LC Murray

No niin, vihdoin ja viimein saan tämän osan valmiiksi. Se lupailemani taloextra jäi nyt välistä, mutta saatte senkin vielä ennen pitkää. Kirjoitustaitoni ovat jälleen kerran hitusen ruosteessa siksi, että tässä nyt oli parin viikoin tauko oikeastaan kaikenlaisesta kirjoittamisesta, pahoittelut siitä. Sitten lukemaan!

Synnytyksestä täysin uupunut Claire asetteli pienen sinisilmäisen ja ruskeahiuksisen poikavauvan kehtoon.
Pikkuinen nimettiin Zachiksi ja on tällä hetkellä perheen ainut lapsi. Eli onneksi olkoon Minä vain… olit ainoa,
joka veikkasi oikein!

Nukkumiseen ei kuitenkaan ollut aikaa, eikä sen puoleen halujakaan. Claire vaihtoi vaatteet vähän paremmin
istuviin ja ravasi sitten ympäri olohuonetta odotellen Rekon paluuta töistä. Aliisa ja Marcus nukkuivat
molemmat omassa makuukamarissaan, eivätkä olleet lainkaan tietoisia, että heille oli siunautunut uusi
lapsenlapsi. Vihdoin Reko pysäköi perheen auton autotalliin ja sai syliinsä onnellisen Clairen, joka kertoi
innoissaan nämä ilouutiset miehelleen.

Reko ryntäsi innoissaan tervehtimään lastaan, muttei jostain syystä uskaltanut ottaa pienokaista pois
kehdosta. Lopulta Clairen pienoisella avustuksella, Reko sai pojan syliinsä ja kuinka ollakaan, lapsi ei
mennyt rikki, vaikka Reko niin aluksi kuvitteli. Zach jolkotteli omiaan ja nukahti lopulta isänsä syliin.

Aamuyöstä Aliisa heräsi vauvan itkuun ja heristeltyään hetken kuuloaan, hän tajusi mitä oli tapahtunut.
Nainen ryntäsi makuuhuoneeseen, josta itku kuului ja näki kehdossa pienen vauvan. Aliisa otti pojan
syliinsä ja vaihtoi pikkuisen vaipat. Zach toi Aliisalle mieleen tämän oman nuoruuden ja erityisesti
esikoiset Amberin ja Adamin. Vanhuus puski myös Aliisan päälle, ei sitä kukaan käy kieltämään.

Opittuaan vihdoin kuuliaiseksi ja kiltiksi koiraksi, Xer päätti olla syömättä koirien kuivamuonaa ja norkoili
aina keittiössä, josko joku antaisi hänelle jääkaapista palan juustoa tai leikkeleitä. Claire, joka ei ollut
koskaan pitänyt koirista ei olisi millään jaksanut kuulla Xerin uikutusta ja kerjäystä, mutta kieltäytyi
myös antamasta tälle leipiään. Syököön koira omaa ruokaansa.

Saisi Clairekin kyllä osoittaa edes hieman lempeyttä Xerille. Koirahan käytännössä vietti puolet ajastaan
pihalla ajaen susia pois. Pikku hiljaa tietyt susiyksilöt lopettivat perheen pihalla käymisen ja alituisen
oven edessä ulvonnan, mutta kyllä niitä uusia susia aina riitti vierailemaan. En ymmärrä miksi ne ovat
ottaneet juuri tämän perheen pihamaan kokoontumispaikakseen?

Aliisa oli tuntenut olonsa jollain lailla kummalliseksi koko päivän. Töissäkin oli keskittyminen herpaantunut
jatkuvasti ja perhe oli joutunut maksamaan Aliisan virheistä lähes 20 000 simoleonin korvaukset. Myöhään
illalla syy naisen omituiseen oloon paljastui, oli Aliisan kasvun aika. Pitkä ja rankka vanhuus olisi edessä,
samoin myös eläke, kunhan perheen varat vähän vielä kohenisivat.

Aliisa kieltäytyi heittämään punaisia hiuksiaan vesilinnuille ja värjäsi hiuksensa useaan kertaan saadakseen
niihin saman sävyn, kuin niissä oli aiemminkin ollut. Vaatteet sentään vaihtuivat vähän mukavampiin.
Nainen hankki itselleen myös silmälasit huomattuaan näkönsä reistailevan ja vihdoin paketti oli valmis,
Aliisa näyttää varsin lempeältä vanhukselta.

