47. Hautajaiset.
Kuten viime osan lopussa mainitsin, tämä osa koostuu pääasiassa vain yliopiston tapahtumista. Lopussa on vielä pieni loppusivaus kun palaamme itse perheen luo. Kiitoksia kaikille palautteesta ja äänistänne extran suhteen. Periaatteessa varmaankin kaikki, joilla olen pelannut/pelaan nyt, pääsevät mukaan extraan. Tuo antoi minulle vain suuntaa siihen, ketä ei missään nimessä saa jättää siitä pois. Voin mainita sen vielä, ettei extrassa kerrota tarinan tavoin kyseisen perheen tapahtumista, nappaan pari kuvaa yhdestä perheestä ja selostan heidän elämästään. En sen kummempaa. Mutta siis nyt tämän osan pariin:
Toby heräsi varhain seuraavana aamuna olohuoneesta kantautuvaan meluun. Mies oli nukkunut tuskin
kolmeakaan tuntia kiitos yliopistolle saapumisen ja muiden talon asukkaiden riehumisen. Toby ei voinut
käsittää miten Leslie ja Luke olivat jo saaneet itsensä ylös - mies oli itse vielä aivan kuoleman partaalla.
Emilyhän se oli kaiken melun takana. Nainen oli päättänyt laittaa stereot soittamaan vanhoja rock-
klassikoita ja tanssahteli nyt niiden mukana. Toby oli ainut, jota Emilyn meno oli todella häirinnyt.
Leslie ja Luke olivat tuskin saaneet ummistaa silmiään, sillä kummallakin oli kova kiire ensimmäiselle
luennolle. Muut taas olivat jo niin tottuneet mahdolliseen meluun, etteivät välittäneet siitä enää.
Emily yritti saada myös pikkuveljensä tanssimaan musiikin tahtiin, mutta Toby riuhtaisi itsensä irti
Emilyn otteesta. Mies ei todellakaan ollut tanssituulella.
- Mitäs sä nyt mesoat siinä? Hyväähän mä vaan tarkoitin, Emily riensi veljensä perään, joka oli lähtenyt
äreissään pois kiroillen vuolaasti.
- Helvetti sä tulet ja herätät mut tolla musisoinnillasi! Kai mulla on oikeus olla vihainen sulle, Toby
huudahti ja paineli keittiöön. Emily pudisti päätään katsellessaan veljensä menoa ja oli tyytyväinen, ettei
ollut joutunut asumaan aiemmin tuollaisen kiukkupussin kanssa. Älkää nyt vain sanoko, että talossa
riidellään jo nyt?
Leslie oli ollut yksin kotona, kun ovesta oli yhtäkkiä kävellyt sisälle tuo tuiki tuntematon naikkonen, joka
oli vain tyynen rauhallisesti istunut Leslien viereen sohvalle. Leslie oli tuijottanut naista suu auki valmiina
juoksemaan pakoon jos tarve vaatisi ja ilmeisesti nainen oli huomannut Leslien tuijotuksen, sillä pian tämä
repesi nauruun, josta ei ollut tulla loppua.
- Leslie, etkö sä tunnista mua? Nainen kysyi ja tämän ääni paljasti kaiken.
- Rachel? Mitä ihmettä sä olet mennyt tekemään itsellesi? Leslie parahti ja mitteli katsellaan tätinsä uutta
tyyliä, johon kuului aimo annos lävistyksiä sun muita.
- No tuli vähän sellainen olo, että pitää leikata hiukset ja näin, Rachel naurahti ja sai lopulta Leslienkin
hymyilemään.
- Nää vaatteet ei vaan ihan oo sellaset mitä halusin, mutta menee ne nyt jonkun aikaa, Rachel jatkoi ja
haki sen jälkeen keittiöstä pussin sipsejä ja alkoi maiskutella niitä katsellen televisiosta tulevaa komediaa.
Öhm, Luke sinulle täytyy aivan ehdottomasti löytää naisystävä ja vähän vikkelään. Tuo oman siskon
tuijottaminen ja ihmettely ei kyllä käy päinsä. Lukella oli kyllä ilmiselvästi vaikeuksia olla vaiti Leslien
kulkiessa ohi pelkissä alusvaatteissaan. Miehen katsekin jo kertoo riittävästi saati, että tämä olisi vielä
avannut suunsa ja laukonut jotain typerää.
