetta.
- Veronica rakas, anna mulle anteeksi. Se ei merkinnyt mulle yhtään mitään, en mä tiedä miksi mä tein sen, Lassi aneli
hiljaa. Veronica tuijotti miestä hetken raivon vallassa. Miten Lassi edes kehtasi ajatella anteeksiannon mahdollisuutta?
- Kuule helvettikin ehtii jäätyä ennen kuin sä saat tekos anteeksi! Veronica kivahti ja paiskasi kihlasormuksensa päin
Lassia, joka otti pienen kultaisen sormuksen käteensä ja katseli sitä lohduttomana.

- Eikö me voitais vielä yrittää? Muutetaan vaikka pois täältä tai jotain, ihan mitä sä kulta haluat, Lassi yritti vielä.
- Noi sun muuttohalus tulee kyllä aika tarpeeseen, saat nimittäin lähtee Natalien kanssa täältä vetämään vielä
tänään! Mä en halua nähdä kummankaan naamaa täällä tai missään muualla enää ikinä, Veronica tokaisi kylmän-
rauhallisesti ja tuijotti samalla jäätävästi Lassia silmiin nähden niiden täyttyvän kyynelillä.

Lassi ei enää tiennyt mitä sanoa Veronicalle. Nainen oli selvästi tehnyt lopullisen päätöksensä, johon ei auttanut muu
kuin tyytyä. Katsomatta enää päinkään entiseen kihlattuunsa, Veronica marssi kohti kylpyhuonetta jättäen Lassin
yksin olohuoneeseen itkemään ja suremaan. Minähän koitin varoittaa sinua Lassi, tämän siitä saat kun alat vehdata
toisten naisten kanssa.

Tietämättä lainkaan mitä tehdä tilanteensa kanssa, Lassi päätti mennä raivoamaan edelleen lamaantuneena huoneessa
paikoillaan seisovalle Natalielle.
- Mitä helvettiä sä ajattelit niiden sun lentosuukkojes kanssa! Tää on kaikki sun vikas! Lassi sihisi hampaat irvessä.
- Ai nyt tää on kaikki mun syytä! Kuule eiköhän me olla yhtä lailla molemmat syypäitä siihen, että satutettiin Veronicaa.
- Joo miten vain, mut tajuatko sä ollenkaan, että meidän tekojen ansiosta Veronica purki kihlauksen!
- No entä sitten? Saadaan ainakin olla tästä lähtien yhdessä ilman pelkoa kiinnijäämisestä, Natalie naurahti ja hymyili
Lassille viekkaasti.

Lassi oli kuitenkin eri mieltä asiasta:
- Mä en halua nähdäkään sua enää ikinä! Mä menetin naisen jota mä rakastan ja se on enemmän tai vähemmän sun
syytä, mies kihisi kiukusta ja loi vielä halveksivan katseen kohti Natalieta ja lähti sitten pois. Natalie oli järkyttynyt
Lassin sanoista. Nainen oli totta kai olettanut, että Lassi olisi valmis jatkamaan suhdettaan tämän kanssa. Eipä
tainnut Natalie tietää, ettei Lassi ollut todellisuudessa millään tavoin kiinnostunut tästä.

Natalien ei tarvinnut edes keskustella asiasta Veronican tai muiden kanssa. Naiselle oli jo itsestäänkin selvää, että nyt
on korkea aika poistua yliopistolta ja palata kotiin. Se mitä siellä tulisi tapahtumaan oli Natalielle vielä täysi mysteeri.
Todennäköisesti tämä menisi naimisiin Tapanin kanssa ja eläisi onnettomana avioliitossa tämän kanssa koko loppu-
elämänsä. Oikeastaan Natalie tunsi jopa ansainneensa sellaisen kohtalon, olihan hän sentään satuttanut siskoaan
sen verran kamalalla tavalla. Veronica ei voinut olla katselematta pikkusiskonsa lähtöä pois. Nainen tunsi tällä
hetkellä vain ja ainoastaan puhdasta vihaa Natalieta kohtaan.

Ja koska Natalie on tämän sukupolven perijä, poistumme yliopistolta. Ensi osassa seuraamme vielä elämää yliopistolla muiden neljän tytön kanssa. Lassin lopullisen kohtalon näette sitten siinä.

Kampukselta poistuneen Natalien kaikki tavarat, rahat mukaan lukien, olivat jääneet taloon eikä naisen auttanut muu
kuin kävellä ensimmäisen vastaantulevan talon eteen ja pyytää rahaa taksia varten. Köyhä opiskelijatyttö suostui
lahjoittamaan Natalielle muutaman satasen, jos saisi samalla tämän vaatteet. Natalien ei auttanut muu kuin suostua.
Kotimatka olisi aivan liian pitkä käveltäväksi eikä nainen halunnut ehdoin tahdoin häiritä enää muita. Rahojen lisäksi
Natalie sai päälleen tytön vanhat ja kauhtuneet shortsit sekä topin, jotka neito antoi tälle kernaasti. Ilmeisesti tämä
oli ajatellut Natalien vaatteiden poikivan suurenkin summan rahaa, vaikka todellisuudessa vaatteet eivät olleet likimain-
kaan niin arvokkaat, kuin rahasumma, jonka Natalie oli saanut.