Seuraavana päivänä Reko ja Claire ottivat parvekkeella erän shakkia ja keskustelivat samalla tulevasta.
Reko olisi heti halunnut lisää lapsia ja oikein kunnon suurperheen, mutta Claire toppuutteli miestään.
Nainen oli sitä mieltä, että Zach piti saada ensin vanhemmaksi ja sitten vasta miettiä toisen lapsen
hankintaa. Reko joutui tyytymään kohtaloonsa ja odottamaan.

Marcus oli kaikkien muiden tavoin aivan hullaantunut tähän pieneen ihmeeseen, eikä olisi millään
malttanut jättää poikaa yksin hetkeksikään, edes silloin kun tämä nukkui päiväuniaan. Kuten kuvasta
näkyy, Marcus ei enää ole mikään nuorukainen ja pikku hiljaa miehen polvet alkoivat särkemään sen
verran, että paikoillaan seisominen oli yhtä tuskaa.

Kipeät jalat eivät kuitenkaan saaneet Marcusta pois Zachin luota. Mies istuutui kaikessa rauhassa lattialle
ja katseli siitä unissaan tuhisevaa poikaa. Ei millään pahalla Marcus, mutta olisi Zachin huoneesta löytynyt
ihan mukavahko nojatuolikin, johon olisit voinut istua.

Aika kului ja Zach kasvoi päivä päivältä yhä vanhemmaksi ja eloisammaksi pojaksi. Viimein oli aika
auttaa Zachia kasvamaan konttaavaksi tuholaiseksi, taaperoksi. Zach tuskin ymmärsi itse kakun
puhaltamishetkestä yhtään mitään, mutta äidin ilme näytti ainakin hymyilyttävän pikkuista.

Zachista kasvoi vallan hurmaavan suloinen taaperopoika luonnepistein: 3/4/10/10/7. Zach ihastui saman
tien moniin pehmonalleihin, jotka poikaa odottivat tämän huoneessa. Ne olivat mitä mainioimmat
purulelut ja retuuttelu välineet. Kyllä poika varmasti on kiltti ja lämminsydäminen, vaikkei sitä heti
näytäkään.

Ainakin pikkuinen suostui kiltisti potalle ja vaikka siinä aluksi istuttiinkin turhaan lähes tunti, tuli se
iltapissa sieltä vihdoin. Zach ei tosin osoittanut vielä minkäänlaisia väsymyksen merkkejä, joten
Reko päätti aloittaa poikansa kävelyopetuksen. Zach oppikin yllättävän äkkiä kävelemisen jalon taidon
ja sai molemmat vanhempansa ylpeiksi.

Itsekin silloin tällöin alakerran flyygeliä soitteleva Claire halusi myös esikoisestaan musikaalisen. Zachin
jo tahkoessa unihiekkaa silmistään, Claire istutti pojan soittopelin eteen ja tyrkkäsi kapulan tämän käteen.
Kyllähän Zach soitti ja antaumuksella soittikin, ääni joka pojan soitosta lähti ei vain ollut ihan sitä, mitä
Claire oli toivonut. Äläs nyt ole liian ankara, Claire. Poikahan on vasta päässyt eroon vauvaiästä, ei kai
sitä ihan heti tarvitse olla mikään huippuluokan soittaja.

Kun Zach oli vihdoin ja viimein peitelty kehtoonsa, Claire oli valmis hankkimaan lisää perheenjäseniä.
Zach oli ilmeisesti naisen mielestä riittävän vanha tulevaksi isoveljeksi ja tottahan se on, poika olisi
epäilemättä jo lapsi ennen seuraavan pienokaisen syntymää. Reko ja Claire aloittivat hankkeensa
toteuttamisen ensin takapihan porealtaassa ja myöhemmin vielä omassa sängyssään.

Ei se romantiikka ollut loppunut tämänkään parin elämästä, päinvastoin oikeastaan. Nyt kun omat lapset
ovat kaikki aikuisia, jää Aliisalle ja Marcukselle yhä enemmän aikaa toisilleen ja kaikelle sille, josta
aiemmin piti luopua lasten vuoksi. Claire ja Reko ovat hyvin onnellisessa asemassa verrattuna Aliisaan
ja Marcukseen aikoinaan, sillä nuorella parilla tulee olemaan vielä pitkään kaksi paria apukäsiä auttamassa
lastenhoidossa. Kuten hyvin muistamme, Lisa kuoli hyvin nuorena, jo ennen Clairen syntymää, eikä Eljaskaan
niin kovin vanhaksi elänyt. Aliisa ja Marcus joutuivat siis kasvattamaan kaikki kuusi lastaan käytännössä
aika lailla omin voimin.

