14. Normaalia elämää.
Tällä kertaa pysyin edes jotenkuten siinä “viikkoaikataulussani.” Alun perin aikeinani oli näin pyhien aikana saada kaksi osaa tehtyä, mutta enpä sitten saanutkaan, joten joudutte tyytymään tähän yhteen. Tässä osassa ei tapahdu yhtikäs mitään erikoista, vaan osa koostuu tuiki tavallisesta perhe-elämästä johon mahtuu niin iloisia kuin surullisiakin asioita. Suurkiitokset kaikille viime osan kommenteista, niitä on aina hauska lukea.
Perhe palasi lomaltaan ja kaikilla oli kiire tervehtimään Clairea ja Eljasta. Marcus ja Aliisa halailivat ja
suukottelivat tytärtään minkä ehtivät ja samalla Amber ja Adam kertoivat olohuoneessa vaarilleen kaiken,
mitä lomalla oli tapahtunut. Sitten olikin jo aika kiiruhtaa kouluun ja töihin, tällä kertaa Marcus sai jäädä
Clairen lapsenvahdiksi. Täytyyhän Aliisankin joskus käydä töissä.
Saatuaan tyttärensä päiväunille, Marcus haki juttuseuraa perheen sisäköstä, joka ei jostain syystä
ottanut Marcuksen flirttailuyrityksiä kuuleviin korviinsa. Mitähän tuo Marcus nyt yrittää? Haluaako hän
tosiaan pettää vaimoaan? Pienen juttutuokion jälkeinen tippi, jota Marcus tarjosi, sentään kelpasi
sisäkölle.
Talon eteen oli ilmestynyt kummallinen paketti, jonka sisältä osoittautui upouudeksi tietokoneeksi.
Paketissa se tosin saisi pysyäkin, sillä perheellä ei ainakaan tällä hetkellä ole tarvetta toiselle tietokoneelle,
eikä sen puoleen tilaakaan sille. Onneksi simit sentään kantavat selässään näkymätöntä reppua, jonne
mahtuvat niin tietokoneet kuin sohvakalusteetkin.
Palattuaan koulusta kotiin, Amber toi mukanaan serkkunsa Kevinin. Kevin on siis Danielin ja Susannan
poika. Itse asiassa yksi viidestä pojasta ja kaiken kaikkiaan seitsemästä lapsesta. Vanhimmat lapset ovat
perheen teini-ikäiset kaksoistytöt Lily ja Rose. Sen jälkeen tulevat kaksoispojat Kevin ja Johnny.
Vielä vauva-ikäiset Bruce, Josh ja Will pitävät perää. Aika kasa lapsia on siis kasaantunut siihen perheeseen.
Amberin oli pakko hieman leveillä serkkupojalleen ja näyttää kuinka päällä kuuluu seistä. Kevin hurrasi
vieressä Amberin näyttäessä päälläseisonnan lisäksi vielä kärrynpyörän, sekä käsillä kävelyä. Tiedä sitten
mistä tyttö on moiset temput oppinut.
Kevinin lähdettyä kotiin, lapset kinuivat isältään illallista, mutta Marcus, joka oli juuri päässyt nukkumaan
matkaväsymykset pois, käski lapsensa ottamaan mitä kaapista löytyy. Todellisuudessa, isä käski lapsiaan
lämmittämään vaarin tekemiä voileipiä, mutta kaksoset päättivät nauttia jo hiukan kuivuneiden makkara-
leipien sijaan mehua ja keksejä. Lähteehän se nälkä niilläkin!
Marcus oli ilmeisesti kuvitellut saavansa rentoutua television edessä kaljapullon kera, kunhan Aliisa saapuu
kotiin töistään. Toisin kuitenkin kävi, sillä Aliisa oli kuolemanväsynyt ja kaatui kotiin palattuaan suoraan
sänkyyn. Marcuksen ura lapsenvahtina tai oikeastaan isänä, jatkui siis vielä illallakin kylvetyksen ja ruokinnan
merkeissä.