Töistään juuri palannut Varpu kummasteli kuka kumma ulkona lymysi ja silitteli innosta haukkuvaa Lexiä. Nainen
käveli ärtyneenä ulos ja törmäsi tyttäreensä. Varpu ei ollut tunnistaa Natalieta, joka vain seisoi hiljaa paikoillaan.
- Natalie? Miten kummassa sinä olet täällä ja mitkä nuo vaatteet oikein ovat? Varpu kysyi kummissaan ja törkki
tytärtään sinne tänne yrittäen ilmeisesti selvittää mitä paitojen likatahroissa oikein on.
- Mä tajusin, ettei yliopisto ole mun juttuni, Natalie valehteli tuntien samalla piston rinnassaan. Yliopisto oli kuin
tarkoitettu juuri hänelle. Natalie oli aina ajatellut, että joskus hänestä tulee vielä jotain suurta, eikä voinut ymmärtää
miten mikään onnistuisi ilman korkeaa koulutusta.

Pian Natalie tunsi olevansa äitinsä tiukassa syleilyssä. Varpu oli jo pitkään odottanut jonkun tytöistä palaavan kotiin
ja oli pelkästään iloinen saadessaan Natalien takaisin jo näin pian.
- Tule kulta, mennään sisälle. Isäsi ja Claire tosin nukkuvat jo, mutta emmeköhän me saa heidät ylös vuoteistaan,
Varpu totesi ja yritti johdattaa Natalieta sisälle taloon.
- Äiti, mä en halua vielä nähdä ketään muuta. Mun täytyy saada ajatella kaikki ensin rauhassa, okei? Natalie sanoi ja
irrottautui äitinsä otteesta.
- No mihin sinä sitten ajattelit mennä? Varpu kysyi hämillään.
- Mä ajattelin lähteä matkalle. Oo nyt niin kiltti ja mene nukkumaan säkin. Mä pärjään kyllä, Natalie pyysi ja vasta-
hakoinen ja täysin ymmällään oleva Varpu suunnisti sisälle.

Natalie oli matkallaan soittanut Tapanille ja pyytänyt tätä muuttamaan luokseen asumaan. Tapani oli suostunut ja
saapui talon luo juuri sopivasti. Natalie oli käynyt suihkussa ja saanut vaatteet päälleen, Varpu oli mennyt kiltisti
yläkertaan nukkumaan. Natalie ryntäsi miehensä luo ja heittäytyi tämän kaulaan. Naisella oli yhä vain tunteita Lassia
kohtaan, mutta yhtä lailla hän halusi olla yhdessä Tapanin kanssa. Tapani ainakin rakastaisi häntä, toisin kuin Lassi.

Tapani ei turhia odotellut kihlauksen kanssa. Natalien kerrottua suunnitelmista lähteä ulkomaille lomalle saadakseen
päänsä selväksi, Tapani otti ja polvistui naisen eteen. Tämä oli juuri se tapa, miten Natalie oli aina halunnut tulla
kosituksi: iltamyöhään oman kodin puutarhassa katulamppujen valaistuksessa. Natalie ei meinannut saada sanaa
suustaan ja hetken Tapani jo pelkäsi tämän kieltäytyvän. Lopulta Natalie kuitenkin otti sormuksen käteensä ja
tutkaili sitä ihaillen.

Katseltuaan ja ihailtuaan sormusta riittämiin, Natalie pujotti sen sormeensa ja suuteli Tapania. Kumpikaan ei halunnut
päästää toisesta irti, ei nyt eikä ikinä. Mielessään Natalie päätti unohtaa koko Lassi Kontiokodon olemassaolon. Hän ei
tuhlaisi siihen mieheen enää ajatustakaan. Natalie ei vieläkään voinut käsittää, että hän oli menettänyt touhuillaan iso-
siskonsa ja todennäköisesti kaikki muutkin kolme sisartaan. Tuskin kukaan enää haluaisi olla missään tekemisissä tämän kanssa.

Vedettyään tuoreen kihlattunsa käskystä ylleen Zachin juhlavaatteet vanhat, Tapani otti ja tilasi itselleen ja Natalielle
pienen matkan Takemizu-kylään. Taksi tulisi noutamaan parin minä hetkenä hyvänsä, mutta sitä ennen oli vielä
tehtävä jotakin.

Nimittäin mentävä naimisiin. Natalie odotti sormusten kanssa puhelimessa pälpättävää Tapania ja oli jo paleltua koleassa
säässä. Naisen mekko ei tosiaan ollut paksuudella pilattu. Kumpikin pujotti vuorotellen sormuksen toisen sormeen ja
liitto virallistettiin. Tapani olisi halunnut Natalien ottavan hänen sukunimensä, mutta nainen ei suostunut. Natalie selitti
miehelle suvustaan ja siitä, miten sukunimi oli kulkenut siinä jo pitkään. Natalie ei haluaisi katkaista perinnettä, varsinkaan
kun osa sukulaisista oli jo nyt kiukkuinen tälle.

Vaihdettuaan juhlavaatteet takaisin arkiasuihin ja saatuaan Tapanilta roiman määrän ivailuja ideasta pukea
juhlatamineet ylle, Natalie hoksasi punaisen taksin pihamaalla odottamassa. Nainen nappasi kiireesti puoliksi pakatun
matkalaukun mukaansa ja kiiruhti autoon Tapani perässään. Laukkuun oli sullottu hätäisesti pieni määrä vaatteita
ja pesutarvikkeet

Tämä oli sitten tällainen. Lyhyt, mutta sainpahan nyt jotain aikaiseksi. Todennäköisesti seuraava, pitempi osa ilmestyy sunnuntaina. Kiitoksia kaikille palautetta antaneille, toivoisin sitä jatkossakin.