Zach ei ihan vielä ollut valmis nukkumaan aamuun asti vaan heräsi mieluusti keskellä yötä milloin nälkään,
milloin muuten vaan. Vaikka pikkuinen saikin aika lailla kaiken mitä oli halunnut, huomiosta puhumattakaan,
öisin poika saattoi joutua kiljumaan kehdossaan useamman tunnin ennen kuin kukaan talossa kuuli sitä.

Onneksi tällä kertaa pelastava enkeli Claire-äiti kuuli pojan huudon jo muutaman minuutin kuluttua
ja kiiruhti päästämään pojan ulos kehdosta. Muutaman tunnin leikkimisen jälkeen, Claire valmisti
pojalle aamupuuron ja kävi herättämässä miehensä töihin lähtöä varten. Clairehan vaikuttaisi jo
ihan täysipäiväiseltä äidiltä ja vaimolta!

Täysipäiväinen äiti sai myös omituisia pahoinvointikohtauksia, joiden alkuperä ei varmaankaan jää
keltään pimentoon. Tämä toinen raskaus näyttäisi ainakin näiltä näkyminen olevan paljon
ensimmäistä rankempi. Zachia odottaessa, Claire ei oksentanut kertaakaan. Nyt nainen joutuu
juoksemaan vessassa vartin välein.

Perheessä kävi susien lisäksi usein myös lehtivarkaita. Tällä kertaa itse asiassa yksi Adamin tyttäristä,
Laury. Tähän väliin voinkin mainita, että vaikka Ken, Katie ja Kelly ovat vielä yliopistolla, ovat Marcus
ja Aliisa saaneet yhteensä 17 lastenlasta. Amberilta löytyy: Vivian, Jasmine, Tobias, Harry, Eric, Ralph,
Janeth ja Mary. Adamilta taas: Jan, Jamie, Laury, Marlene, Charlie, Cole, Caitlin ja Cane. Sitten vielä
totta kai Zach. Aikamoiset lapsikatraat ovat Adam ja Amber itselleen hankkineet.

Instrumenttien soiton lisäksi, Claire yritti sivistää Zachia lukemalla tälle kaunokirjallisuutta.
Zachilla näyttäisi tosin olevan parempaakin tekemistä, kuin äitinsä turhanpäiväisten höpinöiden
kuuntelu. Ainakaan näillä näkymin, Zachista ei tule niin lukutoukkaa, kuin minkään soittimen soittajaa.

Zach ei monien muiden lasten tavoin voinut sietää kylpemistä. Loppujen lopuksi ainut, joka kesti
ja suostui kuuntelemaan pojan sydäntä riipivää huutoa, oli Aliisa. Mummi koitti parhaansa mukaan
vakuutella pojalle, ettei veteen joutuminen ollut mikään maailmanloppu, ja että kylpeminen voi olla
yhtä lailla myös hauskaa ja virkistävää puuhaa.

En tiedä miten, mutta joillain keinolla Zach pääsi ulos tämän kieputtimen luo ja osasi vielä kaiken
lisäksi käyttää sitä. Toisella puolella taloa puskia tasoittava Reko kuuli onneksi poikansa riemun-
kiljahdukset ja ryntäsi nappaamaan Zachin pois lelun luota ennen kuin mitään pahempaa tapahtuisi.
Täytyy vielä lisätä, että Zach itse ei ollut lainkaan ilahtunut leikin keskeytyksestä.

Maatessaan illalla vaahtokylvyssä ja sivellessään mahaansa, Claire tunsi sen kasvaneen oikein reippaasti.
Oliko raskaus todella edennyt jo näin pitkälle, vai ovatko Clairen himoitsevat siirappi ja maapähkinävoi-
leivät vain lihottaneet naista? Mahan läpi tuntuvista potkuista päätellen on kyse tuosta ensimmäisestä
vaihtoehdosta.

Jostain syystä Reko oli alkanut juopottelemaan. Mies löytyi vähän väliä takapihan baaritiskin luota
pullo kädessä tai paremminkin suussa. Ei kai Reko todella aio pilata hyvää ja onnellista suhdettaan
Clairen kanssa pelkän alkoholin takia? Mies voisi kyllä mennä vähän itseensä ja ajatella vaimoaan,
Zachia ja myös tulevaa pienokaista!

Matkalla Zachin huoneeseen, Marcus oli törmätä kylvystä tulevaan tyttäreensä ja huomasi samassa
tämän kasvaneen mahan. Marcus ei kyennyt hillitsemään intoaan vaan ilmeili Clairen mahalle ja
heltyi vielä jopa lepertelemään seuraavalle tyttärenpojalle. Poikahan sieltä oli vaarin mielestä taas tulossa,
eihän siitä ollut epäilystäkään.