Illalla olikin aika viettää Clairen syntymäpäiviä. Marcus sai kunnian puhaltaa kakun neljä kynttilää
sammuksiin, tyttö kun ei vielä sitä itse osannut tehdä. Kummalta tyttö perii piirteensä? Isältään, vaiko
äidiltään?
Sama se oikeastaan, kummalta piirteet on peritty, sillä suloinen tytöstä ainakin tuli. Oikeastaan aika
lailla Adamin näköinen. Ainakin tytöllä on samat “juonteet” poskilla, kuin veljellään oli. Horoskoopiltaan
Claire on oinas ja luonnepisteet ovat: 9/10/9/6/1.
Äidin ja vaarin nukkuessa, isän leikittäessä Clairea ja siskon pälpättäessä puhelimessa Kevinin kanssa, Adam
teki tunnollisesti läksyjään, jotka osoittautuivat lopulta kamalan vaikeiksi. Pojan harmiksi kukaan aikuisista
ei kuitenkaan ehtinyt auttamaan läksyjen kanssa ja Adamin piti selviytyä niistä aivan itse. Lopulta poika
turhautui niin, että repi läksyvihkonsa kahtia ja paiskasi sen roskakoriin.
Juuri iltapuuronsa syönyt Claire pakeni isänsä “Nukkumaan!” -huudoilta Amberin huoneesen, jossa myös
Sara-parka makaili. Taapero kaappasi kissan syliinsä kaikkea muuta kuin helläkätisesti ja kissan ilmeestä
voimmekin jo päätellä paljon. Oli onni onnettomuudessa, että Adam sattui juuri astumaan sisälle siskonsa
huoneeseen ja päästi kissaparan vapaaksi pikkusiskonsa otteista. Amber oli niin keskittynyt piirtämiseen,
ettei olisi varmasti huomannut yhtikäs mitään, ellei Claire olisi puhjennut itkuun.
Tyttö rauhoittui vasta, kun Adam asetti tytön piirustuspöydän ääreen ja tunki kynän tämän käteen.
Jos kerran voimme kyseenalaistaa Clairen eläintenkäsittelytaidon, voimme kai samalla kiinnittää huomiota
Adamin ja Amberin taitoihin huolehtia pikkusiskostaan. Kumpikaan ei edes yrittänyt estää Clairea syömästä
väriliitua!
Aliisa heräsi juuri sopivasti viedäkseen kuopuksensa kylpyyn ja sitä kautta nukkumaan. Liitu saatiin
pois Clairen naamasta ja kaksosia pyydettiin kiinnittämään hiukan enemmän huomiota pikkusiskoon,
jos tämä sattui olemaan samassa huoneessa.
Marcus kävi antamassa iltasuukon ja -halauksen Adamille ja Amberille ennen nukkumaanmenoa. Molemmat
tunsivat sattuneesta syystä, itsensä kovin ulkopuolisiksi perheessä. Adam oli jo aikeissa kertoa isälleen
läksyjen kohtalon, mutta päätti sittenkin vaieta. Hän ei halunnut enää toista saarnaa saman päivän aikana.
Eljas tunsi itsensä kovin yksinäiseksi aina iltaisin. Hän oli lähestulkoon koko pitkän elämänsä nukkunut
yönsä Lisan vieressä, eikä totuttelu yksinnukkumiseen käynyt ihan käden käänteessä. Sara ilmeisesti
vaistosi isäntänsä yksinäisyyden, sillä kissa vietti nykyään yönsä parisängyn toisella puolella.
Uusi päivä koitti ja toi mukanaan perheeseen iloisen yllätyksen. Aliisan maha oli kasvanut jälleen kerran,
mikä meinasi sitä, että perhe saisi lisäystä aivan milloin tahansa. Harmillinen paikka kaikille niille, jotka
äänestyksessä toivoivat perheelle kolme lasta tai vähemmän.