Emily ja Mike olivat päättäneet järjestää pienet pippalot pikkusisaruksilleen ihan näin päiväsaikaan ja
tanssahtelivat ja jorasivat stereomusiikin ja Tobyn basson soiton tahdissa. Kaikilla näytti olevan hauskaa
ja hetken päästä luennoltaan palaava Leslie liittyi muiden joukkoon ja sai vielä enemmän liikettä muihin
sisaruksiinsa.
Kaupungilta palannut Rachel ei voinut olla tuijottamatta suu auki laulavaa ja tanssivaa nelikkoa ja Tobya,
joka seisoi huoneen perällä bassonsa kanssa kuin kangistettu. Pian Allison ja Charlotta liittyivät Rachelin
seuraan eivätkä he voineet olla miettimättä mitä Natalie oli lapsilleen tehnyt saadakseen heidät tuollaisiksi.
Todellisuudessa tätikolmikko oli oikeastaan vain kateellinen - eiväthän he ollee ikinä järjestäneet minkään-
laisia juhlia sisartensa kanssa. Hyvä kun menneisyydestä löytyi edes yksi päivä milloin joku ei olisi saanut
aikaan riitaa toisen kanssa.
Luke kohtasi ensimmäisen vaimokandidaatin melko pian postinhakureissullaan. Tämä paikallisen joukkueen
cheerleader Aurora Seipänen vaikutti aivan passelilta naiselta edustamaan Murrayn sukua. Luke esitteli
itsensä ja kutsui naisen sisälle lämpimään. Olihan nyt sentään jo loppusyksy ja Auroralla oli vain paljastava
cheerleading asunsa.
Aurorasta tuli oikein söpö pienen meikkauksen ja hiusten laiton jälkeen. Nainen olikin omien sanojensa
mukaan jo täysin kyllästynyt vanhaan tyyliinsä. Vielä kun saisi tuon asun vaihdettua niin kaikki olisi aivan
täydellistä! Lukekin taputti innoissaan nähdessään uuden ystävänsä uuden tyylin.
Aurora halusi välttämättä mennä olohuoneeseen tanssimaan ja mitäs Lukella oli siihen sanomista.
Mies halusi totta kai miellyttää Auroraa kaikin mahdollisin tavoin ja onnistuikin siinä näillä näkymin
varsin hyvin. Luke sai jopa pidettyä kikattavat siskonsa ja tätinsä poissa olohuoneesta ja nämä
jatkoivat supinoitaan Luken romanssista keittiön puolella.
Loppuillasta meno alkoi näyttää tältä. Luke oli korviaan myöten ihastunut Auroraan ja kaikesta päätellen
tunne oli molemminpuolinen. Pari vaihtoi ensisuudelmansa juuri ennen Auroran lähtöä, mutta kunnioitin
Luken toivetta enkä ottanut tilanteesta kuvaa. Luke lupasi viedä Auroran lähiaikoina katselemaan Stadin
nähtävyyksiä ja hyvästeli naisen lopulta haikeasti.
Vaikkei heti uskoisi, Allisonista ja Tobystä oli tullut täysin erottamattomat. Kaksikko vietti tätä nykyä
suhteellisen paljon aikaa keskenään lähinnä hengaillen ja tehden kepposia muille. Heidän yhteinen
aikansa oli kuitenkin loppumassa, Allisonin opinnot saisivat päätöksen aivan näinä päivinä ja nainen
palaisi kotinaapurustoon perustamaan perheen. Toby ja Allison olivat kuitenkin varmoja siitä, että he
tulevat pitämään yhteyttä toisiinsa aina. Ties vaikka Toby joku päivä muuttaisi aivan Allisonin naapuriin.
Sen verran Toby sentään pystyi olemaan erossa Allisonista, että suostui lähtemään kaksoissiskonsa
kanssa Stadiin viettämään iltaa ja samalla katsomaan josko paikalta löytyisi mahdollisia ehdokkaita
puolisoksi. Kaksikko ryntäsi heti alkuun laulamaan karaokea odottaen vasta avatun baarin täyttyvän
asiakkaista. Sisarusten laulu sai raikuvat aplodit lähinnä paikan baarimikolta, joka oli tuijottanut
Leslietä koko esityksen ajan.