Sethin kannattaisi ehkä jättää susijahti kokonaan vielä nuorelle Xerille. Kissa sai nimittäin aika pahasti
selkäänsä tältä johtajasudelta, joka oli päättänyt tulla ulvomaan jälleen kerran talon ulko-oven luo.
Oli onni onnettomuudessa, ettei Seth taas ottanut ja karannut omille teilleen. Tiedä vaikka sudet
olisivat tehneet kissan karkumatkalla tästä lopun kokonaan.

Vaimolleen Reko näytteli kuitenkin maailman kuuliainta miestä ja isää aivan kuin tämä ei olisi ikinä
koskenutkaan viinapulloihin. Varo kuitenkin Reko, minä ja kohta muutama muukin tietää millainen
todella olet, emmekä voi luvata olla kertomatta siitä Clairelle. Katsokin, että pysyt tänä iltana
kaukana pulloista!

Ainakin tänään Rekolla riittää puuhaa aina yöhön asti. Ensinnäkin, on Zachin syntymäpäivät jälleen
kerran ja toiseksi, Clairen laskettu aika on vielä tämän päivän puolella. Reko lupautui olemaan tällä
kertaa se avunantaja kynttilöiden puhalluksessa. Kohta näemme millainen suloisuus Zachista puhkeaa.

Kuinka ollakaan, Zach kasvoi aivan tajuttoman suloiseksi. Nuo söpöt pusuhuulet tekevät pojasta
vielä hurmaavamman. Varo vain, kohta puoli kaupunkia serkkutyttösi mukaan lukien juoksevat
perässäsi. Poika ei pitänyt vanhoista punertavista hiuksistaan ja sai lopulta äidiltään luvan
värjätä ne tummemmiksi. Huoneen sisustuskin muuttui punamustasta sinimustaksi, punainen
on kuulemma liian tyttöjen väri.

Claire ei aluksi pitänyt ajatuksesta lähes täysin mustasta huoneesta, mutta sopeutui siihen nähtyään
poikansa todella haluavan sitä. Äiti onnitteli Zachia syntymäpäivän johdosta, mutta jätti sitten pojan
yksin kaikkien uusien tavaroidensa luo ja pakeni alakertaan pois Zachin jaloista.

Claire oli niin väsynyt, että sammutti television jo parin minuutin katsomisen jälkeen ja käpertyi
sohvalle nukkumaan. Samaan aikaan Reko, joka ei juuri nyt halunnut päästää vaimoaan silmistään,
luki vanhaa teiniaikaista päiväkirjaansa naureskellen omille tempauksilleen ja odotti synnytyksen alkamista.

Kauaa ei Rekon tarvinnut odottaa, sillä aivan yhtäkkiä Claire pomppasi pystyyn sohvalta ja kirkui
niin kovaa kuin ääntä ikinä lähti. Reko perääntyi kauhuissaan taaemmas eikä tiennyt mitä pitäisi tehdä.
Lopulta mies päätti antaa vaimonsa hoitaa kaiken yksin, olihan Claire synnyttänyt jo kerran aiemmin,
tämä olisi jo ihan tuttua hänelle.

Pitkän ja tuskaisen aherruksen jälkeen, Claire sai käsiinsä tämän suloisen sinisilmäisen tyttövauvan, joka
sai nimen Yasmin. Yasminilla on isoveljensä tavoin myös ruskeat hiukset. Silmät siis periytyvät isältä,
hiusten väri äidiltä.

Claire ojensi tytön vieressä nököttävälle isälle, joka otti pienokaisen syliinsä tällä kertaa hyvin
varmoin ottein. Claire tunsi mahassaan vielä jotakin, synnytys ei ollut vielä ohitse.

Mahasta tosiaan putkahti vielä yksi tulokas lisää, tällä kertaa poika Leonard. Hassua, yleensä olen aina,
jostain kumman syystä, antanut kaksosille, kolmosille tai nelosille samalla kirjaimella alkavan nimen.
Näin ei kuitenkaan käynyt tällä kertaa. Leonard on aivan siskonsa kopio, samat siniset silmät ja ruskeat
hiukset.

Lähes samoihin tunnelmiin, kuin viime osassa, jätämme myös tämän osan. Ensi osasta en mene vielä sanomaan yhtikäs mitään, täytyy välillä päivittää tuota toistakin tarinaa, mikä on monta kertaa työläämpää kuin tämän päivittäminen. Toivon mukaan saan sen kuitenkin viikon sisään ja saankin, jos mitään yllättävää ei tapahdu ja jos intoa riittää. Palautteen anto on toivottua, kiitos jo nyt.