Marcus oli päättänyt opettaa tyttärensä puhumaan ennen töihin lähtöä. Miehelle tuli kuitenkin yllätyksenä,
kuinka vaikea tytön oli oppia toistamaan aivan yksinkertaisiakin sanoja kuten “ruokakauppias” ja
“rautatieasema.” Ehkä nuo eivät kuitenkaan ole ne oleellisemmat sanat tässä tapauksessa, Marcus hyvä.
Lopulta Marcus luovutti, Claire ei oppinut puhumaan ja töihinkin olisi aika jo aika lähteä. Mies suikkasi
suukon vaimolleen ja taputteli hellästi tämän mahaa, jossa vauva kasvoi kasvamistaan.
Valvoessaan Clairen leikkejä piirustuspöydän luona, Aliisa ihasteli Amberin piirroksia. Tyttö oli selvästikin
lahjakas ja todennäköisesti tämän sukupolven Pablo Picasso tai Leonardo da Vinci.
Illemmalla Amber päätti näyttää vanhemmilleen, kuinka paljon oikein siskosta välitti, ja leikki ja helli
tätä monta tuntia. Lopulta konttaamisella tapahtuneen hipan päätteeksi kumpikin tytöistä oli rättiväsynyt
ja valmis painumaan yöunilleen.
Clairesta tuli taaperoiän myötä aivan mahdoton tuttipullohirmu. Kaikki mitä neidon suuhun pantiin, oli
tultava tuttipullon läpi, oli se sitten puuroa taikka maitoa. Mistäköhän tyttö on tuon jääräpäisyytensä
oppinut?
Herätessään aamulla Adam kiljui riemusta, sillä kaikki lumi oli sulanut yön aikana pois. Se taas tarkoitti sitä,
että hän pääsisi vihdoinkin testaamaan upouutta jalkapallomaaliaan vaarin kanssa. Adam oli niin tohkeissaan
uudesta maalista, ettei olisi millään malttanut lähteä kouluun. Lopulta Aliisan täytyi takavarikoida pojan
jalkapallo ja kantaa hänet sisälle koulubussiin, jonne poika lopulta jäi.
Eljaksella oli vaihteeksi taas vapaapäivä, jonka ansiosta Aliisa pääsi vähän vähemmällä lapsenhoidon kanssa.
Eljas leikitti Clairea ja opetti tytön jopa puhumaan käyttäen aluksi helppoja sanoja, jotka eivät ilmeisesti
olleet tulleet Marcuksen mieleen.
Palattuaan koulusta, Adam ja Amber toivat kummatkin kympin todistukset mukanaan. Pitkä tavoite oli
saavutettu ja keskiarvo vihdoinkin täysi kymppi! Adam ei voinut olla kehuskelematta isälleen omaa
saavutustaan ja Marcus hurrasi kiltisti vieressä.
Hurraahuudot ja ilonaiheet loppuivat kuitenkin lyhyeen, sillä Viikatemies saapui taloon noutaakseen Eljaksen
pois perheensä luota. Eljas tuijotti tiimalasia ja intti pitkän tovin Viikatemiehen kanssa siitä, oliko hänen
aikansa tullut vai ei. Inttäminen hurjistui jopa niin, että Eljas oli viedä tiimalasin Viikatemiehen kädestä.
Lopulta Eljas alistui kohtaloonsa ja lähti Viikatemiehen mukaan.
Adam, Amber ja Marcus itkivät ja huusivat Eljaksen uurnan luona. Suru oli taas kerran täyttänyt tämän
perheen. Rakastettu isä ja vaari oli nyt poissa, eikä palaisi enää takaisin. Jos me nyt yritämme etsiä tästä
positiivisia puolia, niin ainakin Eljas pääsi takaisin vaimonsa luo.
Näihin surullisiin tunnelmiin lopetamme osan numero 14. Palautteenanto on toivottua ja sallittua. Seuraavasta osasta en osaa vielä sanoa oikein mitään, pyrin kuitenkin tekemään sen viikon sisään.