Leslie oli totta kai huomannut miehen katseet ja riensikin heti tilaisuuden tullen tilaamaan itselleen
paukun. Eihän tällaista tilaisuutta parane päästää käsistä! Mies esitteli itsensä Altti Keisarinvaaraksi
ja kertoi asuvansa aivan näillä kulmilla. Kaksikko rupatteli niitä näitä, kumpikin hieman ujostellen.
- Talo tarjoaa, Altti sanoi ja tunki Leslien eteen toisen samanlaisen paukun virnistäen samalla.
- No kiitos, mä tarjoan sit ensi kerralla, Leslie vastasi ja vinkkasi Altille silmää.
- Ai sä olet jo tuollaista suunnitellut, Altti naurahti ja kaivoi taskustaan käyntikorttinsa ja ojensi
sen Leslielle.
- Nyt täytyy valitettavasti palvella muitakin asiakkaita, mutta soittele ihmeessä, Altti kehotti ja
kääntyi sitten jonkun vanhan miehen puoleen ja valmisti tälle tuplaviskin.
Samaan aikaan kun Leslie flirttaili baaritiskillä Altin kanssa, Toby pelasi pokeria Yasminin, Amberin ja
Kennethin vaimon Marjon kanssa. Paikka oli taas kerran tupaten täynnä Murrayn suvun jäseniä,
lähinnä perhe-elämää pakoilevia naisia. Naiset olivat erityisen kiinnostuneita Tobyn rakkauselämästä
ja pettyivät miehen kerrottua ettei sellaista oikeastaan edes ollut. Yasmin kehotti tekemään asian
eteen jotain ja pian, kaikki hyvännäköiset naiset olisivat kuulemma menneet kun hänen poikansa
kasvaisivat aikuisiksi.
Lopulta aamun valjettua Toby vihdoin lähestyi erästä naista, Irina Korpea. Irina oli kovin imarreltu
Tobyn latelemista kehuista ja suostui lopulta kertomaan miehelle puhelinnumeronsa. Vaikka Irina
pitkin Tobyä vielä vähän lapsena, ei nainen silti pitänyt täysin mahdottomana sitä, että he joku
päivä voisivat vaikka käydä treffeillä.
Seuraavana iltana Aurora hiippaili tämä suuri kassi kädessään talon eteen ja tiputti sisältä jotain
kylmälle kivetykselle. Hetken jo ehdin epäillä naisen olevan varkaissa, mutta onneksi olin väärässä.
Sisältä paljastui kallis vaasi, joka kyllä valitettavasti meni saman tien myyntiin. Olen pahoillani
Aurora, mutta tällä perheellä ei ole käyttöä tuollaiselle. Ele oli kuitenkin todella kaunis, kiitos siitä.
Muistatteko vielä mihin Emilyn ja Jamin viime tapaaminen päättyi? Jami totesi kylmäsi Emilylle, ettei
voisi ikinä kuvitella olevansa yhdessä naisen kanssa. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että miehen pää on
kääntynyt, sillä yllätin eräänä iltana parin pusuttelemasta Emilyn ja Miken huoneessa. Hienoa, että
teilläkin menee hyvin. Nyt näyttäisi jokaisella talossa asuvalla olevan puoliso katsottuna.
Auroran tapa saapua yllätysvierailulle vähintään kerran päivässä ärsytti syvästi kaikkia muita talon
asukkaita paitsi Lukea. Oli jo hyvin lähellä, ettei juuri ruokailun aloittanut Mike heittänyt chili con
carnensa päin cheerleaderia. Lopulta mies hillitsi hermonsa ja huusi vihaisesti Luken paikalle.
Luke kipitti nopeasti kylpyhuoneesta tervehtimään Auroraa “pienellä” suukolla.
- Hankkikaa huone! Mike huusi pöydän toiselta puolelta ja kauhoi ruokaa naamaansa minkä ehti.
Luke ja Aurora keskittyivät kuitenkin toisiinsa, eivätkä kuullet mitään mitä Michael heille huusi.
Tajuamatta edes itsekään mitä teki, Luke vetäisi takataskustaan suuren korurasian ja polvistui
Auroran eteen juhlallisesti.
- Aurora, tuletko vaimokseni? Luke kysyi henkeään pidättäen. Mies ei osannut yhtään arvioida
mitä Aurora tulisi vastaamaan ja pelkäsi kuollakseen kieltävää vastausta. Minuutit matelivat ja
nainen vain tuijotti suu auki korurasiaa ja sen sisältöä.
Luken suureksi helpotukseksi Aurora lopulta nappasi sormuksen käsiinsä ja pujotti sen sormeensa.
- Voi Luke rakas, tulen tietysti! Aurora huusi ja loikkasi pystyyn nousseen Luken syliin.
- Me mennään naimisiin, Luke huudahti ja varmisti, että kaikki talossa varmasti kuulivat ilouutisen.
- Joo, mutta ei nyt ihan vielä, Aurora toppuutteli miestään ja suuteli tätä. Onnea nuorelle parille!
Ihana nähdä, että joillain menee hyvin, samaa ei nimittäin voi sanoa kaikista:
Cassie ja Ilmari olivat päättäneet haudata tyttärensä mahdollisimman pian. Lucy sai kunniapaikan
perheen pihalta ja suuri patsas pystytettiin haudan päähän vartioimaan pienokaista. Pikkuinen sai
mukaansa pienen nallen, jonka perhe oli ostanut tulevalle lapselle jo ennen synnytystä. Tuokoon
nalle turvaa Lucylle, olkoon se pienokaisen unilelu. Näin Cassie halusi varmistaa, ettei hänen rakas
lapsensa joutuisi olemaan yksin, ei milloinkaan.
Perhe kokoontui haudan ääreen varhain seuraavana aamuna. Kaikki olivat pukeutuneet mustaan,
kaksosille oli ostettu tilaisuutta varten uudet juhlavaatteet. Natalie oli tehnyt aamulla juhlalliset
kampaukset itselleen ja Cassielle. Cassie oli ollut itse niin murtunut, ettei ollut kyennyt edes itse
valitsemaan omaa pukuaan.
- Maasta sinä olet tullut. Maaksi sinun pitää jälleen tuleman, Lassi lausui hiljaa ja pyyhki kyyneleet
kasvoiltaan. Kukaan ei sanonut enää mitään, kaikki tuijottivat hautaa täydessä hiljaisuudessa.
Cassie itki hiljaa nähden päässään kuvia kuolleesta Lucysta, jota tämä oli turhaan yrittänyt saada
virkoamaan. Nainen ei tulisi ikinä unohtamaan tuota kamalaa iltaa ja sen surullisia tapahtumia.
Hiljaisuuden rikkoi viereisestä puusta kuuluva linnun laulu. Lintu nousi ilmaan ja lensi kohti taivasta.
Tämä sai Cassien purskahtamaan äänekkääseen itkuun ja nainen pakeni kiireesti taka-alalle. Oli kuin
kohtalon ivaa, että pieni valkoinen lintu oli noussut lentoon juuri Lucyn haudan luona juuri kun hau-
tajaissanat oli luettu. Ilmari oli aikeissa lähteä vaimonsa perään, mutta Natalie esti tätä. Nainen tunsi
tyttärensä tarpeeksi hyvin tajutakseen, että Cassien piti saada olla nyt rauhassa.
Cassie odotti, että muut lähtivät takaisin sisälle taloon ja asteli sitten takaisin haudan ääreen.
- Voi äidin pieni kulta, Lucy anna anteeksi, Cassie kuiskasi hiljaa ja tömähti maahan uuden
kyynelryöpyn purkautuessa esille. Nainen painoi päänsä käsiin ja itki pitkään. Cassie syytti
itseään Lucyn kuolemasta, omasta mielestään hän olisi voinut estää sen.
- Isä rakas pidä huolta pikkuisestani, Cassie itki ja ajatteli Tapania, isäänsä.
- Mikään ei palaa enää ennalleen, Cassie mietti ääneen ja tunsi vaipuvansa yhä enemmän ja
enemmän epätoivoon.
Pääseekö Cassie ikinä yli Lucyn kuolemasta? Siihen ja moniin muihin kysymyksiin löytyy vastaus seuraavista osista. Osa oli hieman tavallista lyhyempi, johtuen ihan siitä, että olen tässä samaan aikaan väsännyt sitä extraa, joka ilmestyy jossain vaiheessa, kunhan saan sen valmiiksi. Loogista, eikö? No, mutta siis antakaa palautetta ja vastatkaa äänestykseen, kiitoksia. Äänestyksessä ei siis kysytä ketä noista simeistä on ollut mielenkiintoisin, nimet antavat vain suunnan sille ketä on kuulunut mihinkin sukupolveen.